Pallontallaajat.net
Valikko
#ProseccoPerjantai

Viini ja minä: Hollannin pöytävalkkarista Italian kupliviin

lokakuu 13, 2017

Viini ja minä Marimente

Tässä vaiheessa Marimenten #ProseccoPerjantai-postaussarjaa halusin hieman valottaa omaa hitaasti käynnistynyttä rakkaussuhdettani viineihin.

Ensimmäiset muistikuvani viininlitkinnästä sijoittuvat reilun kymmenen vuoden takaiseen Turku-Tukholma-abiristeilyyn, kun irvistellen ojentelin hintaan sisältyneen buffetin valkoviinilasillista kaverilleni. Alkoholipitoisia juomiahan ei Suomessa noin vaan jätetä oman onnensa nojaan saati sitten heitetä hukkaan. Mitä useimmiten löytyy joku, joka pelastaa tilanteen ja epäonnisen lasin sisällön.

Varsinaisesti “opin” juomaan valkoviiniä kevään 2008 opiskelijavaihdossa Hollannissa – voi mitä kaikkea hyödyllistä kyseinen vaihtoaika opettikaan! Siis viinin juonnin ohella. Muistan, että suosikkimme oli Albert Heijn-ruokakaupan oma valkoinen huiswijn eli peruspöytäviini, joka tuskin oli kovinkaan kallis opiskelijabudjetilla, mutta hintaansa nähden sinänsä muistaakseni ihan maukas. Tai ainakin silloin oli. Espanjalaiset vaihto-opiskelijat sekoittivat punaviiniinsä Coca Colaa, jota täytyi mielenkiinnosta myös maistella. Ei olisi ehkä kannattanut. Yhtä kaikki, pohjoisen Hollannin Leeuwardenin arvaamattomissa sääolosuhteissa eli silloin kun puut viistivät maata vaakatasossa valkkari lämmitti ja tahditti mukavasti sisällä istuvien ahkerien opiskelijoiden leffahetkiä.

viini ja minä Marimente

Valkoviiniä Apulian Villanovan satamassa Etelä-Italiassa

Suomeen palatessa valkoviineihin syttynyt kiinnostus pysyi, vaikka siideri taisi edelleen olla ykkösjuoma. Tyttöjen iltoja varten juoksimme Kajaanin Pohjolankadun kämpästämme vastapäiseen Cittarin Alkoon viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa ja valikoimme sen ensimmäisen chardonnayn, jonka etiketti näytti tyylikkäimmältä.

Nykyään suhtautumiseni viineihin on tietyllä tavoin muuttunut. Usein sanotaan, että ympäristön vaikutus ihmiseen on kohtuullisen suuri. Ennen Venetsiaan muuttamistani en ollut koskaan kuullutkaan esimerkiksi proseccosta, jonka kepeisiin kupliin ja hinta-laatusuhteeseen ihastuin heti ensimmäisen työviikon jälkeisten perjantaiaperitiivojen jälkeen. Näin ollen uskon, että Pohjois-Italian suurimman valkoviinialueen kupeessa asustamisella on oma osuutensa arkipäiväiseen viinitietoudesta intoiluun. Täällä viini, niin valkoisena, punaisena kuin kuplivanakin on monelle osa jokapäiväistä elämää ja ateriaa. Italiassa ei juurikaan koreilla pullon etiketillä tai alkoholipitoisuudella. Pienenä sivuhuomiona etikettiä koskien on toki poikkeuksia, kuten eilen pääsin ilokseni toteamaan lähiruokamarketissamme:

viini italia

Vaikka visuaalinen esitys tuotteesta on usein tärkeä ja voi vaikuttaa asiakkaan lopulliseen ostopäätökseen, ei italialaisia viinejä voi valikoida etiketin kauneuden perusteella. Eikä sen koommin muitakaan viinejä, paitsi hätätapauksessa :)

Tämän lisäksi toinen huomio nykyisestä suhtautumisestani viinien kulutukseen liittyy omien mieltymysteni laajentumiseen. Aiemmin tietoisesti punaviinejä vältelleenä ihastuin viime kesän Apulian reissuilla myös punaisen rypäleen tuotteisiin. Etenkin tiettyjen liharuokien kanssa punaviinit tuntuvat maistuvan valkoviiniä paremmin: tästä esimerkkinä taannoiset kotitekoiset naudanlihatäytteiset empanadat, joille esimerkiksi prosecco oli liian tuhtia kyytipoikaa.

viini ja minä

Loppuun todettakoon, että viini on paljon enemmän kuin pelkkä suullinen käynyttä rypälemehua. Se on sosiaalinen tapa, tuo ihmisiä yhteen ja sen äärellä syntyy uusia oivalluksia.

Ja se nyt vaan maistuu hyvältä.

Palataan myöhemmin blogissa lisää italialaisen viinikulttuurin saloihin. Mukavaa perjantaita ja kuplivia viikonloppuhetkiä!

Seuraa Marimenten hajatelmia suoraan Italiasta käsin:

Facebook @marimenteblogi

Twitter @Marikomente

Instagram @maricomente

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa