Pallontallaajat.net
Valikko
Ulkosuomalaisuus

Venetsian arkea: miten sujuu kampaajalla käynti?

toukokuu 5, 2017

kampaajalla Venetsiassa

Kampaajalla käyntikin voi ulkomailla olla ihan oma ohjelmanumeronsa.

Kirjoittelin aiemmin kokemuksiani suuresta kauhuskenaariostani eli hammaslääkärin vastaanotolla vierailusta Venetsiassa, ja tällä kertaa seuraa pohdintaa kuontalon kuosissa pidosta ammattiavuin.

Suurin eroavaisuus suomalaisiin kampaajiin on, että ainoastaan yksi henkilö ei käsittele päätäsi. Tämän sijaan ympärilläsi hyörii työn touhussa vähintään kaksi-kolme eri tyyppiä: yksi värjää, toinen pesee ja kolmas leikkaa. Ja neljäs laskuttaa.

Hiukseni ovat sinänsä suhteellisen helpot, sillä pitkä tukka ei vaadi tiheitä leikkausvälejä ja vaaleat raidat voivat kasvaa jonkin aikaa rauhassa karkuun luonnollista, tummanvaaleaa juurtani.

Jossain vaiheessa, yleensä noin kuuden kuukauden välein kampaajalle kuitenkin ON tämänkin tähkäpään kanssa mentävä, vähintäänkin lipsimään viisihaaraiset hiirenhännät latvoista pois.  Toisinaan  pätkin pahimpia myös itse peruspaperisaksilla. En ole mitenkään ylitarkka hiuksistani, sillä harvemmin missään päin maailmaa kampaajalla käydessäni on sattunut kolmannen asteen katastrofia. Onneksi. Tästä huolimatta on uuden kampaajan tuoliin istahtaminen aina vähän hiuksiahalkova homma. Kirjaimellisesti.

Mr. Chilen suosittelema, aina hymyilevä ja iloisesti italiaksi höpöttelevä Luca-niminen luottoparturi-kampaajamme oli varsinainen värjäystaituri ja sai kesän jälkeen auringon kärtsäämän ja elottomankin blondireuhkan jälleen hehkumaan viileän vaalean sävyissä.

Viime syksynä kuulimme, että Luca oli sullonut sakset säkkiin ja ilmoittanut irtisanoutuvansa päivän varoitusajalla. Miehestä ei ole sen jälkeen kuulunut mitään eikä kukaan silloisen pytingin henkilökunnasta tiedä minne tyyppi häipyi. Varmaan jonnekin Balille, tai Miamiin? Jos Luca luet tätä, niin soittele. On vähän ikävä, meillä molemmilla.

Ja mites kampaamopalveluiden hinnat? Ekalla kerralla olin fiksu ja kysyin tarkan hinnan etukäteen, joka oli 80 euroa sisältäen pitkien hiuksien raidat ja leikkauksen, mikä on aika superhalpa Venetsialle! Puhumattakaan esimerkiksi Helsingin hinnoista. Toisella kerralla oletin, että hinta olisi sama kuin edellisellä kerralla, mutta erikseen kyselemättä ovela hiustenpesijä ujutti kaikenlaisia erikoisnaamioita ja hoitoja, kun itse tyytyväisenä ja pahaa-aavistamattomana vain lepäilin tuolissa ja mietin mitähän pastalajia tänään syödään päivälliseksi. Laskun saatuani (150 euroa!) meinasi polvet pettää altani, enkä ole sen jälkeen astunut jalallanikaan kyseiseen kampaamoon. Oma moka tosin, kun en neuvotellut hinnasta uudelleen erikseen etukäteen.

Mr Chile kävi eilen testaamassa meidän uutta lähikampaamoa täällä Venetsian mannermaan puolella. Herra palasi kohtuullisen tyytyväisenä (ja minun mielestäni hyvännäköisenä) takaisin piinapenkistä vain 18 euroa pulittaneena. Listahintoja tutkiessani naisten hiustenleikkuu ilman pesua ja muotoilua näyttäisi maksavan saman verran, joten todennäköisesti kiikutan myös oman kuontaloni paalupaikalle ennen pitkää. Paitsi jos Luca sattuu soittelemaan.

Kuvituskuva. Ei liity ennen- tai jälkeen- otoksiin :)

Oletteko te käyneet ulkomailla kampaajalla ja millaisia kokemuksia, haasteita tai muita huomioita on tullut vastaan?

Marimenten sanainen arkku on seurattavissa myös Facebookissa / Instassa / Twitterissä

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta toukokuu 5, 2017 at 16:53

    Ah voi muistan vieläkin kun Québecissä yritin alkeellisella ranskalla selittää, että halusin joko punaruskeita raitoja pari TAI sitten hiusten takaosaan väriä. Jompi kumpi. Tuloksena oli molemmat samanaikaisesti ja olihan se ihan kamala!!!! :D
    Sain myös itse värjättyä hiukseni violetiksi (mikä nyt olisi vallan trendikästä), kun väriaine ei oikein sopinutkaan jo päässä olevaan väriin. Sen jälkeen en ole itse värjännyt yhtään haituvaa ;)

    Täällä Ottawassa oon löytänyt onneksi luottokampaajan, jolle uppoaa se 200 dollaria noin parin kolmen kuukauden välein. Ja sama tyyli täälläkin sen suhteen, että on useampi lusikka sopassa tosin leikkauksen ja värjäämisen hoitaa se kampaaja, mutta muut hiustenpesut ja viruttelut sitten joku muu.

    • Vastaa Mari toukokuu 5, 2017 at 22:36

      Oho, no ois kai kampaajakin voinut miettiä yleisellä tyylitajulla ettei nyt sentään noita molempia samaan aikaan! :’D
      Mä iskin myös jokunen vuosi sitten vielä ite hupulla vaaleita raitoja, mikä toimi hienosti siihen asti kunnes kerran oli värinpesun jälkeen iso valkoiseksi palanut läntti keskellä päälakea ja jakausta, ai jai! :D Se siitä sitten, sen jälkeen oon kiltisti marssinut aina ammattilaisen luo.
      Hyvä että oot löytänyt luottokampaajan Ottawasta! On mukava mennä tutulle, joka useamman käyntikerran jälkeen jo ehkä vähän hahmottaa millainen persoona on ja minkälaista hiustyyliä hakee.
      Mr Chile muuten kommentoi, että onkohan tuo suomalainen juttu että yksi tyyppi hoitaa kaiken, kun kuulemma kaikkialla muualla kampaamojen työntekijät on erikoistuneet kukin tiettyyn osaamiseen…hmm?

  • Vastaa K ja J toukokuu 6, 2017 at 15:16

    Kävin viime vuonna Suomessa leikkauttamassa hiukset siskon suosittelemalla kampaajalla. Edellisestä kerrasta Suomessa yli 40 vuotta (permanentti lukioiässä!), joten ei vertailukohdetta. Kalliimpaa kuin Irlannissa tosin, eikä aikaa saanut mitenkään lauantaiksi, mikä on käsittämätöntä. Kuulemma avaavat vain hääkampauksia varten lauantaina! Irlannissa ei yksikään kampaamo pysyisi pystyssä ma-pe meiningillä. Myös Irlannissa yksi pesee (yleensä junioriharjoittelija), tuo kahvin, ja toinen leikkaa. Raitoja en ole ottanut kuin kerran, omia häitäni varten! Istuminen kemiallisessa höyryssä tuntikaupalla on sen luokan kidutusta, että vain myötä- ja vastoinkäymisiä varten ; )
    Vaikeinta minulle on ollut löytää kampaaja, joka ei väkisin jututa. En halua jakaa elämääni julkisesti kampaamossa enkä maksa small talkista. Tietävät myös, että en lue juorulehtiä vaan sanomalehden. Vakikampaajani tietää, mitä haluan, hyräilee muttei puhu, ja molemmat rentoudumme. (Jossain on irkkukampaajille opetettu, että pitää kysellä asiakkaan kuulumisia, mieluiten elämäntarina, siitä ne tykkää! Kaameaa!) Nykyinen kampaajani vaihtoi kampaamoa, ja minä perässä…häntä en vaihda.

    • Vastaa Mari toukokuu 7, 2017 at 12:48

      Mielenkiintoisia kokemuksia ja pohdintaa K ja J! Lauantaiajat taitaa tosiaan olla aika lailla kiven alla, näin muistelen ainakin vielä pari vuotta sitten Suomessa asuessani olleen. Venetsiassa myös kampaamoputiikit on auki lauantaisin jopa myöhälle iltaan asti (riippuen toki paikasta), mutta periaate on ehkäpä se, että silloin ollaan avoinna kuin asiakkaalle sopii parhaiten.
      Ja tuo jutteluhomma on vähän kaksipiippuinen: Kajaanissa kävin yhdellä samalla kampaajalla ainakin neljä vuotta putkeen, ja koska hänen kanssaan oli mukava ja rento jutella niin tavaksi tuli käydä läpi kuulumisia ja vaikkapa ajankohtaisia asioita siinä samalla penkki-istumalla. Hänellä oli kokonaan oma vastaanotto, joten puhumattomuus olisi saattanut olla jopa kiusallista kahdestaan? Sen sijaan esim. Tallinnassa ja Budapestissa kampaajalla käydessä oli jotenkin itsestäänselvää, ettei hölötellä pakollisia hiuksiin liittyviä asioita enempää vaan kampaaja keskittyi työhönsä ja minä puolestaan lehden selailuun. Italiassa taas ehkäpä pidetään outona, jos et puhu mitään small talkia kampaajan kanssa, mutta toisaalta ulkomaalaiselta tämä on ehkä ymmärrettävää ;) Joka tapauksessa luulen, että asiakaspalvelun ammattilainen osaa lukea henkilöstä, haluaako tämä juttuseuraa samalla vai ei.

  • Vastaa Anu / Mielilandia toukokuu 7, 2017 at 21:41

    Haha. Täytyy myöntää, että kun olen asunut Suomen lisäksi Kreikassa ja Hollannissa, olen mennyt suomalaiselle kampaajalle aina kun mahdollista. Ei se kansallisuus tietenkään itsessään mitään pelasta mutta ainakin tulee ymmärretyksi.

    Täällä Hollannissa ehdin käydä vajaan vuoden suomalaisella naisella värjäyttämässä ja leikkauttamassa tukkani, ja hän oli kieltämättä paras kampaaja, johon olen koskaan törmännyt missään. Valitettavasti hän muutti takaisin Suomeen, joten voin samaistua tuohon harmitukseen, kun entinen vakikampaaja ei olekaan enää käytettävissä.

    Mutta ne huonot kokemukset sitten. Kaikkein hirvein oli Turkissa alle kaksikymppisenä jossain Marmariksen kamalassa turistikauppakeskuksessa: tyyppi leikkasi hiuksia hyvin taiteellisella otteella vähän sieltä täältä napsien ja lopulta ei päästänyt pois tuolista ennen kuin oli myös muun muassa nyppinyt kulmakarvat ja mitä lie. Lopputulos totta kai se, että hän yritti laskuttaa touhusta kolminkertaista määrää siihen verrattuna mitä olimme ennen leikkausta sopineet. En suostunut maksamaan, joten paikan omistaja haukkui minut pystyyn. No, näin kymmenen vuotta myöhemmin tämäkin kokemus jo naurattaa.

    Muuten olen välttynyt kamalilta kokemuksilta, laatuun nähden ylihintaisia on kyllä tullut vastaan. Hyvä kampaaja on kyllä kullan arvoinen. :)

    • Vastaa Mari toukokuu 8, 2017 at 15:14

      Kiva kun kommentoit Anu ja näinhän se on, että hyvästä kampaajasta kannattaa pitää kiinni! :) Uuden etsiminen saattaa mennä alkuunsa hakuammunnaksi ja umpimähkään kokeiluksi, vaikka muiden suosituksista voi olla hyötyä.

      Mutta oho ja voi ei, Marmariksen kaveri taisi sitten vähän innostua karvojen kuin karvojen kanssa :’D Hyvä että tällaisille kokemuksille voi jo ainakin 10 vuoden jälkeen nauraa.

      Mulla oli itse asiassa juurikin Hollannissa yksi pienen elämäni parhaista kampaajista, joka leikkaili aika ronskilla ja nopealla mutta osaavalla kädellä. Vähän häkeltyneenä katselin, kuin hiusosioita vain putoili lattialle ja niskakarvat pystyssä mietin, mitähän siitä tulee: ja lopputulos oli yksi parhaista! Kampaaja uskalsi onneksi kerrostaa ihan reilusti melkosen paksua lettiäni, jolloin siitä tuli paljon kevyempi ja helpommin muotoiltava :)

  • Vastaa Vivi Vinna toukokuu 18, 2017 at 18:01

    Huh, tulipas mieleen omat hurjat kampaamokeissit. Olen käynyt kampaajalla Suomessa, Virossa, Ranskassa ja Espanjassa. Ranska oli ylivoimaisesti kallein, mutta lopputulos oli aivan mielettömän huikea. Sen lisäksi, että sain uuden värin ja raitoja, he myös loihtivat hiuksistani tuuheammat. En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta koskaan en ole nähnyt hiuksiani niin tuuheina ja kauniina kuin silloin Ranskassa. Sitten olen Espanjassa törmännyt juuri tuohon, että laitetaan naamiota sun muuta ja sitten hinta onkin puolet kalliimpi. Opin kuten sinäkin, että hinta on kysyttävä aina ennen tuoliin istahtamista. Sanomattakin lienee selvää, etten kyseiseen kampaamoon enää palannut ja vannotin myös miehenikin olemaan menemättä sinne. Olen myös ollut hiusmallina, mutta se olisi tragikoomiudessaan jo aivan toinen tarinansa…

    • Vastaa Mari toukokuu 20, 2017 at 11:21

      Haha, hienoja kokemuksia ja muistoja Vivi Vinna! Mulla heräsi kyllä nyt pieni uteliaisuus tuon hiusmallina olon suhteen..? :D Ja tuuheat hiukset on myös juuri se mihin minäkin pyrin – tukkaa löytyy mutta se on sen verran pitkä ja painava, että reilusti kerrostamatta sitä ei saa ainakaan kotikonstein pöyhkeämmäksi. Mulla on myös sellainen käsitys, että Espanjassa kampaajalla käynti olisi muuten niin halpaa, että kampaaja ehkä syystäkin koittaa lisätä siihen hintaa erillisillä hiushoidoilla?

  • Vastaa Vivi Vinna toukokuu 24, 2017 at 11:09

    Joo, se hiusmallina olo oli aikamoinen kokemus… Innoissani menin ja alkoi erittäin lupaavasti, silla siellä oli nimenomaan oikeita parturi-kampaajia, ei opiskelijoita, ja lopputuloskin näytti upealta -päällisin puolin. Lopulta kuitenkin paljastui, että hiusväri oli tehnyt päänahkaan rakkuloita, joita sitten oli erittäin kiva hoidella… :P Ei oo ikinä ennen käyny noin! Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta hiusmallina.

    Jeps, Espanjassa kampaajalla käynti on edullista, paitsi jos tosiaan ottaa lisäksi hiushoitoja, naamioita, muotoilua jne. Ja tokihan yrittävät aina myydä hiustuotteita, jotta saa lisämyyntiä.

    • Vastaa Mari toukokuu 27, 2017 at 11:32

      No apua, rakkuloita päänahkaan! Eipä ole tullut vastaan ikinä moista, kuulostaa kamalalta kokemukselta :P Mä en ole koskaan uskaltautunut hiusmalliksi, enimmäkseen pelkään, että ne tekisi jotain kamalaa mihin ei saisi itse vaikuttaa (esim. leikkaa ihan lyhyeksi tai muuta sellaista mitä en halua). Toivottavasti et joutunut kovin pitkään kärsimään tuosta kämmistä.

    Vastaa