Pallontallaajat.net
Valikko
Ulkosuomalaisuus

Ajatuksia kirjoittamisesta ja bloggaamisesta

huhtikuu 15, 2017
ajatuksia kirjoittamisesta bloggaamisesta
Marimente-blogi täytti tammikuussa neljä vuotta, mutta alkuvuoden kiireiden alla tämä jäi myöhemmäksi mietinnän ja juhlinnan aiheeksi. Siksipä halusin nyt kirjoitella muutaman valitun sanasen bloggaamisesta sekä kirjoittamisen historiastani ylipäätään.

Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan – aina siitä lähtien, kun osasin muodostaa 6-vuotiaan harakanvarpaita paperiseen, pehmeäkantiseen ruutuvihkooni.

Ala-asteen ensimmäisillä luokilla minulla oli vaaleanvihreä, Muumi-teemainen runovihko, johon kirjoitin ainakin omasta mielestäni varsin rimmaavia värssyjä aiheesta kuin aiheesta, muun muassa laivoista.

Tämän ohella tulivat pienillä munalukoilla varustetut päiväkirjat, joita lapsuudenkodin huoneeni laatikot pursuilevat edelleen. Lapsuuteni kirjoitusuran huippuhetkiä oli, kun noin 10-vuotiaana pieni tarinani papukaijojen joulunvietosta julkaistiin Kainuun Sanomissa koululaisten kirjoitelmien ja piirrustusten teemanumerossa. Tästä alkoi olla jo aika pitkä aika, joten ilokseni viime viikonloppuna minulla oli suuri kunnia vallata kokonainen sivunen kotimaakuntani laajimman sanomalehden viikonvaihdenumerosta raportilla elämästä Venetsian vetten ympäröimänä.

Kirjoittamisen lisäksi vahva lukemisharrastus on tukenut sanavaraston karruttamista aina siitä lähtien kun opin lukemaan. Myös vanhempani ovat innokkaita lukijoita, ja Kajaanin Lohtajan kirjaston lainakirjat ovat olleet heilläkin suuressa kysynnässä niin kauan kuin muistan. Pikku-Mari puolestaan luki läpi kaikki Mystery Clubit, Neiti Etsivät, Aavekaksoset ja ylipäätään koko Tuija Lehtisen nuorisokirjojen tuotannon.

Ylioppilaskirjoituksissa panostin äidinkieleen, ainoaan aineeseen, jota ei varsinaisesti tarvi pänttäämällä päntäten lukea. Ahmin sanoma- ja aikakauslehtien kolumnit, uutiset, pakinat – kaikki sen aikaiset, vuoden 2006 kevään aiheita käsittelevät tekstit. Pilkut osuivat kohdilleen pitkäaikaisen harrastuksen sekä pitkäjänteisen harjoituksen tuloksena. Molemmat äidinkielen aineeni sekä lähtivät että palasivat vahvoina laudatureina.

Yo-kirjoitusten jälkeen olin useamman vuoden kirjoittamatta mitään sen suurempaa, ammattikorkeakoulun kokeiden englanninkielisiä esseevastauksia lukuunottamatta. En ollut keksinyt sopivaa julkaisualustaa, ennen kuin alkuvuodesta 2013 suuntasin viiden viikon Pohjois-Amerikan reissuun New Yorkiin, Kanadaan ja Meksikoon. Itselle muistoksi ja lähipiirille matkakuulumisten lisäksi tiedoksi, että olen edelleen hengissä perustin Bloggeriin oman matkablogin, jonka nimeksi tuli väsyneen yövuoron hajatelmien tuotoksena Marimente. Mikä ihmeen Marimente?

Sittemmin omatoimimatkailijasivusto Pallontallaajien alla viimeiset nelisen vuotta viihtyneenä uskon edelleen budjetti- ja elämäntapareissaamisen elämäntyyliin, vaikka oma matkustustapani onkin laajentunut yksinmatkaavasta reppureissaajasta vastinetta rahalle arvostaviin pariskuntareissuihin. Alunperin päädyin myös suurimmilta osin blogini ansiosta töihin Venetsiaan, ja melko pitkälti sen vuoksi tallailen täällä edelleenkiin.

Miksi bloggaan edelleen suomen kielellä? Marimente on alusta lähtien toiminut suomeksi ja näin tulee olemaan jatkossakin. Vaikka englannin kieleni on sujuvaa ja vaikka muille tahoille kirjoitan artikkeleita myös lontooksi, on Marimenten sydän ja sielu suomi. Lisäksi ulkomaille muuton myötä koen entistä tärkeämpänä ylläpitää omintakeisen äidinkieleni sanavarastoa, ja tämä toteutuu lukemalla suomenkielistä kirjallisuutta sekä paljon verkkomateriaaleina saatavissa olevia artikkeleita, kolumneja ja muita blogeja. Lisäksi pystyn tuottamaan suomeksi suhteellisen ainutlaatuista sisältöä esimerkiksi Etelä-Amerikassa reissaamisesta – tai vaikkapa Venetsiassa asumisesta.

Merkittävin liikenteenlähde blogiini on orgaaninen Google-haku, jonka kautta reilu puolet (52 %) lukijoistani löytää kirjoitukseni. Optimoin tärkeimmät postaukseni pitäen silmällä SEO- eli hakukoneoptimointia ja jaan ne aina blogini sosiaalisen median kanavissa, joista Facebookin kautta blogiin tulee eniten liikennettä. En käytä maksettuja FB-mainoksia, vaan toistaiseksi oma panostukseni lukijoita innostavalle ja merkitykselliselle sisällölle on riittänyt ja luonut yhteyksiä sekä kahdensuuntaista vuorovaikutusta.

Saan sekä some-kanavien että sähköpostin kautta yhä enenevissä määrin kyselyitä etenkin Venetsiaan, Italiaan, Brasiliaan sekä lentomatkailuun liittyen. Vastaan näihin hyvin mielelläni ja pyrin aina kynäilemään vastaukset ajatuksen kanssa mahdollisimman pian. Otattehan kuitenkin huomioon, että teen tämäntyyppistä matkailuneuvontaa omalla ajallani ilmaiseksi ilman minkäänlaista jatkuvaa sponsoria. Joskus vastaamisessa vierähtää hetkinen, ja kovin suurta taustatyötä en pysty aina tekemään, jos minulla ei ole omaa kokemusta tai muuten tietoa kysytystä aiheesta valmiina pääkopassani :) Ehkä tulevaisuudessa pitää perustaa oma pieni Marimenten matkatoimisto tai matkanjärjestäjä, jos kysyntää löytyy? Tai paikallisopaspalvelu tyyliin “Marimenten venetsialainen tapas-kierros”. Hehe. Usein kysyttyjä kysymyksiä vastauksineen olen muuten koonnut muun muassa blogin Venetsia FAQ-osioon.

Summa summarum, Marimente-blogin tarkoituksena on toimia tiedon, viestinnän, vaikuttamisen ja inspiraation lähteenä.
Niinpä tähän lopuksi halusin ennen kaikkea KIITTÄÄ TEITÄ KAIKKIA, niin vanhoja kuin uusia lukijoita kaikista kommenteistanne, some-tykkäyksistänne ja muusta kommunikoinnista. Pidetään tästä eteenpäinkin tiiviisti yhtä!

Lisää Marimenten hajatelmia Facebookissa, Instassa ja Twitterissä

Saatat myös pitää näistä

32 Kommenttia

  • Vastaa Arimo | Arimo travels huhtikuu 15, 2017 at 16:28

    Kiitos tekstistä, kiehtovaa lukea muiden bloggaushistoriasta ja -tavoista! :) Ymmärrän hyvin kyllä tuon, että haluaa ulkomaillakin pitää yllä äidinkieltään. Oma blogini on enganniksi, ja kirjojakin luen e-kirjojen paremman saatavuuden takia lähinnä enkuksi, mutta muille alustoille suomeksi kirjoittaminen on tuntunut tärkeältä henkireiältä.

    Kyllä tässä silti huomaa, että joidenkin aihealueiden sanasto on jo paljon laajempi enkuksi kuin suomeksi. Esimerkiksi sukeltamisesta keskustelisin paljon paremmin englanniksi, kun laitteiden ja teknisten termien suomennoksista ei ole juuri mitään käsitystä.

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 11:31

      Kiitos kivasta kommentistasi Arimo! :) Ja tuo on niin totta, että joidenkin aihepiirien termistöä on vaikea lähteä kääntämään toiselle kielelle, millä ei ole alunperin oppinut niitä. Kävin itse englanninkielisen matkailualan koulutuksen, ja käsitteitä kuten outdoor tourism joutuu välillä miettimään, miten ne kääntäisi sujuvimmin suomeksi. Kävin myös kurkkimassa sinun blogia, ja vaikuttaa mielenkiintoisilta kokemuksilta ja pohdinnalta!

  • Vastaa Mari huhtikuu 15, 2017 at 17:01

    Hei Mari! Löysin blogisi tänään ja luin jo kaikki Venetsiaan liittyvät kirjoituksesi. Tulemme mieheni kanssa tammikuussa Venetsiaan, eikä opaspalvelu olisi yhtään hullumpi idea. :) Todella kiva ja tarpeellista tietoa täynnä oleva blogi sinulla!

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 11:33

      Hei vaan kaima, ja kiitos kovasti ihanasta kommentista! Aivan huippua kuulla, että blogini on hyödyksi muille reissuja suunnitteleville. Laitanpa tämän opaspalveluidean mietintämyssyyn hautumaan :)

  • Vastaa Mika huhtikuu 15, 2017 at 18:08

    Kiitos. Tuotat hyvää omaa tekstiä, etkä ole mainostaja.

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 11:34

      Kiitos paljon Mika, nämä sanat lämmittivät kovasti!

  • Vastaa Liza in London huhtikuu 15, 2017 at 19:15

    Suomen kielen ylläpito on minullekin yksi tärkeä syy blogata. Niin toimittajana kuin väitöskirjaopiskelijanakin tuotan nykyään tekstiä ensisijaisesti englanniksi. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että suomi on minulle yksi kolmesta äidinkielestä venäjän ja viron lisäksi, enkä halua kadottaa niistä yhtäkään!

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:19

      Vau, tuohan on ihan huippua, eikä todellakaan kannata kadottaa ainuttakaan noista äidinkielistä! Kielten kanssa tasapainoilu käy tosiaan välillä vähän haastavaksi, kun niitä täytyy aktiivisesti ylläpitää jatkuvasti, jotta taito säilyy. Mä olen muuten aina salaa haaveillut olevani kaksikielinen… :)

  • Vastaa Susannastravels huhtikuu 15, 2017 at 19:41

    Kiva aihe :) minäkin tykkäsin jo lapsena kirjoittaa erilaisia satuja koulussa.
    Onnea jutun julkaisemisesta!

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:22

      Kiitos kovasti Susanna! Ala-asteella kirjoitetut sadut on kyllä ihan parhaita! :’D

  • Vastaa Susannastravels huhtikuu 15, 2017 at 19:55

    Tee ihmeessä opaskierroksia jos niille on kysyntää, esim. ParisRion sivun kautta on sellainen systeemi tai kerran tuli tiedote

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:22

      Jep, pitää harkita josko innostuisin hakemaan opaslupaa täällä :)

  • Vastaa Annika -Tarinoita Maailmalta huhtikuu 15, 2017 at 19:57

    Olipa mukava postaus! Kiva lukea mistä se kaikki alkoi ja mihin tie on vienyt. Ja todellakin Marimenten opaspalvelu voisi olla enemmän kuin tarpeellinen, sellaisia kivoja teemakierroksia :D

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:26

      Voi kiitos Annika! Aina välillä olen vaivihkaa seurannut Venetsiassa “tapas”-kierroksia pitäviä oppaita ja miettinyt varsin _vaatimattomasti_, että minä tekisen tuon ja tuon ehkä paremmin :D

  • Vastaa anna milano huhtikuu 15, 2017 at 20:11

    Onnea blogille ja sinulle sisällöntuottajana. Vahvuutesi on monipuolisuus ja mielenkiintoinen tapa kirjoittaa. Seuraan blogiasi mielelläni.

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:29

      Kiitos kovasti Anna kauniista kommentista, tämä oli aivan ihanasti sanottu!

  • Vastaa K ja J huhtikuu 15, 2017 at 23:56

    Mikä on tuo kuvan drinkki? Usein vielä appelsiinisiivun kera? Kaikki paikalliset näkyivät nautiskelevan sitä Venetsiassa. Eikä ollut se b:llä alkava persikkacocktail. Tilasin miehelle sen ja petyin (itse tipattomalla).

    • Vastaa Mari huhtikuu 16, 2017 at 23:31

      Tipattomalla Venetsiassa? Oi voi… :D Kuvan drinkki on Spritz ja punainen väri tulee Aperolista tai Camparista, joista ensimmäinen tarjoillaan appelsiininsiivun ja jälkimmäinen sitruunasiivun kera, jos ne on tehty “oikein” :) Ja b:llä alkavan drinkin nimi on puolestaan Bellini, joka on muuten helppo tehdä myös itse! Tässä viime kesäisessä postauksessa kirjoittelin hyvin simppelin ohjeenkin: http://marimente.pallontallaajat.net/2016/06/22/kesainen-drinkkivinkki-persikkainen-bellini/

      • Vastaa K ja J huhtikuu 30, 2017 at 12:02

        Kiitos! Ehkä joskus pääsen tästä tipattomasta eroon (kipulääke!). Bellinin juuri tilasinkin, en muistanut nimeä. Limoncello-liköörin ohje tuli mukana hienossa astiapyyhkeessä, joka varmaan päätyy pöytäliinaksi, niin kaunis se oli. Venetsia kyllä pyörtää pään! Mainitsin blogisi omassani, koska valaiset Venetsiaa jotenkin niin suomalaisesti. Omalla kielellä on kiva lukea matkavinkkejä, sitäpaitsi kaikilta ei englanti suju niin hyvin että jaksaisi kahlata muutenkin oudoista asioista! Blogini löytyy osoitteesta http://kulttuurikorppikotka.blogspot.ie/

        • Vastaa Mari huhtikuu 30, 2017 at 12:28

          Oi limoncello on myös hyvää ja toimii hyvin jälkkäri-ruoansulatusjuomana, ainakin jos italialaisia on uskominen :) Ja enpä voisi enempää olla samaa mieltä siitä, että Venetsia todellakin pyörtää pään! Ja kiitos paljon linkkauksesta, täytyy käydä mielenkiinnolla lukemassa teidän reissukokemuksista!

  • Vastaa Päivi huhtikuu 16, 2017 at 08:50

    Pidän blogistasi todella paljon ja mukavaa oli kuulla näistä taustoista. Kiitti myös vinkistä; KS:n juttukin on nyt luettu. Terkkuja Kainuusta! (Pyhien vietossa kotiseudulla.)

    • Vastaa Mari huhtikuu 18, 2017 at 10:44

      Kiitos Päivi kivasta kommentista ja hienoa, että KS:n juttukin löytyi luettavaksi! Terkkuja takaisin sinne!

  • Vastaa Merja / Merjan matkassa huhtikuu 16, 2017 at 12:51

    Onnea 4-vuotiaalle Hauska kuulla myös blogihistoriasta. Oma blogini on vasta 8 kuukauden iässä, joten perässä tullaan. Minäkin tykkäsin nuorempana kirjoittaa päiväkirjaa ja myöhemmin pidin vaellusmatkoilla reissupäiväkirjaa. Nyt päiväkirjan pitäminen on jäänyt paitsi reissuilla yritän kirjata tapahtumia muistiin. Auttaa kummasti blogin pitämistä. Lukeminen on myös kuulunut harrastuksiin ja aiemmin kun kuljin työmatkat junalla, luin helposti parikin kirjaa viikossa. Nyt ei tunnu aika enää riittävän lukemiselle. Ehkäpä kesälomalla..

    • Vastaa Mari huhtikuu 18, 2017 at 19:32

      Kiitos paljon onnitteluista Merja, ja olipa mukava lukea myös sinun mietteitä kirjoittamisesta ja lukemisesta. Minulla on myös edelleen tapana kirjoittaa blogin lisäksi reissumuistiinpanoja käsin, edes ranskalaisilla viivoilla pääpiirteittäin, jos ei sen pitempiä ehdi. Ja kirjoja toivoisin lukevani enemmän kuin nykyään, etenkin suomeksi!

  • Vastaa Noora huhtikuu 18, 2017 at 10:56

    Hieno postaus! Täältä ehdoton suositus tapas- ja turistikierrokselle, kun sellaiset pääsin oikeastaan jo kokemaan;) Aika menee uskomattoman nopeaa, muistan miten aina haaveilin olevani yhtä rohkea matkustaja kuin sinä, ja kuinka paljon ootkaan mua reissuillasi inspiroinut!!

    • Vastaa Mari huhtikuu 18, 2017 at 19:38

      Voi hitsit Noora, mulla tuli ihan tippa linssiin sinun ihanaa kommenttia lukiessani – ISO kiitos! Passasit myös just hyvin sen kierroksen koekaniiniksi, hehe :) Ja ihan samalla lailla olet myös itse inspiroinut minua reippaan aurinkoisella reissu- ja elämänasenteellasi! <3

  • Vastaa Momento huhtikuu 18, 2017 at 12:09

    Moikka Mari! Täällä yksi Italian hurmaama seuraajasi haluaa kiittää upeasta blogistasi! En ole ihan kaikkia postauksisasi kahlannut läpi, mutta oletko mahtanut kirjoittaa Venetsian kauneimmista kanaaleista? Matkaoppaista löytyy kyllä piazza san Marco ja Grande Canale, mutta sen mitä 15 vuoden takaiselta pikaiselta kaupunkikierrokseltani muistan, olivat kauneimmat paikat kuitenkin ne pienimmät sillat ja vähän rosoisemmat kujanpätkät – muttei aavistustakaan missä. Palaan keväällä kaupunkiin pariksi päiväksi ja toivoisin taas eksyväni sellaiseen Venetsiaan :)

    • Vastaa Mari huhtikuu 20, 2017 at 15:43

      Moikka Momento ja kiitos ihanasta kommentistasi! Italia kyllä jaksaa hurmata yhden jos toisenkin reissaajan :) Ja Venetsiasta löytyy loputtoman paljon kuvankauniita, syrjäisempiä pikkukanaaleja (muun muassa San Polon ja Cannaregion alueilta) – yleensä tarkoituksella eksymällä ja päämäärättömästi kaupungissa vaeltelemalla löytyy ne parhaat. Pistänpä tämän postausidean muistiin, kiitos vinkistä!

  • Vastaa Katja toukokuu 6, 2017 at 21:58

    Heips Mari, aivan mahtava blogi sinulla. En yleensä lue blogeja, saati sitten kirjoita niiden pitäjälle (lue ei ikinä ) Nyt oli vaan ihan pakko. Googletin Venetsiaa ja suomalaista opasta, niin törmäsin blogiisi. Olemme pojan kanssa tulossa Venetsiaan heinäkuun loppussa ja innostuin heti väläyttämästäsi”tapas” kierroksesta. Varmasti olisi kysyntää myös muunlaisille kierroksille… Luin ahmien kaikki vinkkisi kaupoista, pizzapaikoista ym. Innolla odotan lisää vinkkejä

    • Vastaa Mari toukokuu 7, 2017 at 12:37

      Hei Katja ja kiitos paljon ihanasta kommentistasi – juuri tällaisen vuorovaikutuksen vuoksi minä kirjoittelen blogiani vuodesta toiseen! :) Tämä opaskierrosidea on vielä mietintämyssyssä, varmasti ilmineeraan jos idea toteutuu! :) Ja lisää sisäpiirin vinkkejä on tulossa lisää blogiin tässä kesän vilkasta matkailukautta silmällä pitäen.

  • Vastaa Vivi Vinna toukokuu 18, 2017 at 16:38

    Todella mielenkiintoinen postaus! Minäkin tykkään kirjoittamisesta. Myös matkailu on lähellä sydäntäni, joten tiedä vaikka joskus tulisin sinne Venetsiaan. Mukavaa viikon jatkoa! :)

    • Vastaa Mari toukokuu 19, 2017 at 20:54

      Kiitos Vivi Vinna ja hienoa kuulla, että tykkäsit postauksesta! Venetsia on kyllä nähtävä ainakin kerran elämässä, ja siitä voi sen jälkeen kirjoittaa tarinoita vaikka loppuelämänsä ;) Mukavaa viikonloppua sinulle!

    Vastaa