Pallontallaajat.net
Valikko
Asuminen Italiassa Italia

Työelämää Italiassa: kokemuksia ja vinkkejä

helmikuu 27, 2017

Lupasin viimeisimmässä Töihin Italiaan-postauksessani valottaa hieman Italian työelämän arkea ja realiteetteja, joten tuumasta toimeen!

*Kaupallinen yhteistyö: Työvoiman liikkuvuus Euroopassa (ESR) -hanke

Työelämästä ja elämästä Italiassa ylipäätään voisi kirjoittaa vaikkapa kokonaisen kirjan. Suomalaisesta suorasukaisesta kulttuurista kovasti poikkeava italialainen elämäntyyli ja samalla työkulttuuri vaativat totuttelua, kärsivällisyyttä ja huumoriakin. Samalla uusien työskentelytapojen oppiminen on kuitenkin antoisaa sekä suoranaista kulttuurien rikkautta! Italiaan ja Eurooppaan töihin haluavan EU-kansalaisen työmahdollisuuksista löytyy neuvoja, vinkkejä ja tukea EURES-portaalista sekä TE-toimiston sivuilta.

Pysyn omissa työelämän muistelmissani Pohjois-Italian alueella, ja tarkemmin Ligurian suurimmassa kaupungissa Genovassa sekä Veneton alueen entisessä merimahdissa ja nykyisessä asuinkaupungissani Venetsiassa. Englanninkieliseltä matkailualalta valmistuneena alan ammattilaisena, matkailumarkkinoinnin sisällöntuottajana ja matkailun yleisenä jokapaikanhöylänä valotan kokemuksistani nimenomaan tältä kyseiseltä ja kiehtovalta alalta mahdollisimman realistisesti kuvaten.

Matkanjärjestäjällä työharjoittelussa Genovassa

Loppiaispäivänä tammikuussa 2009 löydän itseni Luoteis-Italiassa sijaitsevan Genovan vanhasta satamasta palmun alta syömästä Nutellalla täytettyä crep-lättyä. Elämä maistuu makealta ja jännältä; olen juuri edellisenä iltana pölähtänyt Milanon kautta Genovaan, tutustunut uusiin kämppiksiini ja syönyt elämäni ensimmäisen kotitekoisen annoksen Ligurian alueelle tyypillistä pasta con pestoa eli pastaa pestokastikkeessa.

Työmatka suomalais-italialaiselle matkanjärjestäjä-matkatoimistolle taittuu paikallisjunalla parissakymmenessä minuutissa, jos ei ole lakkoa tai poikkeavia sääolosuhteita, kuten Italialle harvinaista räntäsadetta. Silloin juna voi olla vaihtelevasti myöhässä vaikkapa 100 minuuttia tai olla tulematta ollenkaan. Onneksi on olemassa myös bussit, joilla pääsee Piazza Principen asemalta Sestri Ponenten kaupunginosaan vaivatta. Nappaamme samaa matkaa kulkevan suomalaisen harjoittelijakaverini kanssa lähileipomosta genovalaiset focacciat mukaan toimistolle aamupalaksi. Hissi vie ylös seitsemänteen kerrokseen, ja toimiston keittiöstä on silmiähivelevät näkymät Apenniinien vuoristoon (kuva yllä). Mutta ei tänne ole tultu lomalle, vaan töihin ja oppimaan, joten pikaisen keittiövisiitin jälkeen sorvin eli näyttöpäätteen ääreen sukkelaan!

Tasan kello yhdeksän napotan tietokoneella tarkistaen ensin sähköpostit, jonka jälkeen syvennyn kokoamaan räätälöityä matkapakettitarjousta tärkeälle vakioasiakkaalle, joka haluaa jokiristeilymatkalle Sveitsin Zürichiin. Löydän asiakkaan toiveita vastaavat lennot, majoituksen sekä oikoluen asiantuntevan matkaoppaan kirjoittaman matkaohjelman. Lähetän tarjouksen asiakkaalle ja siirryn seuraavaksi suunnittelemaan muun tiimin kanssa matkatoimiston englannin- ja italiankielisiä kesäkauden esitteitä.

Keskipäivän jälkeen pienen toimiston työntekijät käyvät joustavassa järjestyksessä puolen tunnin mittaisella lounastauolla. Valmistan lounassalaattini tuoreista tomaateista, basilikasta ja mozzarellasta ripauksella oliiviöljyä sekä suolaa, ja istahdan ulkoterassin aurinkoon syömään ja rentoutumaan hetkeksi. Italialainen työkaverini Valeria on kiinnostunut kuulemaan, mitä Suomessa syödään yleensä lounaaksi tai mitä tykkään Genovasta kaupunkina.

Iltapäivä kuluu matkatoimiston mainoslehtisten eli volantinien muokkauksessa, tulostamisessa ja jakamisessa Corneglianon kaupunginosassa. Elämme aikaa ennen Google Mapsin kaltaisten sovellusten yleistymistä ja niinpä suuntaan eteenpäin paperisen karttani kanssa, merkaten vihkoon kuulakärkikynällä, mitkä osoitteet olen käynyt läpi ja montako mainosta meni mihinkin rakennukseen.

Kellon lähestyessä viittä palaan takaisin toimistolle ylimääräisten lehtisten kanssa ja kirjaan harjoittelukansiooni päivän tehdyt tehtävät. Suuntaamme muiden harjoittelijoiden kanssa toimistolta junalla keskustaan lähelle Piazza Ferrarin aukiota aperitiiveille vakiopaikkaamme, jossa saa drinkin hinnalla käydä käsiksi ruokavaan buffettiin. Pizzapalojen ja lasagnen sekä piña coladan äärellä unohdamme työkiireet ja alamme suunnitella tulevaa viikonloppua.

Matkailun online-markkinoinnin toimistolla Venetsiassa

Kello 8.45 kipuan rappuset ylös vanhan palatsirakennuksen kolmanteen kerrokseen. Huikkaan aamuhuomenet pienen, italialaisomisteisen majoitusmatkailun online-toimiston vastaanotossa työskentelevällä Francescalle sekä samassa huoneessa työskenteleville työtovereilleni. Avaan oman työpöytäni hitaanpuoleisesti käynnistyvän läppärivanhuksen tarkistaakseni sähköpostit ja niiden jälkeen suuntaan pikaiseen palaveriin sisältösuunnittelutiimimme kanssa. Aiheena on seuraavan viikon artikkelit yrityksen verkkolehteen ja blogiin sekä jo julkaistujen artikkeleiden käännökset muille kielille.

Vapaamuotoisen kokouksen jälkeen nappaamme toimiston automaatista caffè macchiatot ja siirrymme takaisin koneiden ääreen. Olen saanut sähköpostiini uuden blogiartikkelin sekä videon kansainväliseltä maailmaa kiertävältä bloggaajapariskunnalta, ja ajastan yhteistyöpostaukset yrityksen Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin.

Tunnin mittaisen lounastauon koittaessa lämmitän mikrossa edellisenä päivänä kokkailemani kukkakaali-kikherne-riisi-paistoksen ja siirryn kokoushuoneeseen, joka toimii myös työntekijöiden lounastilana. Lämpimällä ja aurinkoisella kelillä lounastamme myös ulkona Canal Granden varrella, mutta tänään on sumuista ja hiputtelee vettä. Kolleegani Danilo päivittelee, kuinka joutui viipymään tunnin puhelimessa opastaen japanilaista opiskelijaa tekemään majoitusvarauksen Firenzeen, ja kuinka samaan aikaan selvitteli Sloveniassa sijaitsevan hostellin ylibookkausta. Syötyämme suuntaamme ulos toimiston vastapäiseen kuppilaan päivän toisille – ei kun kolmansille kahveille. Kahvilanomistaja, hiljalleen harmaantuva ja lupsakka Valerio sirottelee macchiatovaahdon päälle reilusti suklaajauhetta, jotta loppupäivästämme tulisi makea.

Tauon jälkeen rekisteröin yrityksen tietokantaan uusia ilmoittautuneita majoitusyrityksiä Latviassa ja Puolassa sekä käännän uusimman blogiartikkelin suomen kielelle. Seuraavaksi aloitamme kolmen hengen tiimillä uuden Instagram-kilpailun suunnittelun – pääsiäinen on lähestymässä, joten kilpailu on saatava käyntiin viikkoa ennen sitä.

Työpäivän jälkeen hyvästelen espanjalaisen Claudian, joka on jäämässä lomalle; Italiassa vakituisessa työsuhteessa on palkallista vuosilomaa vähintään neljän viikon verran. Tämän jälkeen suuntaan kävellen kotiin Rialton sillan ylittäen ja suurta turistiryhmää väistellen. Olen kotona kymmenessä minuutissa, haukkaan hieman leipää ja vaihdan vaatteet, ennen kuin astelen jälleen ovesta ulos, sillä olen sopinut tapaavani aperotiivilla työkaverini hyvän ystävän Chilestä. Onpa kansainvälinen kaupunki!

Muita yleisiä muttei yleispäteviä huomioita:

– Italiassa on runsaasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (86 % vuonna 2015). Pienissä yrityksissä mahdollisuudet monipuolisiin työtehtäviin ja nopeasti uralla etenemiseen ovat omasta osaamisesta ja aktiivisuudesta riippuen saavutettavissa. Pienissä yrityksissä ei myöskään ole suurta hierarkiaa, vaan pomon kanssa pääsee usein halutessaan suoraan juttusille eikä huolien, murheiden ja  turhien  toiveiden tarvitse kiertää monen eri henkilön kautta.

– Italialainen neuvottelutyyli poikkeaa suorasukaisesta suomalaisesta: esimies voi selittää ja kuvailla kierrellen ja kaarrellen 10 minuutin ajan hyvinkin yksinkertaista asiaa, jonka itse tiivistäisit muutamassa sekunnissa yhteen napakkaan lauseeseen. Mutta lopputulos on sama, ja kaikki ymmärtävät lopulta mistä on kyse – eikös se ole pääasia!

– Palkat eivät päätä huimaa – matkailualalla esimerkiksi reilu tonni kuussa salakavalan korkean verotuksen jälkeen on melko peruspalkka. Kuulostaa suomalaiselle ehkäpä järkyttävän pieneltä, mutta Italiassa tämä on työuran alussa jo aika hyvin, elinkustannukset huomioiden. Kuukausipalkalla työskentelevät saavat palkan 13,5 kertaa vuodessa, ekstrakuukaudet ovat heinäkuu (puolentoista kuukauden palkka) ja joulukuu (kahden kuukauden palkka).

– Työaikoja noudatetaan tarkkaan, toki riippuen työpaikasta, mutta oman kokemukseni perusteella on ollut suositeltavampaa olla jopa hieman etuajassa kuin myöhässä. Työpäivän päätyttyä myös lähdetään kotiin ajallaan, ei liian aikaisin eikä myöskään jäädä turhaan toimistolle roikkumaan saati sitten ylitöihin, paitsi jos olet odottamassa työkavereita aperitiiville…ja niinpä viimeinen neuvo:

– Älä koskaan kieltäydy aperitiivikutsusta! :)

Lisää työskentelystä matkailualalla Venetsiassa ja hotellivirkailijan paljastuksia voit lukea tästä postauksesta.

Heräsikö aiheesta kysymyksiä tai täydennettävää? Pistä kommenttia alle!

Psst! Tule mukaan seuraamaan Marimenten hajatelmia ja kuulumisia suoraan Italiasta Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä

Saatat myös pitää näistä

2 Kommenttia

  • Vastaa Susanna helmikuu 28, 2017 at 22:17

    Mielenkiintoinen aihe :)
    mietinkin aina välillä että millaista siellä on työskennellä, joten juttu kiinnosti!
    ruuat, juomat ja jälkiruuat on kyllä tosi hyviä siellä. Hyvä että olet saanut työt hyvistä kansainvälisistä firmoista, kun paikallisilla ei aina käy tuuri, on myös firmoja jotka ei maksa palkkoja ajallaan (jos ollenkaan) ja kaikkea siltä väliltä löytyy. Ilmeisesti Italiassa juuri kansainväliset firmat on hyviä työpaikkoja. Olen kuullut ettei etelä-Italiassa noudatettaisi niin tarkkaan työaikoja ja myöhästymiset on ok, mutta omaa kokemusta siitä ei ole. Päivällä on myös se parin tunnin siesta tauko kesken päivän

    • Vastaa Mari maaliskuu 1, 2017 at 22:57

      Kiitos Susanna ja kiva kuulla, että juttu kiinnosti! Melkein mikä tahansa asia mitä kirjoitan Italiasta meinaa väkisinkin aina sivuta ruokaa, ja onhan siihen täällä myös usein aihettakin :D Molemmissa näistä yrityksistä oli meidän ulkomaalaisten lisäksi myös paikallisia italialaisia töissä. Työpaikkojen luonteen kirjo on tosiaan hyvin kaiken kattava täällä puolen Eurooppaa, vaikka toisaalta olen kuullut myös suomalaisista yrityksistä, jotka ovat jättäneet palkkoja maksamatta, maksaneet väärin tai myöhässä. Italia on tosiaan hyvin laaja maa ja työkulttuurit vaihtelevat alueittain (ja työpaikoittainkin), ja näistä sekä alasta riippuen myös mainitsemaasi siestaa harrastetaan joissain paikoissa.

    Vastaa