Pallontallaajat.net
Valikko
Venetsia

Venetsian naapurustojen kissat

helmikuu 12, 2017

Venetsian voisi kuvitella olevan kissojen luvattu paratiisi lukuisine salaperäisine onkaloineen, vatupassia tuskin koskaan nähneine katonharjoineen ja pimeän tullen kadun yli salamannopeasti vilistävine rotevine….rottineen!

Paikallisten asuttamissa naapurustoissa, kuten vanhassa työväenkaupunginosassa Cannaregiossa ja eteläisen puolen Sant’Elenassa tallaillessa olen pistänyt tuon tuosta merkille, että kaupunki on nykyisin enimmäkseen koirien valtakuntaa.

Ennen keskiajan tuhoisia ruttoepidemioita tänne tuotiin lukuisia kissoja hävittämään tauteja levittäviä rottia, mutta viime vuosikymmenien aikaan kissojen määrä on vähentynyt 60-luvun 12 000:sta nykyiseen vajaaseen pariin tuhanteen. Osittain tähän on vaikuttanut yleistynyt kissojen leikkauttaminen, ja lukemani mukaan  Lidon Malamacco-saarella toimisi Dingo-niminen kissojen rauhoitusalue, jonne suuri osa viiksiniekoista on siirretty.

Pesunkestävänä kissaihmisenä en tällä hetkellä tiedä yhdenkään naapurimme nimeä (hävetys?), mutta sen sijaan olen selvillä kahden naapurustomme kissojen nimistä! Meitä vastapäätä samassa rapussa asustaa Mirella-niminen, harmaanruskea pikku kisu, joka ulkoilee päivisin kanaalin varrella ja tulee usein kieppumaan jalkoihin päästäkseen takaisin alaovesta sisään, kun olen tulossa ruokakaupasta kotia. Toista kissaa puolestaan kutsutaan Hugoksi, ja usein omistajat huutelevat sitä avonaisesta ikkunasta ja Hugo vastaa heille “mäyyyy” jostain sisäpihan puutarhan puskasta (pikkutirppi suussaan).

Tämän minikissakronikan myötä tässä muutamia otoksia Venetsian eri kaupunginosissa vastaan tulleista mirreistä:

Kun nurkan takana on aina jotain jännää…

Kumpi on vaikuttavampi taideteos? Taidegallerian oranssi kissa Euroopan vanhimmassa Cannaregion kaupunginosassa sijaitsevassa juutalaisghetossa

Hilpeästi maanantai-ilmeellä…

https://www.instagram.com/p/79sYhkxfpa/?taken-by=maricomente

Ja sunnuntai-iltapäivän kelliskelyt Sant’Elenassa

Myös Mr. Chile tykkää kissoista yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin minä!

Ja tämän karvaisen söpöliinin Buranon saarelta osa lukijoista ehkä muistaakin jo parin vuoden takaa.

Haaleanpinkin auringonlaskun ihailu kisulin kanssa, mitä muuta olisi voinut juuri Venetsiaan saapunut utelias kissafani toivoa?

Löytyykö sieltä puolen ruutua kissaihmisiä, tai tykkäättekö bongailla kissoja reissuillanne?

Pysy Marimenten matkassa Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Saatat myös pitää näistä

15 Kommenttia

  • Vastaa ananas2go / Popot pogoillen helmikuu 12, 2017 at 19:26

    Oijiiii-iiiiiiiiihhh! Kiitos! Lisää näitä!

    Matkalaukussani istuvat aina ensimmäisinä mukaan lähtemässä Peppi ja Ninni, ja omia kissoja on kyllä ikävä, vaikka titen päällä olisi kuinka kiehtovaa. Paras muisto Teneriffalta on (ovelan kahvilanomistajan) kissa. Se nukku lampun alla telineellä, jossa oli ruokalista, ja vasta kun oli jututtanut kissaa muutaman minuutin, henkilökunta tuli kutsumaan peremmälle ja kerrankaan en muista mitä söin, mutta väitin matkaseuralle, että minä en kotiin päästyä reagoi mihinkään, ellei sanota, että senoritas, buenas noches…

    Helmikuussa on juuri tullut ensi-iltaan Kedifilm, tiedätkö siitä? Elokuva kertoo seitsemästä Istanbulissa asuvasta kissasta, ja Instassa on ihania pätkiä. En olekaan muistanut selvittää, joko filmi on Suomessa asti vai kiertääkö se ensin kaikki muut maat.

    Hurinoita meiltä täältä, terv. Peppi, Ninni ja jo pienenä sukulaistätinsä turhauttanut, kun Bad Elsteristä ja muista kylpylä- ja terveysmatkapaikoista aina piti löytää kissakortti pienelle Annalle lähetettäväksi.

    • Vastaa Mari helmikuu 13, 2017 at 11:46

      Oii kiitos ananas2go ja lämpimiä terkkuja takasin sinne Pepille ja Ninnille! :)

      Vielä Kajaanissa asuessani ja sieltä reissuun lähtiessäni oli ensimmäisenä matkalaukkuun sullomassa itseään meidän perheen nyt jo edesmennyt “Killi”. Ja tietysti tummat vaatteet oli aina enemmän tai vähemmän täynnä vaaleanoransseja kissankarvoja :D Kertomasi Teneriffan ravintolakissa kuulostaa just passelilta houkutuslinnulta..tai siis kissalta :)

      Kedifilm on ihan uusi tuttavuus, pitää etsiä pätkiä siitä, kiitos vinkistä! Istanbulissa kissoja tosiaan riitti, ja niistä olen kirjoitellut blogiinkin aiemmin tässä postauksessa: http://marimente.pallontallaajat.net/2014/07/31/viela-karvan-verran-asiaa-istanbulista/ Ja Istanbulista löytyi myös kissahostelli, jossa majaili muutama kissa paikan yleisissä tiloissa.

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta helmikuu 12, 2017 at 20:46

    Ihania karvakorvia :) Ja aika valokuvauksellisia todellakin, auringolasku, Venetsian kanaalit ja kissan siluetti…Nice!!

    • Vastaa Mari helmikuu 13, 2017 at 11:28

      No niinpä Annika, jos nuo kaikki elementit saa ikuistettua samaan kuvaan niin on aika onnen päivät! :)

  • Vastaa Anna K. helmikuu 12, 2017 at 21:59

    Todellakin, kissaihminen ilmoittautuu! :-) Mulla on kissoille puhuessani ihan oma äänensävykin ja aina menen kissoja lääräämään, kunhan niillä on siisti turkki ja terveet silmät ja jos ne itse haluavat tulla silitettäviksi. Kuubassa näin juuri niin reppanan kissanpennun, joka oli kai eksynyt emostaan ja horjui pikkujaloillaan kuumuudessa. Sydäntä särki jättää se sinne yksin. Mutta eipä voinut mukaankaan ottaa.
    Tuo turkkilainen Kedi elokuva, josta kaimani Anna ylhäällä mainitsi, oli muuten Suomessa Docpoint-festareilla. Kävin katsomassa, suosittelen.

    • Vastaa ananas2go / Popot pogoillen helmikuu 13, 2017 at 08:09

      No onpa mennyt ohi Docpoint ja Kedi siellä. Kiva kuulla, että suosittelet: mainospätkät näyttävät ihanilta ja laadukkailta, mutta kun niistä ei aina voi olla varma…

    • Vastaa Mari helmikuu 13, 2017 at 11:52

      Jes Anna K., hienoa että löytyy muitakin kissaihmisiä! :) Ja tosiaan kissoille pitää leperrellä ja lirkutella ihan omalla äänensävyllään. “Ksss kss ksss” -kutsuminen ei muuten oikein tunnu toimivan ainakaan venetsialaisten kissojen kohdalla, ehkä täällä on jokin oma tapa kutsua niitä :D Eksyneet ja/tai hylätyt katukissat ovat aina surku näky, ja sama juttu koirien kanssa.

      Ja hei onpa hyvä että voit suositella tuota Kedi-elokuvaa, pitää koittaa metsästää se jossain vaiheessa katsottavaksi.

  • Vastaa Susanna helmikuu 13, 2017 at 23:13

    Oi ihania!:)
    Italia on kyllä oikea kissojen luvattu maa. Joo minäkin pistin merkille että Cannareggiossa näkyi vain koiria tosi paljon. Etenkin yksi hyvin syönyt chihuahua jäi mieleeni ja sainkin napattua siitä kuvan. Niin kissoja olen tähän mennessä bongannut eniten Italiassa ja Kreikansaarilla. Lazion pikkukaupungeissa näkyi monenlaisia kissoja, onneksi ihmiset ruokkivat niitä. Yhdessä paikassa näin pesukarhun näköisiä kissoja. Kerran löysin semmosen vuoristokylän (johon eksyin bussilla kun oli pimeää) jossa oli mm. persialaisia kissoja. Pomeziassa oli semmonen heinäviidakko jossa asui kellertäviä kissoja. Viime kesänä näin Mykonoksen saarella kissoja, joista myös huolehdittiin ja ruokittiin

    • Vastaa Mari helmikuu 16, 2017 at 10:48

      Oho, sä olet päässyt bongailemaan kissoja hieman joka suunnalla, ihanaa! Ja että pesukarhun näköisiä kissoja, hmm :D Mulla on tainnut olla tähän mennessä Istanbul sellainen kohde, jossa olen nähnyt eniten kissoja reissun aikana. Ja yksittäisistä tapauksista parhaiten muistuu mieleen myös Rio de Janeiron favelan kattoterassilla nautittu aamiainen paikallisen perheen kissa sylissä kilpaillessa, kumpi saa napattua enemmän mangon paloja :D

  • Vastaa Susanna helmikuu 13, 2017 at 23:19

    Niin ja tietysti unohtamatta Sisiliaa, Sisiliassa kissaemo opetti poikasilleen miten mennään autotien yli ja varotaan autoja rantakadulla. Viisas. Jotenkin myös koirat osasivat varoa autoja Sisiliassa. Taorminassa kissoilla näytti olevan tapana luikahtaa putiikkeihin sisään ja sitten ulos, vähän kuin pulut muualla. Taorminassa näin hauskan nauravan kissanpennun. Sardiniassa viime kesänä näin kaksi kissaa, joista ainakin toinen asui yhdessä hotellissa. Niillä kissoilla oli tapana rynnätä ravintolan terassille kerjuulle ja oli aika huvittavaa katsoa kun kaksi kissaa kyttäsi ihmisten aterioita pöytien vieressä kuin koirat :D ja jostain syystä siellä koirat eivät siis kerjänneet vaan kissat, vaikka usein asia on toisinpäin. Paikalliset laittoivat eläimille pullovettä ulos kuppiin

    • Vastaa Mari helmikuu 16, 2017 at 10:53

      Mä olen myös edesmennyttä omaa kissaa hoitaessani sekä kaverin kissoja vahtiessani huomannut, miten viisaita ja jopa huumorintajuisia kissat voikaan olla :) Ja niiltä on totta tosiaan vaikea mennä pimittämään mitään, mikä on niiden mielestä herkkua!

      • Vastaa Hiekkis helmikuu 17, 2017 at 12:03

        Voi ihanuutta! Maaliskuun lopulla Venetsiaan, jossa 4 päivää aikaa hiipiä kissojen kanssa kapeilla kujilla . Odottavan aika voi olla yllättävän pitkä. Ihania kuva ja juttuja!

        • Vastaa Mari helmikuu 17, 2017 at 21:08

          Kiitos kivasta kommentistasi Hiekkis! Ja voi huippua että olet suuntaamassa Venetsiaan, neljä päivää on minusta juurikin passeli aika tutkia tätä kaupunkia – ja bongailla samalla myös kissoja :)

  • Vastaa Ritva-Liisa helmikuu 19, 2017 at 18:19

    Venetsiahan vaikuttaa kuviesi perusteella upealta kissakaupungilta. Venetsia on käymättä mutta tässä taas yksi syy ottaa se listoille. Olen viimeisen päälle kissaihminen. Nykyinen kissamme on Karvisen kopio Lassi. Lassilla oli oma koira Leevi-sheltti jonka lenkkikaverina Lassi juoksi vapaana. Leevi-vanhus poistui keskuudestamme viime kesänä joten Lassi on nyt perheen ainut eläinlapsi. Nuorimmalla lapsellamme on kaksi kissaa jotka välillä käyvät Lassin seurana. Olenkin sanonut että tällaiselle kissaihmiselle sopii hyvin että ei ole lapsenlapsia vaan niiden tilalla “lapsenlapsikissoja”.

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2017 at 18:03

      Kiva kun kommentoit Ritva-Liisa! Olen keräillyt näitä kuvia ja kuvaillut Venetsian kissoja parin viimeisen vuoden aikana, joten materiaalia oli onneksi ehtinyt kertymään tarpeeksi postausta varten. Ja teidän Lassi-kissa kuulostaa ihanalta kisukaverilta! Meidän perheen edesmennyt Killi oli myös väritykseltään kuin ilmetty Karvinen, ja tämän vuoksi edelleen tykkään ehkäpä eniten oranssinsävyisistä kissoista. Ja “lapsenlapsikissoissa” on varmasti hyvin paljon helliteltävää ja paapottavaa! :)

    Vastaa