Pallontallaajat.net
Valikko
Asuminen Italiassa Italia Ulkosuomalaisuus

Tarinoita kimppakämpissä asumisesta Italiassa

syyskuu 29, 2016

Kimppakämppä, tuo asumismuodoista ihanin ja kirotuin. Sellaisessa asuminen ei aina mene ihan yhtä sulavasti kuin Frendeissä.

Asumisesta kimppakämpissä Italiassa

Todettakoon tähän alkuun, että Italiassa ja monessa muussa Pohjoismaiden ulkopuolisessa maassa on hyvin tavallista, että asutaan jaetuissa asunnoissa kolmekymppisiksi asti ja hyvin vielä ylikin. Ellei sitten puolestaan pyöritä tuossa iässä vielä vanhempien nurkissa, mikä myös on varsin normaalia etenkin Etelä-Euroopan maissa. Yleisesti matalat palkat ja asuntojen kalliit vuokrahinnat eivät aina ole kovin toimiva yhtälö, joten asumiskulut on kätevintä jakaa toisten asukkien kanssa.

Ensimmäinen kimppakämppäkokemukseni juontaa juurensa keväälle 2009 Genovaan. Jaoimme kukkulan laella, ei kovinkaan kaukana Piazza Principen asemasta sijaitsevan asunnon yhdessä suomalaisen kaverini ja kahden italialaisen aikuisen miehen kanssa. Kaikilla oli oma huone, ja toinen miehistä piti kämppää lähinnä bisnesvarastonaan, minkä vuoksi olohuone oli täynnä suuria sairaalavälinelaatikoita. Silloin kun tämä kaveri sattui olemaan kotosalla, vietti hän aamuisin kylpyhuoneessa enemmän aikaa kuin minä ja suomalainen kaverini yhteensä. No, eihän tuossa vielä mitään, jatkakaa lukemista.

Ensimmäinen kämppäni Venetsiaan muuttaessa sen sijaan oli niin huonossa kunnossa kuin voitte kuvitella vanhan, historiallisessa keskustassa sijaitsevan ja korjaamattoman asunnon olevan. Lattia halkeili Ice Age-animaatioleffan hengessä, kylppärissä haisi aina eikä koko huushollia oltu siivottu kunnolla naismuistiin. Mukava puoli oli kuitenkin kämppikseni, joka matkusti viikoloppuisin ja välillä keskellä viikkoakin kotiin Milanoon, joten käytännössä sain viettää hyvin paljon aikaa omassa rauhassa. Paitsi Brasilian reissulta palatessani, kun SAMAAN HUONEESEEN minun kanssani oli majoitettu toinen tyttö, joka oli tilanteesta vielä enemmän järkyttynyt kuin minä.

Venetsia Italia

Lisää hampaidenkiristelyjä aiheutti viime vuoden huhtikuun loppu, kun päivän varoitusajalla saimme tiedon, että meidän on siirryttävä uuteen kämppään. Tässä vaiheessa asuminen oli työpaikan puolesta tarjottu, joten aika mukisematta pakkailimme laukkumme ja raahasimme onneksi melko pienen omaisuutemme muutaman muun työntekijän kanssa kohti uutta asuntoa.

Ja miettikääpä sitä tilannetta, kun kämpässä majailee yhteensä parhaimmillaan viisi nuorta naista, jotka ovat kaikki töissä samassa toimistossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla on samat aikataulut aamuisin, ja kämpästä löytyy tasan yksi kylpyhuone. MAMMA MIA.

Oma lukunsa oli kuitenkin nykyisen kämpän huoneemme seinän takana majaillut kaveri, kutsutaan häntä vaikka Antonioksi. Tämä muutamaa vuotta vaille kolmeakymppiä lähestyvä italiaano ei liiemmin piitannut siivoamisesta, eikä kenenkään kämpässä asuvan yhteisestä viihtyvyydestä. Keittiö oli hänen pastanäytöstensä jälkeen kuin pommin jäljiltä ja pääsiäismaanantain bileyönä hän päätti tuoda “muutaman” kaverinsa tuhannen tuiterissa jatkoille meille, jolloin osa seurueesta kaiken muun mukavan lisäksi erehtyi oikeasta ovesta ja hyppi sisään meidän huoneeseen, kun olimme jo nukkumassa. Tässä vaiheessa tilanteen tullen tarpeeksi temperamenttisella poikakaverillani kiehahti yli ja Antonio sai kuulla kunniansa kaikesta siihenastisesta brutta figura-käytöksestään. Pari päivää myöhemmin miekkonen ilmoittikin etsivänsä itselleen oman kämpän ja muuttavansa pois parin kuukauden päästä. HUH.

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. iskä voi sulkea tämän postauksen NYT :D)

Kimppakämpissä asumisesta Italiassa

Samainen ‘Antonio’ onnistui useamman viinipullon vauhdittamana järjestämään eräänä lauantai-iltana neljän hengen orgiat meidän huoneen seinän takana, ja jätti kaiken huipuksi oman huoneensa oven raolleen, jolloin äänistä ja liikkeistä ei totta tosiaan jäänyt mitään arvailujen varaan. Show’n päätyttyä porukka kävi kaikessa rauhassa hakemassa pizzat, ja hetken kuluttua menivät toiselle kierrokselle…DIO SANTO. Voitte kuvitella kuinka pitkään Antonio sai kuulla tästä tapauksesta, ja ilomme pörräsi kerta kaikkiaan katossa, kun kaveri vihdoin ja viimein kääri kamppeensa kasaan ja kaikkosi kämpästä. #PartyTonight

Tähän loppuun vielä huomio, joka kuittaa nuo kaikki vähemmät mukavat kokemukset:

Parhaimmillaan kimppakämpässä eläminen samanhenkisten ihmisten kanssa tarkoittaa, että lähes aina on seuraa ja aikaa vaikkapa syksyiselle, maukkaasti taituroidulle sunnuntaibrunssille!

Sunday brunch

Löytyykö teiltä vastaavia, vielä kiikkustuolissakin muisteltavia, ihania tai kamalia kokemuksia kimppakämpistä ulkomailla tai Suomessa?

Lisää välähdyksiä Venetsian arkisesta elämästä Marimenten Facebook-sivulla

Saatat myös pitää näistä

16 Kommenttia

  • Vastaa Hanna/Ranskatar reissaa syyskuu 29, 2016 at 22:21

    No huh sulle on kyllä osunut kaikenlaisia kämppiksiä :D Itsellä on loppujen lopuksi käynyt aika hyvä tuuri, sillä kämppikset täällä Espanjassa ovat tosimukavia. Eniten ärsyttää, kun yksi ei osaa tiskata astioitaan syömisen jälkeen, ja mielenkiintoisin tilanne oli, kun samainen tyyppi majoitti kaksi hippipoikaa olohuoneessamme. Muuten rastatukat olivat oikein mukavia, mutta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ei tainnut olla kavereille kovin tuttua :D Haha välillä kyllä huomaa olevansa juro suomalainen, kun jatkuva sosiaalisuus ärsyttää ja kaipaa enemmän omaa rauhaa ;)

    • Vastaa Mari lokakuu 1, 2016 at 15:26

      No sepä se Hanna! Välillä tuntuu tosiaan että muille kuin suomalaisille on vaikea käsittää, jos joku haluaa ja tarvii silloin tällöin aikaa ihan omassa rauhassa eikä jaksa koko ajan sosialisoida. Kiva että sulla on sattunut hyvä tuuri kämppisten suhteen :) Kavereiden majoittamisesta tuli vielä mieleen, kun yksi kämppis majoitti minun huoneessa toisesta maasta vierailulle tulleen poikakaverinsa, ihan minun luvalla koska olin silloin itse reissussa. Jälkeenpäin kuitenkin sain kuulla, että poikakaverin seurana olivat tulleet myös hänen kaksi veljeään, jotka olivat pomppineet alushoususillaan ympäri kämppää ja ulkoterassia, kaikkien vanhojen naapuriemme riemuksi. Onneksi en itse ollut todistamassa kyseistä sirkusta! O_o

  • Vastaa Jerry / Pako Arjesta syyskuu 30, 2016 at 07:21

    Pisteet sulle, kun pystyt tuollaiseen x). Itse en vois asua edes parhaan ystävän kanssa :P. Tiia on ainoa poikkeus :).

    Mutta jos ei muuta niin ainakin noista jää hienot tarinat jäljelle!

    • Vastaa Mari lokakuu 1, 2016 at 15:27

      Haha, kiitti Jerry! Itse asiassa postauksesta jäi mainitsematta, että mekin ollaan poikaystävän kanssa tätä nykyä etsimässä omaa vuokrakämppää, koska näitä ikimuistoisia kimppakämppäkokemuksia alkaa nykyään olla jo ihan riittämiin ;)

  • Vastaa Sunna syyskuu 30, 2016 at 09:28

    Eih, mun on pakko kirjoittaa tällainen postaus, koska lyön nämä sun uskomattomat kokemukset vielä moneen kertaan yli ja ympäri – tosin “Antoniota” ei minun kämpistäni löytynyt, mikä persoonallisuus hän ilmeisesti olikaan. Luvassa siis mm. urheiluvaatteiden varastelua ja hampunkasvattelua parvekkeella.

    • Vastaa Mari lokakuu 1, 2016 at 15:32

      Ääk, nyt heräsi mielenkiinto Sunna – kirjoitapa ihmeessä omista vastaavista kokemuksistasi! Ja ‘Antonio’ oli muuten hauska ja menevä persoonallisuus, mutta mielellään ei kämppiksenä :D Mielenkiinnolla odottelen sinun paljastuksia kimppakämppien _ihanuuksista_!

  • Vastaa Arja / Haavematkoja syyskuu 30, 2016 at 14:05

    No voi apua :D Itse muutin harkinnan jälkeen reilu vuosi sitten aikuisten, rauhallisten työssäkäyvien ihmisten kommuuniin Helsingin keskustaan. Ihan kuin asuisi omassa rauhallisessa yksiössä, mutta mukana tulee moninkertaisesti tilaa, seuraa silloin kun sitä haluaa, vähän halvempi vuokra ja siistit yhteistilat vain yhdellä omalla siivousvuorolla kuukaudessa. Yllättävän yleistä muuten Helsingissäkin, huomasin asuntoa etsiessäni :) Bilekämppään mua ei saisi kirveelläkään, mutta enpä haluaisi bilettäjiä viereiseen asuntoonkaan :)

    • Vastaa Mari lokakuu 2, 2016 at 12:46

      Hei tuohan kuulostaa kätevältä win-win ratkaisulta Arja, etenkin kun yhteistilat jaetaan rauhallisten aikuisten kanssa :) Me jaetaan tämänhetkinen asunto kahden italialaisen tytön kanssa, jotka on onneksi tosi mukavia, rauhallisia ja siistejä asukkaita. Naapurista sitten löytyy vähän äänekkäämpää sakkia, ja etenkin kesäaikaan kun kaikilla on ikkunat sepposen selällään saa tottua kuulemaan naapurien elämistä enemmän kuin ehkä haluaisi tietää :D

  • Vastaa Annika - home & away syyskuu 30, 2016 at 19:51

    Huh, kaikenlaista asumismuotoa sun Italia-aikaan on sattunut! Mulla on onneks ollut ihan ok tuuri kämppisten kanssa. Yhden jenkkitytön ja puolalaisen pojan kanssa meni Skotlannissa hermot. Kumpikaan ei osannut siivota ja keittiö oli aika karmeassa kunnossa – enpä tainnut paljon kokkailla siinä kämpässä. Onneksi kyse oli vain muutamasta kuukaudesta.

    • Vastaa Mari lokakuu 2, 2016 at 12:53

      Jep Annika, nuo siisteysasiat aiheuttaa usein eriäviä mielipiteitä, ja vaikken itsekään ole mikään siivoushirmu niin yleisesti siistissä asunnossa toki on paljon kivempi elellä. Harmillisinta ehkä on, jos muita asukkeja ei tunnu millään lailla haittaavan sotkuinen keittiö vaan itse saa aina olla se, joka putsaa.

  • Vastaa Susanna lokakuu 1, 2016 at 19:16

    Mahtavaa että saitte sen “Antonion” pois! varmasti tosi ärsyttävää pidemmän päälle.
    Ei ole kokemusta kimppakämpistä, mutta on kokemus yhdestä hostellista jonka väitettiin olevan hotelli. Hostellin omistaja siis huijasi, tapahtui kauan aikaa sitten Roomassa. Kun saavuin paikalle huomasin että siellä oli huoneita ja yksi keittiö. Keittiöön oli jätetty mm. suuri vanha roihnakori suoraan vanhan hellan päälle, jota ei saanut käyttää. Jääkaapissa oli “tervetuliais”yllätyksenä jonkun toisen hammasharja, puolityhjä suuvesi, margariinipaketti ja muitakin ruokia. Taisi olla joku voidepurkkikin jääkaapissa. Oli oikeen uusia asiakkaita “ajateltu” että jos joku vaikka huolisi sen käytetyn suuveden! Omistaja väitti että wc on yksityinen, no wc oli suoraan siinä keittiössä eli vessakeittiö mutta ovi oli. Hostellissa oli muita asiakkaita ja yksi mies kehui kovasti että on tykännyt majoituksesta. Sen lisäksi siellä oli myös joku pariskunta “romanttisella” lomalla joka taisi mennä vähän pieleen. Hostellista pyydettiin kalliin hotellin hinta. Löytyy myös lapsuudesta semmonen kokemus hevosleiriltä että kaikki huoneet täyttyi ja minä sain huoneen olohuoneesta. Niin yks kaks sinne tuli uusi, minua nuorempi tyttö, joka majoitettiin samaan huoneeseen ja parisänkyyn. Tosin hän taisi lähteä kesken leirin kotiin, kuten aika monet joille tuli koti-ikävä

    • Vastaa Mari lokakuu 2, 2016 at 16:02

      Oho, aikamoisia kokemuksia sinullakin Susanna! Ensimmäinen kuulostaa hyvinkin tutulta italialaiselta jutulta, jollaisen kaltaisista olen myös kuullut täällä Venetsiassa. Tuollainen toiminta on todella harmillista maksaville asiakkaille, kun majoitusomistaja ei tarjoa sitä mitä lupaa.

  • Vastaa Jenni / Unelmatrippi lokakuu 2, 2016 at 18:03

    Jep, kaikenlaista on tullut itsekin nähtyä kimppakämppien ansiosta. :) En vaihtaisi kokemuksia kuitenkaan pois, sillä kyllähän siinäkin maailma avartuu, kun näkee toisten elämäntyyliä. Kaikkein pahin siisteyden puolesta oli kyllä eräs kimppakämppäni, joka oli rakenneltu entiseen toimistotilaan, ja siellä asui parhaimmillaan yli kymmenen henkeä. Joista kukaan ei liiemmin siivouksesta panostanut. Keittiö oli niin saastainen, että ei siellä viitsinyt oikein mitään tehdä – hajukin oli karmiva. Yhteisissä tiloissa piti tietysti liikkua aina ihan ehdottomasti kengät jalassa, koska lattia oli niin tahmainen (ulkomaillahan kenkiä ei tietenkään muutenkaan välttämättä oteta sisällä pois, mutta Suomessa tämä oli vähän erikoista). Suihkussa pelotti, että siellä saa sähköiskun, koska valonkatkaisija oli suihkukopissa niin, että siihen saattoi aina välillä roiskua suihkusta vettä. Ja niin edelleen. Siihen en viitsi edes mennä, millä osa porukasta tuolla kämpässä elätti itsensä. :D Muistoja, muistoja… :D

    • Vastaa Mari lokakuu 5, 2016 at 21:41

      Juuri näin Jenni, ilman näitä kokemuksia ei olisi tätäkään postausta syntynyt jaettavaksi ja myöhemmin itselle muisteltavaksi :) Ja todella mielenkiintoista myös lukea sinun vastaavista kämppäkokemuksista! Täällä myös pidetään kengät tai vähintään sisätossut jalassa sisätiloissa, nykyään ei onneksi epäsiisteyden takia vaan ihan tavan vuoksi. Ekassa Venetsian kämpässä oli keittiö myös sen verran karmeassa kunnossa, että ne asumiskuukaudet meni aika pitkälti aperitiivoilla, muuten ulkona syöden tai jotain hyvin nopeita pikariisejä keitellen. Oi voi, onneksi on ne ajat jo takana päin :D

    Vastaa