Pallontallaajat.net
Valikko
Ulkosuomalaisuus

Elämää kolmen kulttuurin välillä

syyskuu 11, 2016

Suomineito muuttaa Italiaan ja kohtaa siellä asuvan Chilen maanmiehen. Mitä tästä kolmen erilaisen kulttuurin sopasta voi seurata?

Elämää kolmen kulttuurin välillä

Uskon aina, että jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen yksilönsä eikä kukaan ole sataprosenttisesti oman kulttuurinsa absoluuttinen tuote. Jotkin tavat, piirteet ja tottumukset säilyvät, vaikka ihminen muuttaisi toiselle puolelle maapalloa, jotkut taas muokkautuvat ja sopeutuvat uuteen ympäristöön.

Näin saadaan aikaiseksi hyvin moniulotteinen ja kaikkiruokainen kulttuurien sekametelisoppa, joka takaa, että yhteinen arki vaatii kärsivällisyyttä ja kompromisseja – niin kuin jokaisessa parisuhteessa, vaikka oltaisiin lähtöisin saman pikkukylän perukoilta.

Tässä muutamia usein kysyttyjä kysymyksiä meidän Italia-Chile-Suomi-arjesta:

Elämää kolmen kulttuurin välillä

Mitä kieltä puhutte keskenään?

Olemme alusta lähtien kommunikoineet englanniksi, ja luulen että tulemme puhumaan sitä jatkossakin, vaikka minun italian (tai espanjan) kielen taidot kehittyisivät jossain vaiheessa niin sujuviksi, että voisin täysin luontevasti ilmaista itseäni. Olen opettanut Mr. Chilelle myös muutamia suomen kielen sanoja, ja etenkin y-kirjaimen, ääkkösten ja kaksoiskonsonanttien lausuminen aiheuttaa sekä hilpeyttä että hankaluuksia. Miettikää nyt joku ‘hyvää yötä’, kuinka sulavasti sen pitäisi taipua suomea osaamattoman suussa? JEP. Ja hy-vÄÄ pÄÄ-si-Äis-tÄ vaan teillekin :D

Mitä teillä syödään?

No nyt päästiin asian ytimeen! Aloitetaan aamupalasta. Meillä syödään suhteellisen suomalaistyylinen aamiainen, ja tästä tykkään pitää kiinni. Yleensä siihen kuuluu moni- tai täysviljaleipää, juustoa, voita tai avokadosta itse muussattua levitettä, silloin tällöin leikkeleitä ja aina jogurttia ja banaania sinne pilkottuna. Avokadot on terveysbuumien sijaan THE BIG THING Chilessä ja monissa muissa Lattarimaissa, joten niitä kulutetaan meidän taloudessa hyvin usein silloin kun kaupasta tai torilta löytyy kypsiä herkkuyksilöitä. Kahvi hoituu Bialettin mokka-pannulla, enkä ole kaivannut suodatinkahvia sen jälkeen kun muutin Venetsiaan. Suomessa käydessä se toki menee edelleen napisematta kurkusta alas. Kahvin lisäksi aamiaispöydässä pitää olla sokeritonta appelsiinimehua, ja se on siinä!

Peri-italialainen aamupala eli vaikkapa hillolla täytetty voisarvi tai muu makea suupala ei oikein mene minulla aamutuimaan alas, vaan tarvin ensin jotain suolaista. Toka (!) aamiainen voi sitten olla joku leipomosta napattu croissant kahvin kera, jos myöhemmin tekee vielä mieli jotain. Ennen kuin muutimme yhteen asumaan Mr. Chile saattoi kuulemma helposti skipata koko aamupalarepertuaarin, mutta koska minulle on äiti aina opettanut, että aamupala on päivän tärkein ateria, ei tulisi kuuloonkaan jättää sitä koskaan väliin.

Aamiainen on yleensä minun vastuulla, ja hyvin usein vapaapäivinä lounaan/päivällisen loihtii Mr. Chile. Syömme aika paljon riisipohjaisia aterioita vihannesten, kanan tai kalkkunan kera. Tomaattia ja basilikaa löytyy melkein joka annoksesta ja lisukkeena salaatteja jogurttipohjaisilla itse maustetuilla kastikkeilla. Ja ennen varsinaista ateriaa meillä on monesti alkupaloiksi juustoja, suolakeksejä, salamia, jalapenoja… Jos minä tykkään aamiaisperinteestä niin miehelle alkupalat ennen ruokaa ovat kaikki kaikessa! Pastaa kokkaamme itse asiassa nykyään myös yhä enenevissä määrin, etenkin silloin kun ihan oikeasti tekee mieli jotain tuhtia pennepastaa ihan simppelillä tomaattikastikkeella, aglio olio e peperoncinolla ja parmesaanijuustohöysteellä. Ja pasta ei saa olla miehen mukaan sekuntiakaan ylikeitettyä vaan täsmällisen al dentea.

pasta

salumi

Alkupaloja ennen ateriaa

Suurin eroavaisuus meidän kokkailuissa on, että mies tykkää italialaiseen tapaan ruoan omista aromeista ja käyttää hyvin vähän kastikkeita tai mausteita. Minä puolestaan laittaisin Sriracha-kastiketta ja garam masala-mausteseosta lähes joka ruokaan. Olen kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei ainesosien omia makuja kuuluisi ylenpalttisesti peittää mausteisilla kastikkeilla, vaan pikemminkin korostaa niitä.

Käymme aika harvoin ulkona syömässä, lähinnä merkkipäivinä tai jos olemme saaneet vaikkapa kavereita kylään tänne. Venetsian historiallisen keskustan ruokakaupoista löytyy onneksi ihan kelpo valikoima jokapäiväiseen elämiseen, ja yleinen hintataso on liha- ja kanatuotteita lukuunottamatta Suomen hintoja edullisempi.

Ja yksi on varmaa, mitä meidän jääkaapista löytyy aina: lime! Mainitsin jossain aiemmassa postauksessa, että jopa Kroatiaan reissatessa meillä oli omat limet mukana, vrt. suomalaisten muinainen hinku pakata omat näkkärit tai ruisleivät joukkoon. Limeä tosiaan lorautellaan etenkin komeamman puoliskon toimesta suunnilleen joka paikkaan, olipa kyseessä sitten ruoka tai juoma. Perinteitä vaalivalla italialaisella menisi varmaan kuplivat väärään kurkkuun, jos tietäisi että proseccolasiinkin sitä on joskus lorautettu ja päällystetty myös lasin reunatkin limen mehulla :D

iced latte

Ja juomisista puheen ollen, Mr. Chile on tässä huushollissa se, joka tykkää rakennella toinen toistaan herkullisempia drinkkejä! Makutestissä on olleet niin kotitekoiset mojito ja caipirinha kuin perivenetsialainen Bellinikin sekä kuuman kesän virkistävät jääkahvit, rommilla ja ilman. Oman hovibaarimestarin vastapainona minä puolestaan huolehdin makeasta leivontapuolesta, ja bravuurilempparini on muun muassa suussasulavaksi kehuttu banaanikakku, jonka ohjeen olen luntannut täältä.

Entäs kodin työt?

Molemmat siivotaan ja minä hoidan yleensä pyykit. Mies silittää omat kauluspaitansa eikä ilmeisesti antaisi minun muutenkaan koskea niihin :D Minä taas en silitä mitään, koska en näe sitä tarpeelliseksi. Mutta kuulemani mukaan Italiassa noin yleisesti ottaen silitysrauta laulaa hyvin paljon ja usein. Ehkäpä tässä on osasyy siihen, miksi italialaiset näyttävät usein niin tyylikkäiltä silkkisen sileissä vaatteissaan.

Aikakäsitykset?

Olen siellä 20 minuutin päästä” tarkoittaa joissain tapauksissa lähemmäs tunteroista, eli tässä vaiheessa ei kannata vielä hötkyillä itse mihinkään suuntaan. Toisaalta, kun minä soitan ja ilmoitan että astuin juuri ovesta ulos, mies tiedustelee, että ihanko oikeasti vai sanotko vaan :D Ja ulos lähtiessämme minun laittautuminen toki voi kestää, mutta jos mies alkaa vasta laittaa tukkaansa sen sijaan että hänellä olisi jo kengät jalassa siinä vaiheessa kun minä olen viimein valmis, niin..!

Ja teillä soi kotona tai reissun päällä…?

Tykkäämme molemmat kuunnella musiikkia ja jossain määrin jopa suht samanlaista. Kaikki vähänkään cumbia-, reggaeton- tai muu lattarivoittoinen menee molemmilla, esimerkiksi hulvaton chileläinen Chico Trujillo. Lattarimusiikin ulkopuolinen yhteinen suosikki taas on ¡MAYDAY!, joka soi lähes puolet meidän viime marraskuisesta 3800 kilometrin road tripistä Chilessä ja Argentiinassa.

Siihen se yhteinen musiikkimaku sitten jääkin. Minä en jaksa kuunnella minkään sortin örrimörriä ja minun suomimusiikit kuulemma puolestaan kuulostavat joko vakavamielisiltä, melankolisilta tai suorastaan masentavilta (Vesala, Jenni Vartiainen yms.) :D Italialaisen musiikin kuuntelu on myös vain minun heiniäni (J-Ax, Caparezza, Baby K, Emis Killa…), myös kielitaidon ylläpidon vuoksi. Olen kuitenkin aina haltioissani, kun mies kaivaa akustisen kitaran esiin ja alkaa tapailla Don Omarin tai Eric Claptonin sointuja #miesjakitara<3.

Loppuhajatelmia

Useimmiten en erikseen ajattele, onko joku juttu mitä tehdään peräisin Suomesta, Chilestä, Italiasta vaiko ihan jostain muualta. Tätä postausta varten piti hieman harrastaa tarkempaa tutkiskelua ja tunnistamista, mutta yleisesti ottaen sanoisin, että meidän arki on aika rento sekoitus näitä kaikkia kolmea. Olemme molemmat melko joustavia emmekä mitenkään äärimmäisen isänmaallisia – kun kerran asumme maassa, joka ei edusta kummankaan meidän omaa kulttuuriamme. Toki molemmilla on omat kulttuurilliset ylpeytensä (Fazerin suklaata voittanutta ei ole ja mistään ei saa niin mehevää salamia kuin Chilestä!), ja näitä on välillä mukava puida keskenään, sillä ne eivät ole suuria, vakavia asioita.

Uskon, että välillä meidän tapauksessa jopa helpottaa, ettei kumpikaan tule Italiasta vaan näemme molemmat nykyisen asuinmaamme kulttuurin ja tavat ulkomaalaisen silmin, kumpikin omasta vinkkelistämme. Toisin kuin monet Italiassa kolmekymppisiksi kotona vanhempiensa luona asuvat “nuoret”, olemme molemmat muuttaneet kotoa omillemme päälle parikymppisinä, toinen meistä toiseen maanosaan, ja osaamme toimia itsenäisesti emmekä oleta, että jompi kumpi hoitaisi esimerkiksi kaikki kotityöt. Chileläinen mentaliteetti tuntuu myös usein olevan hyvin lähellä suomalaista maanläheistä ja maalaisjärki päässä suhtautumista arjen asioihin.

Tai kuten alussa todettiin – ehkä se on enemmänkin yksilö- kuin kansallisuuskysymys.

Mites teidän huushollissa? Kuka kokkaa ja kuka silittää paidat? :)

Lisää välähdyksiä Venetsian arjesta Marimenten Facebook-sivulla

Saatat myös pitää näistä

18 Kommenttia

  • Vastaa anne rajaniemi syyskuu 11, 2016 at 20:28

    Hei, minua kiinnostaa, laitatteko avokadolevitteeseen mitään mausteita. Käytän itsekin avokadoja aika paljon mutta vaan sellaisenaan, joten uudet ideat sen suhteen ois kivoja :-)

    • Vastaa Mari syyskuu 11, 2016 at 20:41

      Hei Anne ja kiva kun kommentoit! Yleensä ripautellaan muussatun avokadon päälle hieman suolaa ja limen mehua jälleen yllättäin :) Ja muussaamisen sijaan avokadon voi myös esimerkiksi siivuttaa piadina-leivän (esim. kaksin kerroin taiteltu tortilla) väliin, vähän suolaa ja mustapippurimaustetta ja pannulle juuston kera paistumaan :)

  • Vastaa Hanna/Ranskatar reissaa syyskuu 11, 2016 at 21:51

    Olipas kiva postaus, kulttuurieroista on aina kiva lukea! :) Onko muuten teidän chileläinen osapuoli kuinka tarkka siisteydestä? Mun chileläinen kämppis on ihan himosiivoaja, ja hänen mielestään Euroopassa ollaan paljon likaisempia kuin Etelä-Amerikassa :D Häneltä opin myös, että poikaystävää kutsutaan Chilessä pololoksi (miten lie kirjoitetaankaan), mikä on mun mielestä ehkä hauskin sana ikinä!

    • Vastaa Mari syyskuu 12, 2016 at 12:40

      Kiitos Hanna ja kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! :) Ja joo, himosiivoojan “vikaa” on myös täällä huushollissa huomattavissa, sillä mies saattaa kuurata keittiötä ja vessaa useita tunteja :D Kaupasta lähtee mukaan myös kaikenlaisia pesuaineita eri käyttötarkoituksiin, ja täytyy sanoa että itse olen huomattavasti vähemmän tarkempi näissä asioissa. Mutta onpahan siistiä! Ja ‘pololo’ on mun yks lempparisana Chilen espanjassa, kuten myös ‘palta’ :)

  • Vastaa Sunna syyskuu 11, 2016 at 23:11

    Mahtava postaus, ja vieläpä superhyvin kirjoitettu! Olen samaa mieltä siitä, että persoonallisuudella on tällaisessa yhteiselossa paljon enemmän väliä kuin kulttuurilla, vaikka tietty persoonallisuuskin on kulttuurin osin muokkaamaa. Todella henkisesti samankaltaisia kavereita on löytynyt niin Itävallasta, Kanadasta kuin Marokostakin, ei se ole paikasta kiinni :)

    • Vastaa Mari syyskuu 12, 2016 at 12:43

      Kiitos kovasti Sunna! Ja olen itse myös samaa mieltä, että lopulta se taitaa olla enemmän ihmisten henkilökohtaisesta persoonasta kiinni, kuinka hyvin kemiat synkkaa yhteen :)

  • Vastaa Susanna syyskuu 11, 2016 at 23:12

    Italian makeat aamupalat ei ole minunkaan mieleen, usein jätän ne hotellissa välistä.. Tulee liikaa sokeria (ja jopa pahaolo) jos syön kerralla cornettoja, supermakeaa jugurttia, tiiviste esanssi mehua, kakkupaloja yms. Siksi valikoin yleensä vaan sitten sen yhden jugurtin tai jätän välistä, ei vaan pysty. Limepuita näin kasvavan Sisiliassa ja sieltä pystyi suoraan puusta keräämään limejä :) ja appelsiineja myös. Sisiliassa näin että mammat silitti koko perheen vaatteet parvekkeilla, joten se on kyllä aika perinteinen tapa Italiassa. Aikakäsityksiin liittyen joo se on tosi tuttua että yleensä Italiassa sanotaan että ihan kohta ja se ihan kohta voi olla monta tuntia tai päivää. Silloin pitää vain itse hoputtaa. Sisiliassa näin yhden perheen jotka kävivät ainakin 15 kertaa ovella (siis rappuun ja ovelle) ennen kuin pääsivät ulos. Tuo on muuten tosi hyvä ettei kumpikaan oleta että toinen vaan yksinään hoitaisi kaikki kotityöt

    • Vastaa Mari syyskuu 12, 2016 at 12:51

      Joo, mäkään en mielelläni nauti mitään sokeripitoista heti aamutuimaan, kahvistakin jätän sokerit pois ja jogurtin pitää olla maustamatonta luonnonjogurttia, johon sitten ite lisäilen banaania tai joskus vaikkapa tuoretta persikkaa. Ja enpä tiennytkään, että limepuita kasvaa myös Italiassa – toisaalta appelsiini- ja sitruunapuiden ohella, miksipäs ei! Olen aina kuvitellut että kaupan limet tulee Etelä-Amerikasta tms.
      Ja aikakäsitykset tosiaan vaihtelee mitä etelämmäs Eurooppaa tai sen ulkopuolelle mennään. Alkuaikojen treffeillä kuitenkin oltiin molemmat ajoissa ja edelleen esimerkiksi suomalaisia kavereita täällä tavatessa saavun täsmälliseen aikaan paikalle, koska minusta ei ole kiva odotuttaa muita. Välillä tosiaan vaatii pientä kärsivällisyyttä, kun kaikki muut ei käy niin ajallaan kuin mihin meillä on totuttu :)

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta syyskuu 12, 2016 at 14:46

    Haha no Suomi – Italia – Chile on kyllä aikamoinen yhdistelmä! Oon muuten ihan samoilla linjoilla silittämisen kanssa, en itse asiassa omista edes silitysrautaa :P Tuon aikakäsityksen kanssa menis ehkä hermot kyllä, vaikka ehkä siihen tottuis etenkin Italiassa kun muutenkaan kaikki ei ole niin minuutin päälle ;)
    Meillä kans molemmat kokkaa ja kotitöitä tehdään aika tasan, tosin on juttuja jotka on ehdottomasti Adamin hommaa, kuten kompostin siivoaminen ja mä puolestaan pidän vessan siistinä. Muut hommat hoituu aikalailla molemmilta.
    Se on kyllä niin tärkeää, että molemmat osapuolet osaa pitää itsestänsä huolta, en ikimaailmassa kestäis miestä joka tulee suurinpiirtein äidin helmoista eikä osaa edes pastaa keittää yksinään. Joskus työkavereiden juttuja kuunnellessa ei voi kuin päätä pyöritellä… :D

    • Vastaa Mari syyskuu 13, 2016 at 23:09

      Teilläkin kuulostaa olevan aika passeli työnjako! :) Ja joo mä en ole myöskään koskaan omistanut silitysrautaa kun olen muuttanut pois kotoa, ja ihan hyvin olen mielestäni kuitenkin pärjännyt :D Aikakäsityksiin taas puolestaan jokseenkin tottuu ja olen itsekin oppinut ottamaan hieman rennommin, kun ei joka paikassa tarvitse napottaa suomalaisittain jopa etuajassa.
      Ja ihan samaa mietin, ettei uusavuttoman kanssa elämisestä pidemmän päällä tulisi mitään, kun ei tässä(kään) iässä jaksa alkaa kouluttamaan ketään ihan alusta lähtien :D Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus siis kunniaan!

  • Vastaa Nomadi syyskuu 12, 2016 at 15:55

    Meillä taas on suomalais-unkarilainen pariskunta, joka on asunut Irlannissa, Espanjassa sekä nyt Maltalla… siinä on kaikenmaailman kulttuurit ja tavat iloisesti sekaisin. Mekin ollaan totuttu puhumaan toisillemme englantia, joten siinä pitäydytään enimmäkseen, vaikka molemmat puhutaan espanjaa, minä ymmärrän nykyisin paljon unkaria ja vaimo on unohtanut suurimman osan oppimastaan suomesta.
    Näin yli vuosikymmenen yhdessäolon jälkeen en osaa enää edes oikein erottaa kulttuurieroja, paitsi että vaimo kyllä tykkää edelleen paljon enemmän uppopaistetuista ruoista kuin minä :D

    • Vastaa Mari syyskuu 13, 2016 at 23:15

      Kiva kun kommentoit Nomadi, on todella mielenkiintoista lukea kohtalotovereiden tarinoita! :) Meillä myös mies on Chilen kansallisuuden lisäksi neljäsosaunkarilainen, jos näin voi sanoa, sillä yksi hänen isovanhemmistaan oli unkarilainen. Sieltä päin on sitten ehkäpä jäänyt esimerkiksi runsas paprikamausteen käyttö :)
      Suomen kieli ei kyllä varmasti jää kovin hyvin mieleen jos sitä ei joudu päivittäin käyttämään. Englanniksi on ehkä helpointa kommunikoida keskenään missä päin maailmaa tahansa, vaikka esim. meidän kannalta pitäisi ehkäpä puhua keskenäänkin italiaa niin kauan kuin asutaan täällä. Hmm ja uppopaistetut ruoat maistuu täällä myös! :)

  • Vastaa Meri / Syö Matkusta Rakasta syyskuu 17, 2016 at 22:19

    Ihana postaus! <3

    • Vastaa Mari syyskuu 23, 2016 at 00:54

      Oi kiitos Meri! <3

  • Vastaa Jenni / Unelmatrippi syyskuu 18, 2016 at 10:09

    Kiinnostava postaus! Olen samaa mieltä, että kyseessä ovat todennäköisesti enemmän yksilöiden erot kuin kulttuurien, vaikka toki kulttuuri vaikuttaa taustalla. Ja kulttuurieroja on aina mielenkiintoista tarkastella. :)

    Meillä kokkaa lähes yksinomaan puolisoni, joka on aivan loistava ja kokeileva kokki. Osaan toki itsekin tehdä ihan syötävää ruokaa, mutta maku ei koskaan vedä vertoja miehen kokkailuille. Jakoon on johtanut se, että en vain pidä ruuanlaitosta oikeastaan yhtään, ja miehelle se taas ei ole vastenmielistä. Sama jako koskee oikeastaan kaikkia muitakin kotihommia. Minä siivoan huolellisemmin kuin mies (mutta siivoamme kuitenkin ajallisesti about yhtä paljon). Silittämistä meillä harrastaa se, jonka paidoista on kyse – käytännössä siis lähes yksinomaan minä, koska työn puolesta minun pitää pukeutua usein siistimmin, kun taas mies kulkee töissä lähes yksinomaan t-paidoissa. Mä huolehdin sisustus-, astia- ja kodintekstiilivalinnoista, koska miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei ne kyllä ihan kamalasti muakaan hetkauta, mutta huomattavasti enemmän kuitenkin kuin miestä. :D Hän huolehtii useimmat autoon liittyvät asiat, koska mä en tiedä niistä oikein mitään ja hän tietää. Ja niin edelleen. :)

    • Vastaa Mari syyskuu 23, 2016 at 12:21

      Kiva kun tykkäsit postauksesta Jenni! Ja minusta myös on kiinnostavaa tarkkailla ja tutkia eri kulttuurien välisiä eroja, meillä ja muualla – silloin oppii myös samalla lisää omasta kulttuurista ja tunnistaa suomalaisia juttuja :)

      Kuulostaa aika tutulta tuo teidän kokkausasetelma! Vaikka itsekin osaan kokata ainakin hengissä pysymisen vuoksi, niin mies kokkaa paljon suuremmilla tunteilla ja osaa jotenkin loihtia makua ateriaan kuin ateriaan vaikka tikusta viiltäen :D Siivoamisessa taas olen suurpiirteisempi, kun taas mies haluaa sille päälle sattuessaan kuurata jokaista huonetta tuntitolkulla kaikilla erilaisilla puhdistusaineilla ja puunata pinnat viimeisen päälle. Ja silittämiset menee juuri päinvastoin kuin teillä, koska miehellä on oltava joka päivä kauluspaita päällä töissä. Sisustamisesta ei olla kumpikaan tässä vaiheessa erityisen kiinnostuneita, mutta sitten varmasti löytyy mielipiteitä kun muutetaan kimppakämpästä omaan koloon :)

  • Vastaa Annika - home & away tammikuu 8, 2017 at 23:33

    Multa on mennyt tää postaus ihan ohi, mutta onneksi löysin nyt jälkeenpäin. Oli hauska lukea :) Olen kans onnistunut tartuttamaan miehelle suomalaisen suolaisen aamupalan rutiinin, eikä hän oikein enää mitään muuta haluaisi aamupalaksi syödäkään.

    • Vastaa Mari tammikuu 10, 2017 at 14:51

      Kiitos Annika! Blogipostausten hyvä puoli, että kaikki on dokumentoituna ja voi sit lueskella jälkeenpäinkin :) Meillä myös on aamulla tarjolla joko suolaista tai sit ei mitään, itse saa päättää kumpi käy :D Kun olin Suomessa joulun pyhät poikakaveri oli kuulemma edelleen skipannut kaikki aamiaiset O_o.

    Vastaa