Pallontallaajat.net
Valikko
Suomi

Miltä Suomi näytti chileläisen silmin?

huhtikuu 3, 2016

Kainuu region, Finland

Puhtaan vitivalkoinen lumihanki, puiden takaa väikkyvä kuulas talviaurinko sekä sopiva pikkupakkanen.

Meidän ensimmäinen Suomi-visiitin päivä kotona Kajaanin susirajalla osoittautui kelinsä puolesta melkein yli-ihanteelliseksi helmikuiseksi talvipäiväksi. Ensivaikutelmaa on toki vaikea muuttaa, ja jos Suomen talven pääsee näkemään parhaimmillaan orastavissa alkukevään auringonsäteissä, niin mahtavaa!

Finland in winter

Pieni toppuuttelu on ehkä paikallaan – ei tämä aina tällaista ole. Useimmiten naamaa piiskaa kylmä pohjoistuuli sekä jotain lumen, rännän ja veden sekaista taivaan täydeltä.

Vaan eipäs olla negatiivisia! Piknik-eväät ABC:n kautta ja autonnokka kohti hiljaisuuden ja rauhan tyyssijaa, järven rannalla sijaitsevaa vanhempien kesämökkiä. Enpä muista, milloin olisin itsekään viimeksi käynyt Ristijärvellä talviaikaan. Ehkäpä lapsuusvuosina pääsiäisen tienoilla.

Finland winter

Perillä chileläinen ihmettelee, kun hyppään pitkin pituuttani umpihankeen ja kiinnostuu, kun isäni alkaa kaivaa moottorikelkkaa varastosta. Laavulla on grillitulet vireillä ja makkarat odottavat paistumistaan. Ajamme kelkalla pari kierrosta saaren ympäri, jonka jälkeen minä nousen pois kyydistä lämmittelemään nuotiolle ja chileläinen saa kokea olevansa hiljaisen järventienoon kovin lattarikelkkailija kiitäessään yksin jäällä. Otsaa taisi hieman palella, muttei sitä huomannut vauhdin hurmassa.

Barbeque in the snow

Snowmobiling in Finland

Moottorikelkkailun ja märiksi kastuneiden sukkien jälkeen on aika tutustua suomalaisille siihen kaikista pyhimpään eli saunaan. Mökin puusauna jäi vartomaan kesäkautta ja kodin sähkösauna saa toimia ensikertalaisen saunakokemuksen kruunaajana. Opastan, että yleensä mennään täysin Aatamin vaatteissa ja suihkun kautta. Kesältä pakastimessa säilötty vasta tuoksuu koivunlehdiltä ja herättää hilpeyttä – tästäkö lehtipuskasta me ollaan niin monen monta kertaa puhuttu? Neuvon, että pieni näpäkkä läpsyttely riittää ja että vastomisen olisi tarkoitus tuntua miellyttävältä, ja että veden kanssa ei ole pakko ekalla kerralla läärätä mielin määrin. Chileläisen silmistä paistaa viisivuotiaan tapainen innostus ja käypä hän pyörähtämässä saunan jälkeen 360 astetta lumihangessakin! Paljon rohkeampi kuin minä, jolle jo nilkkojen kastaminen lumessa riittää aivan hyvin.

Finland in winter

Seuraavana päivänä käymme isäni mukana verkoilla ja chileläinen pääsee myös kairaamaan ja pilkkimään. Häviäminen kalalle ei tulisi kuuloonkaan ja kärsivällisyyttä pilkkijakkaralla istumiseen löytyisi, vaikkei kalaonnea kuulu. Viimein palaamme takaisin, emme toki täysin tyhjin käsin vaan verkoista saadun kuhan kera – tuleva illallinen herahtaa jo ajatuksissa kielen päälle.

Finland in winter

Suomi näyttäytyi chileläiselle kaiken kaikkiaan pohjoisen eksoottisessa olemuksessaan. Jos minulle eksoottista on autiot, valkoiset hiekkarannat ja palmupuut, hänelle suurimpia elämyksiä edustavat kelkkailu jäätyneen järven päällä, ihmisten itsestäänselvyytenä pidetty talvikelien ajotaito sekä kalastusverkkojen laskeminen talviaikaan jään alle.

Ja ylipäätään se, että kaikki toimii ja elämä jatkuu, vaikka ulkona olisi paukkupakkaset ja metritolkulla lunta.

Frozen beach in Finland

Edellämainittujen seikkojen lisäksi seuraavat asiat herättivät chileläisessä ihmetystä:

1. Helsinki-Vantaan lentokenttäbussissa siirtyessä lähemmäs vieressä seisovaa tämä siirtyi välittömästi vuorostaan kauemmas. Itse puolestani pistin merkille, että chileläinen oli ainoa, joka ylipäätään hymyili bussissa :D Ihmisten yleinen totisuus ja hiljaisuus on Italiassa asuvalle eteläamerikkalaiselle aika käsittämätöntä.

2. Parin päivän Kajaanissa oleskelun jälkeen heräsi kysymys, onko meillä naapureita ja onko ne hmmm…elossa? :D Rauhallisella asuinalueella ei näy päiväsaikaan turhan paljoa trafiikkia ja hyvällä tuurilla näimme vastapäänaapurin tekemässä lumitöitä. Elossa siis jee!

3. Jonotus Cittarin kassalla – ihmiset seisoivat sen verran kaukana toisistaan, joten heräsi epäilys, etteivät he seiso edes jonossa vaan muuten vain hengailevat lähettyvillä.

4. Kauppojen kassalla ei tapahdu välttämättä minkäänlaista ihmiskontaktia, maksukortti isketään suoraan lukijaan ja homma on aika lailla siinä. Käsikosketus vaihtorahoja ojentaessahan olisi yksi suomalaisen painajaisista!

Finnish nightmares

5. Suomalaisten englannin kielen taito! Kaikki osaavat vähintäänkin auttavaa englantia ja kaikki palvelut etenkin pääkaupunkiseudulla hoituvat lähes mutkattomasti englanniksi. Olen koittanut selittää, että pakkohan meidän on puhua muita kieliä jos ja kun haluamme kommunikoida muun maailman kanssa. Toisaalta esimerkiksi italialaiset eivät ressaa vaikkeivat osaisikaan muuta kuin italiaa, vaikka sitäkin puhuu Suomen lailla virallisena kielenä tasan yksi maa.

6. Risteily Helsingistä Tallinnaan ja etenkin paluumatkan tunnelma oli kuulemma verrattavissa launtai-illan kuvitelluihin hurvitteluihin, jos natsit olisivat aikoinaan voittaneet sodan. Äänekästä ja kamalaa humppamusiikkia soitetaan kovalla ja ihmiset nuokkuvat laivankäytävillä.

7. Seitsemän euroa olusesta ja 10 euroa cocktaileista on ihan liikaa. Kaiken huippuna oli Helsingin kattojen yllä sijaitseva Ateljee Barin Spritz-drinkki, josta listan mukaan veloitetaan kokonaiset 14 euroa. Kattoterassinäkymällä tai ei, nättejä maisemia löytyy Venetsiastakin ja Spritz kanaalinäkymällä kustantaa täällä useimmiten kaksi ja puoli euroa. Tästä huolimatta Ateljee Bar on yksi minun lempparipaikoistani Helsingissä, joten siellä oli päästävä käymään ainakin karpalolonkerolla.

Ateljee Bar Helsinki

Helsinki Finland

8. Miksei perinteistä suomalaista ruokaa arvosteta enemmän? Kun ulkomaalainen tulee Helsinkiin, hän ei etsi lukuisia aasialaisia ruokapaikkoja tai italialaista pizzeriaa vaan haluaisi maistaa aitoja Suomi-keittiön aromeja. Miksei niitä saa ravintoloista kohtuulliseen hintaan, kuten Tallinnassa, jossa paikallisia makuja ei tarvitse metsästää kissojen ja koirien kanssa eikä lompakko laihdutuskuurilla?

Näin! Millaisia kokemuksia te olette kuulleet Suomessa vierailleilta ulkomaalaisilta?

Marimenten matkassa pysyt parhaiten seuraamalla Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Kirjoittaessa soi Atomirotta – Hima taas

Saatat myös pitää näistä

16 Kommenttia

  • Vastaa Terhi / Muru Mou huhtikuu 3, 2016 at 16:34

    Kiva postaus, hauskaa luettavaa :) Nauroin ääneen tuolle kakkoskohdalle, sillä voin niin hyvin kuvitella tilanteen :D Täällä Tanskassa työnnytään jonossa toisinaan aivan liian lähelle, niin että takana olevan ostoskori painaa selkään. Ja pelkoa käsikosketuksesta vaihtorahojen kanssa ei täällä yleensä ole, sillä setelit lätkäistään suoraan tiskille ja kolikot laitetaan laitteeseen – ja vaihtorahakolikot tulee samasta masiinasta myös.

    • Vastaa Mari huhtikuu 4, 2016 at 00:34

      Kiitos Terhi! :) Italiassa myöskään ei pahemmin tunneta käsitystä ‘oma henkilökohtainen tila’ ja jonotus kuten kaikki muukin ihmisten kanssa asiointi tapahtuu melko lailla iholla. Paitsi rahojen ojentelu! Kuten Tanskassa myös täällä ne lätkäistään tiskille, tosin itse aina tuppaan ojentamaan ne suoraan käteen. Tuo kolikkolaite kuulostaa mielenkiintoiselta – hidastaako vai nopeuttaako se palvelua?

  • Vastaa Tuulikki huhtikuu 3, 2016 at 17:08

    Kivat kuvat ja mukava juttu. Pieni korjaus kohtaan 4: italia on virallinen kieli myös Sveitsissä!

    • Vastaa Mari huhtikuu 4, 2016 at 00:36

      Kiva kun kommentoit Tuulikki, ja kiitos oikaisusta! Niinhän se onkin, joskaan ei ainoa Sveitsin virallinen kieli.

  • Vastaa Susanna huhtikuu 3, 2016 at 18:19

    Kiva aihe. Joo se totisuus on varsin yleistä myös muualla kuten Saksassa ja Itävallassa. Tosin Wienissä ihmetytti joka päivä (yleensä naisten) erityisen vihaiset ilmeet, puhe ja eleet. En ole missään törmännyt vastaavaan. Yksi kassa ei edes ollut vihainen mutta hänen eleistään luulin että hän oli. Monenlaisia kulttuurieroja löytyy. Suomalaiset taitaa hymyillä paljon enemmän kesällä kun aurinko paistaa se vaikuttaa yleiseen mielialaan

    • Vastaa Mari huhtikuu 4, 2016 at 00:44

      Kiitos Susanna! Minusta myös tuntuu, että auringon alkaessa lämmittää totisia naamoja ne sulavat hymyyn pariksi kuukaudeksi vuodessa :) Kai se on luonnollista, että mieliala kohenee kun on valoisa aika koittaa. Jonkin aikaa sitten juttelimme muutaman italialaisrouvan kanssa, ja he myös luonnehtivat saksalaisia totiseksi kansaksi. Oli niin tai näin, niin saksalainen mentaliteetti tuntuisi olevan yleisesti ottaen aika lähellä suomalaista.

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle huhtikuu 3, 2016 at 19:59

    Minusta on aina hauska lukea ulkomaalaisten Suomi-kokemuksista, joten kiva, kun teit postauksen! Etelä-Amerikan risteilyllä viimeksi kuulin muiden (lyhyitä) kokemuksia Helsingistä ja lähes poikkeuksetta kaikki mainitsi kalleuden.

    • Vastaa Mari huhtikuu 4, 2016 at 00:40

      Kiva kuulla Elina että tällainen postaus kiinnosti! Ite olen aika utelias tietämään mitä muun maalaiset tykkää Suomesta ja suomalaisista ja välillä tulee vastaan aika hauskoja oivalluksia. Varmasti Helsinki on kallis etenkin edullisempien maiden hintatasoon tottuneelle ja tämän(kin) vuoksi mekin vietimme pari päivää reissusta myös Tallinnan puolella.

  • Vastaa Hanna / Ranskatar reissaa huhtikuu 3, 2016 at 20:52

    Mä pistin kanssa merkille maailmanympärimatkan jälkeen, miten totisia täällä Suomessa ollaankaan. Nyt yritän itss hymyillä enemmän tuntemattomillekin :) Juttelin juuri yhden ranskalaisen vaihtarin kanssa, joka oli käynyt Lapissa, syönyt poroa, käynyt avannossa ja nähnyt revontulet ja totesin, että hän taitaa olla jo suomalaisempi kuin minä, itse en tohdi varmaan ikinä mennä sinne avantoon :D

    • Vastaa Mari huhtikuu 4, 2016 at 00:49

      Hahaa Hanna, musta tuntuu myös, että monet Suomessa vierailleet ulkomaalaiset on kokeneet enemmän suomalaisia aktiviteetteja kuin minäkään :) Avantouinti ei kuulosta millään lailla houkuttelevalta, pelkkä vilvoittelu ulkona saunan jälkeen riittää vallan mainiosti. Ja voihan tuota totisuutta! Olen itsekin saanut kuulla täällä välillä, miksi näytän totiselta, ja yleensä viittaan suomalaisuuteen ettei meillä päin ole tapana olla koko ajan hymy p*rseessä :D

  • Vastaa SunRiseGirl huhtikuu 4, 2016 at 12:11

    Hyviä huomioita, mutta olen kyllä eri mieltä noista kaupankassa kokemuksista. Italiassa ja monessa muussa maassahan on varsin tavallista, että esim. vaihtorahoja ei todellakaan anneta käteen vaan kassa lätkäisee ne tiskiin ja vieläpä usein niin, että katse on jo seuraavassa asiakkaassa. Kassoilla on usein ihan oma “laari” näitä vaihtorahoja varten. Itse aina vaistomaisesta odottelen vaihtorahoja käsi ojossa ja sitten kassa lätkäiseekin ne tylysti siihen “kippoon”. Ja oman kokemukseni mukaan juurikin Italiassa kaupassa se palvelu on usein hyvin vähäeleistä ja jopa tylyä. Mutta nämäkin voi olla sellaisia juttuja, että Suomessa parempaa palvelua saa kun puhuu Suomea. Monet jännittää vieraiden kielten puhumista niin paljon, että unohtuu se luonteva käytös ja hymy (jos siis huomaa jostain asiakkaan ulkomaalaiseksi) ja näin varmasti ulkomaillakin, että koska olen turisti ja kassa aavistaa, että “voi ei, tuolle pitäis kai puhua englantia” niin olemus vakavoituu :)

    • Vastaa Mari huhtikuu 5, 2016 at 15:23

      Ihan totta SunRiseGirl, että vaihtorahoja ei Italiassa anneta käteen vaan lätkäistään tiskiin, mihin en ole vieläkään oikein tottunut vaan edelleen koitan aika ajoin ojentaa rahat maksaessa suoraan käteen. Mutta ei sitä asiakkaan huomioimista tai katsekontaktia tule välttämättä sen kummemmin Suomessa kortilla maksettaessakaan. Kuten sanoit, voi olla että vieraalla kielellä puhuvan asiakkaan kanssa voi mennä sormi suuhun ja senat sakasin jos jännittää ja olemuksesta tulee tahattoman jäykistynyt esitys :) Etenkin jos eteen pärähtää kaksimetrinen lattari, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa :D

  • Vastaa Mira / Exploras huhtikuu 4, 2016 at 12:55

    Kiva postaus ja hyviä pointteja – tuollaistahan se juuri onkin :) Tuollaisia asioita laittaa itsekin merkille, kun ulkomailla asuvana Suomessa käyn, tosin niihin tottuu taas niin nopeasti (ja alkaa varmaan myös itse käyttäytyä yhä hymyttömästi ja etäisesti). Itse huomaan aina ekana Hesan lenkokentän hiljaisuuden – vaikka ihmisiä olisi paljon, kaikki ovat niin hiljaa… Vika kohta on hyvä huomio: jos suomalaiset itse eivät arvosta omaa ruokakulttuuriaan, niin kuka sitten?

    • Vastaa Mari huhtikuu 5, 2016 at 15:29

      Kiva kun tykkäsit postauksesta Mira! :) Näihin seikkoihin pystyy varmaan aika moni samaistumaan. Ja tuosta Helsinki-Vantaan hiljaisuudesta tuli mieleen, kun jonottiin turvatarkastukseen johon oli poikkeuksellisesti melkein vartin jono – eli tuhannesti populaa mutta kukaan ei puhunut sanaakaan :) Ja suomalaisesta ruokakulttuurista: kyselin useammalta Helsingin hyvin tuntevalta vinkkejä suomalaisiin ravontoloihin, mutten saanut juuri mitään vastakaikua – harmi! Chileläinen kuitenkin jaksoi ylistää suomalaista ruokaa maasta taivaaseen ja edelleen haikailee hirvisalamin perään :D

  • Vastaa Meri / Syö Matkusta Rakasta huhtikuu 5, 2016 at 12:05

    Hahah tää oli hauska! Ja toi on muuten totta, että Helsingistä on vaikea löytää suomalaista ruokaa. Ja ne harvatkin paikat tuntuvat olevan kalliita turistirysiä. Pitäisi olla enemmän skandinaavisia ravintoloita… teidän täytyy ens kerralla mennä tähän meidän kulmille Sea Horseen syömään, siinä on suomalaisuutta kerrakseen! :D Ehkä näätte vakkariasiakas Andy McCoyn samalla. ;)

    • Vastaa Mari huhtikuu 5, 2016 at 15:34

      Hehee, kiitos vinkistä Meri! Ai jai, siinä olisi suomalainen eksotiikka kohdillaan vieläpä Andyn kera :D Luin hiljattain, että Helsinkiin avataan tämän kevään aikana useampia uusia ravintoloita, mutta epäselväksi jäi, tarjoaisiko jokin näistä uutuuksista myös hyvää ja edullista Suomi-ruokaa. Nähtäväksi jää!

    Vastaa