Pallontallaajat.net
Valikko
Ulkosuomalaisuus

Ajatuksia Suomesta ja suomalaisuudesta

lokakuu 11, 2015

Ulkosuomalainen, minäkö?

Olen asunut Italiassa tätä nykyä yhdeksän kuukautta, enkä oikein osaa vielä varsinaisesti mieltää itseäni ulkosuomalaiseksi. Mielenkiinnosta menin googlettamaan, mitä termi ‘ulkosuomalainen’ sanan syvimmässä merkityksessä tarkoittaa, ja esimerkiksi Wikipedia määrittelee sen näin: “Ulkosuomalainen on vakituisesti Suomen ulkopuolella asuva suomalainen, joka on joko Suomen kansalainen tai suomalaista syntyperää.” Työn perässä ulkomaille muuttaneista käytetään myös joskus käsitettä ekspatriaatti, mikä omaan korvaani kuulostaa jokseenkin epäsuomenkieliseltä anglismilta.

Viime tammikuisen muuttoni jälkeen olen piipahtanut Suomessa kahdesti, toukokuussa äitienpäiväviikonlopun aikaan sekä tämän lokakuun alussa. Näiden reissujen väliin jäänyt viiden kuukauden aika on ehkäpä pisin, minkä olen yhtä mittaa ollut Suomesta pois. Helsinki-Vantaalla talsiessani kohti Kajaanin lennon lähtöporttia hätkähdin alkutöikseni nerokkaaseen huomiooni, kun vastaantuleva pariskunta puhuikin suomea. Ja vielä heitä seuraava perhekin. Hmm no yllättäin!

Finnair at Helsinki Airport

Poissaollessa Suomesta sitä jotenkin virheellisesti olettaa, että kaikki asiat säilyvät kotimaassa samanlaisina kun lähtiessä. Tosiasia on kuitenkin se, että monet asiat luonnollisesti muuttuvat ja kaikki muutkin jatkavat elämää ihan samalla lailla, kuin minun elämäni muuttuu Italiassa. Vaikka pidän usein ja säännöllisesti yhteyttä Suomessa asuviin vanhempiini ja ystäviini, tulee kotiin palatessa välillä pieniä arkielämän yllätyksiä, kun junalippua ei saakaan enää ostettua Kajaanin juna-asemalta vaan sen voi muitta mutkitta lunastaa Ärrältä. Pieniä asioita, jotka eivät sellaisinaan hetkauta mieltä, mutta ylipäätään ajatus muutoksesta saa tajuamaan, että asiat eivät tule pysymään ikuisesti niin kuin muistaa niiden aina ennen olleen.

Seuraan jonkun verran Suomen uutisia Italiasta käsin, mutta esimerkiksi pakolaiskeskustelun volyymi ja laajuus yllätti paikan päällä kertaheitolla. Todella hyvä, että koko Suomi puhuu asiasta ja tuntee, että se tulee ennemmin tai myöhemmin koskettamaan hyvin monen elämää. Keskustelun taso vaikuttaa kuitenkin lähestulkoon pelottavan kahtiajakautuneelta, enkä lähde itse politikoimaan sen enempää, mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä. Selvää on kuitenkin se, että kun on oikea hätä ja tarve apuun, totta kai meidänkin täytyy osallistua ja auttaa parhaan kykymme mukaan. En seuraa aktiivisesti, miten esimerkiksi Italia käsittelee turvapaikanhakijoita ja aiheesta syntynyttä keskustelua, mutta mutu-tuntuma on se, ettei se ole täällä niin suuri kriisipuheenaihe kuin Suomessa nyt. Ehkäpä täällä ollaan jokseenkin totuttu monikulttuurisuuteen, väittämättä että se toimisi täällä yhtään sen paremmin kuin muuallakaan Euroopan maissa.

Kainuu relaxing area at the Helsinki Airport

Jos palataan takaisin ulkosuomalaisuuteen, olen huomannut myös erään mielenkiintoisen seikan: minusta tulee ulkomailla aina enemmän suomalainen kuin Suomessa ollessani. Huomaan tuon tuosta aloittavani lauseita tyyliin “Suomessa meillä on tapana…”, tai perustelevani väitteitä sillä, “koska olen suomalainen”. Työkaverit ihmettelevät usein, miten arktisesta ilmastosta tuleva hytisee talvella sisätiloissa, “mutta sähän olet suomalainen!” Niin, ei tulisi mieleenkään jättää taloa lämmittämättä tai kääntää pattereita nollille edes työpäivän ajaksi, saati sitten yöksi, jos ulkona on -20 pakkasta.

Ylipäätään puhuessani Suomesta tai suomalaisuudesta tunnen täällä tiettyä ylpeyttä pohjoisesta maasta ja kulttuuristamme. Suomi ja muut Pohjoismaat nähdään täällä usein järjestelmällisinä, päätöksiä harkitsevina sekä rehellisinä valtioina, ja mielelläni tykkään jatkossakin ylläpitää tätä mielikuvaa. Italia on matkakohteena ehkäpä yksi täydellisimmistä Euroopan maista, mutta täällä asuminen ja työskentely on asia ihan erikseen. Kirjoitin alkuvuodesta, että Italiaan sopeutuminen oli siihen mennessä käynyt minulla aika lupsakkaasti, koska tykkään rennosta ilmapiiristä ja siitä, että elämästä osataan myös nauttia arjen ja työelämän keskellä ilman, että ollaan aina odottamassa seuraavaa perjantaita ja viikonloppua. Tosiasia on kuitenkin se, että arki on arkea myös Venetsiassa ja niin kuin kaikkialla muuallakin asumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ei elämä missään ole kuin sateenkaaren pään aarretta ikuisesti penkoessa, tai jos on, niin vinkatkaa minulle toki tästä keitaasta? :)

Autumn in Finland

Jos ajatellaan, mitä asioita kaipaan Suomesta perheen ja ystävien lisäksi, niin ainakin näitä:

  • rauha ja hiljaisuus
  • toimiva julkinen liikenne (vesibussit on melko hitaita ja kulkee vain tiettyjä reittejä)
  • imuri (juu juu, löytyy toki kaupoista mutta ei ole mitenkään yleinen talouksissa)
  • sauna (en ole saunaihmisiä, mutta ainakin jouluna ja juhannuksena pitää päästä vihtomaan)
  • karjalanpiirakat
  • piparitaikina
  • salmiakki ja muut suomikarkit (täältä saa onneksi lakritsia pahimpiin vierotusoireisiin)

Jos joku haluaa joskus lähettää tänne mulle jotain listan konkreettisista jutuista niin voin pistää osotteen tulemaan (äiti?) ja vastalahjaksi tuoda ensi Suomi-visiitilläni vaikka italialaisia juustoja tai salamia ;)

Mitä te muut ulkosuomalaiset kaipaatte Suomesta? Tai kaipaatteko ylipäätään mitään?

Kirjoittaessa soi Antti Tuisku – Sata salamaa

Eng: During and after my visit to Finland I’ve been reflecting what being a Finn and coming from Finland means to me nowadays. Overall I could say I’m proud of my Finnish roots and while living abroad I embrace Finnishness probably more than before. Even if I love my life in Italy I also miss many things from my home country, in addition to my dear family and friends. However I feel lucky and honor the possibility to combine life between these two cultures – that’s one of the biggest richness and gifts in life.

Saatat myös pitää näistä

6 Kommenttia

  • Vastaa Lippis lokakuu 12, 2015 at 00:09

    Ei Italiassa ole sen monikulttuurisempaa kuin Suomessakaan. Katolinen asenne ulkomaalaisiin on aika ylimielinen ja yhdentekevä, olkoot missä ovat. Heitä ei pyritä hyysäämään samaan malliin kuin Suomessa. Sama vaika kieltenopiskelussa. Italialaista ja espanjalaista ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelevat jos eivät puhu muuta kieltä kuin omaansa. Suomessa ja muissa pohjoismaissa ollaan kamalan stressaantuneita jos ei osata jokaista kieltä mitä maailmasta löytyy.

    • Vastaa Mari lokakuu 15, 2015 at 18:01

      Kiitos kommentistasi Lippis! Hyysäämistä Italiasta tuskin löytyy ja kieliasiaa olen myös pohtinut myös etenkin italian suhteen, koska ketään ei tunnu hetkauttavan jos puhut ainoastaan yhtä kieltä jota puhutaan maailmassa enemmän tai vähemmän ainoastaan yhdessä maassa. Italian kieltä pyritään tästä huolimatta korostamaan ja vaalimaan vaikka maailmanloppuun saakka. Eipä siinä, kaunis kielihan se on! Suomessa sen sijaan puhutaan jokaista kieltä ainakin sen viiden sanan verran.

  • Vastaa jenni manninen lokakuu 12, 2015 at 02:43

    mullekki on käynyt noin, on todellakin täällä “suomalaisempi” ku ikinä kotona, ja mulle on myös hirviän tärkeää että se suomalaisuus näkyy meillä kotona sisustuksessa vaikkei sitä kukaan Kanadalainen Suomalaiseksi designiksi tunnistakkaan. Ennen ruukasin sanoa että sauna ja ruisleipä mutta mun melkein suomalaisempi Kanadalaispuoliso tekee ruisleipää (siis ihan juuresta asti, mää en ikinä näkis semmosta vaivaa) ja meillä on sauna kotona. Mää raahaan tai pyydän tuliaiseksi siirappia suomesta että saan oikeat piparit leivottua :D ja purkkaa ja lempi karkit sekä suklaat on jossain kestotilauksesta äitiltä :D Täällä nyt ei noissa muissa tavoissa oon niin hirviästi eroja Suomeen verrattuna, nyt kun suurimmista paperisodista on selvitty.

    • Vastaa Mari lokakuu 15, 2015 at 23:12

      Hahaa Jenni, musta suomalaisuus saa kyllä näkyä ja vaikka kuuluakin jos siltä tuntuu :) Ihan turhaan nöyristellään ja vähätellään meidän omalaatuisen ainutlaatuista kulttuuria, jota huomaa arvostavansa vasta kun katselee asioita ulkopuolelta. Ja huippua että oot suomalaistuttanut komeamman puoliskonkin! :) Mun pitää varmaan tehdä myös äiskältä joku karkkien kestotilaus viimestään sitten kun Haribot alkaa tökkimään. Onneksi juna-aseman eräästä tilpetööriliikkeestä saa Läkerolin salmiakkipastilleja!

  • Vastaa Anna K. - Kaukaa haettua lokakuu 16, 2015 at 13:05

    Kun asuin aikoinaan Kanarialla, oli ikävä ihan samoja juttuja kuin sulla. (ei tosin piparitaikinaa) Imuri oli kestokaipuukohde, ruuista tietenkin ruisleipä ja salmiakki. Tuo on muuten jännä miten mullekin aina sanotaan, että miten voit palella kun olet Suomesta. Aina pitää selittää että meillä on lämpimät talot, luulevat varmaan että pakkasella on +5 sisällä? En ole ikinä palellut niin kuin Kanarialla, 3 viikkoa satoi, sisällä +16, eikä mitkään villavaatteetkaan auttanu siihen luihin ja ytimiin menevään kylmään kosteuteen.
    Mutta voi että Suomi oli rakas niin kaukaa katsottuna!

    • Vastaa Mari lokakuu 22, 2015 at 12:10

      Kiva kun kommentoit Anna K.! Talojen kylmyys on meillä täällä tätä nykyä lähes joka päiväinen puheenaihe, mutta suureksi onneksi viime torstaista lähtien sai myös Venetsiassa lain mukaan pistää lämpöjä päälle julkisissa laitoksissa, toimistoissa, kouluissa jne. Kämpillä on puolestaan vähän vääntöä, kuinka paljon lämmitetään ja milloin. Absurdi ajatus, kun ei tulisi mieleenkään Suomessa kääntää lämmitystä pois päältä vaikkapa työpäivän ajaksi ja yöksi, korkeintaan jonkin pidemmän reissun ajaksi. Italiassa lämmittäminen on kuitenkin kallista ja tämän vuoksi ilmeisesti tykkäävät nuukailla. Mutta tässä taas korostuu nämä Suomen monet hyvät puolet! ;)

    Vastaa