Pallontallaajat.net
Valikko
Ruokamatkailu

Brasilian ruokaelämykset

maaliskuu 8, 2015

Boa Viagem market, Recife

Kuuman trooppisessa ympäristössä reissatessa minulla harvoin tekee mieli syödä varsinaisia kunnon aterioita. Sen sijaan nautiskelen mielelläni ison aamupalan lisäksi pitkin päivää runsaasti esimerkiksi täyttäviä hedelmiä ja muuta raikasta. Myöskin yksin reissatessa en viihdy yksinäni ravintoloissa vaan mieluummin nappaan mukaan jotain pientä purtavaa – yksin syöminen vaan on jotain, mihin en ole vieläkään tottunut, joten tykkään, että minulla on ruokaseuraa, jonka kanssa voi rauhassa keskittyä syömisen merkityksellisimpään olemukseen.

Brasilian reissulla jo yksistään toinen toistaan herkullisemman tuoksuiset karnevaalikaturuokakojut kuitenkin houkuttelivat sen verran, että – seurassa tai ilman – paikallisia kulinaristisia elämyksiä oli päästävä kokeilemaan. En kokenut katuruokakeittiötä mitenkään erityisen epähygieeniseksi, en käyttänyt kertaakaan reissuni aikana käsidesiä enkä myöskään onnekseni joutunut kärsimään minkään sortin vatsapuruista (mahatautilääkkeet oli tosin kaiken varalta mukana). Brassikaverini opastuksella pääsin käsikseni moniin herkullisiin paikallisiin ruokiin, joiden olemassaolosta en muuten olisi tiennyt tuon taivaallista.

Tässä näistä herkuista eniten mieleenjääneet makupalat:

Feijoada on tuhti ateria, jossa on naudanlihan lisäksi tummia papuja ja riisiä, höystettynä kellertävällä farina-jauheella, jota on tuossa kuvan kupissa. En suoraan sanottuna tiedä, mitä osaa naudasta oikein söimme, mutta väliäkös tuolla, kun hyvää se kuitenkin oli – ja vielä seuraavana aamunakaan ei ollut nälkäinen olo! Kahden hengen riittoisa ateria maksoi yhteensä noin 8 euroa.

Feijoada in Recife, Brazil

Macaxeira on perusolemuksessaan maassa kasvava, brasilialainen juureskasvi, vähän perunan ja bataatin kaltainen, keitetty tai paistettu herkku. Kuvassa se näkyy lähinnä vaaleina paloina lautasen pohjalla, ja päällä on lisukkeena lihaa ja kasviksia.

Macaxeira in Recife Carnival 2015

Acaí , eli terveellisistä ja ravinteikkaista marjoista tehty tummanlila jäätelömäisen kylmä ja makea herkku, johon lisäämällä vaikkapa banaania tai mysliä kuten tässä kuvassa siitä saa täyttävän ja terveellisen välipalan.

Acai in Boa Viagem, Recife, Brazil

Salgados , eli pikkusuolaisia, uppopaistettuja ja esimerkiksi juustotäytteisiä suupaloja. Ostin näitä Riossa Vidigalin favelan katukojusta useampana päivänä; 12 palan annos maksoi huikean 1 realin eli noin 30 senttiä.

Salgados in Morro do Vidigal, Rio de JaneiroCoco eli kookospähkinä, jonka vihreän kuoren myyjä pilkkoo viidakkoveitsen näköisellä työkalulla paikan päällä ja josta saatava pillillä juotava kookosvesi on kerrassaan virkistävää kuumassa helteessä rantabulevardia kävellessä. Kookosvettä join viime Brasilian reissullakin, mutta silloin en ymmärtänyt pyytää juomisen jälkeen kookosta pilkottavaksi niin, että sen terveellisen ja ravinteikkaan sisuksen voi jälkeenpäin myös syödä.

Coco drink in Recife, Pernambuco Carnival 2015

Coco in Boa Viagem Beach, Recife

Graviola– ja umbu-hedelmistä tehdyt, vastapuristetun tuoreet ja makeat mehut. Kuvan kanapatongitkin olivat ihan järkyttävän hyviä, mutta pointtina tässä oli nuo paikallisista hedelmistä valmistetut mehut, joiden nimiä en millään keinolla saa ainakaan tähän hätään käännettyä suomeksi.

Fresh juices made of graviola and umbu fruits in Recife, Brazil

Ja bonuksena vielä: ravunliha tarjoiltuna simpukankuoresta! Rannikkokaupunkina Recifessä on saatavilla paljon mereneläviä ja äyriäisiä, joten päädyimme kokeilemaan tätä kekseliäästi esillepantua ruokalajia puristetun limen mehun kera – ja oli maukasta!

Sea food in Recife, Brazil

P.S. Lisäksi yksi tyypillisistä brasilialaisista herkuista on tapioca eli valkoisesta viljasta tehty täytetty lätty, jota myös maistelin, mutta joka ei koskaan päätynyt kameran linssin eteen. Sen sijaan löysin aiheesta hyvin informatiivisen videon, jonka lätkäisen tähän teidän iloksenne – olkaa hyvät!

Tuliko jollain nälkä tätä lukiessa? Ja mikä on teidän lempiherkku, kun reissaatte maailmalla?

Kirjoittaessa soi Santana – Song of The Wind

Eng: Wanted to share some of my best food experiences while in Brazil: feijoada, macaxeira, acaí, coco…not to forget the delicious, freshly squeezed juices made of local fruits such as graviola and umbu. Yum yum!

 

Saatat myös pitää näistä

12 Kommenttia

  • Vastaa Inka maaliskuu 8, 2015 at 21:39

    Oiii nam! Erityisesti kuolasin tuota kookosta, sillä voiko olla parempaa tapaa syödä kookosta kuin juuri noin?

    Isot pisteet tästä postauksesta, ihan mahtava!

    • Vastaa Mari maaliskuu 9, 2015 at 23:33

      Kiitti hurjasti Inka! Tuo kookos on ihan mielettömän herkullinen ja hyödyllinen oivallus kuumaan tropiikkiin, käy sekä juomasta että lounaasta :)

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta maaliskuu 9, 2015 at 02:31

    Oi nuo mehut! Muistelinkin juuri äskettäin Väli-Amerikan reissun mehuja (ja pina coladoja). Noista hedelmistä en ole kyllä koskaan kuullutkaan, eksoottista :D

    • Vastaa Mari maaliskuu 9, 2015 at 23:36

      Mullakaan ei ollut mitään käsitystä minkä hetelmän mehua olin oikein juomassa, mutta ihan huippuhyvää oli, ja tuoretta! Graviolassa ehkä oli vähän piña coladamainen sivumaku näin jälkeenpäin ajatellen…ilmankos se maistukin niin hyvältä! ;)

  • Vastaa Annika/home & away maaliskuu 9, 2015 at 09:07

    Näyttää siltä, ettei matkalta ainakaan jäänyt nälkä :) Noita pieniä juustopalleroita syötiin silloin tällöin Barcelonassa, mutta ne taisi kulkea eri nimellä. Brassikaverini esitteli ne “pão de queijo” -nimisinä. Tilattiin joskus brassiravintolasta ruokaa kotiin, mm. feijoadaa, mutta tuota farinan roolia en ole ymmärtänyt – se jäi kyllä syömättä :) Noi erilaiset hedelmämehut saa veden kielelle!

    • Vastaa Mari maaliskuu 9, 2015 at 23:40

      Joo, minun matkoilla harvoin joutuu olemaan nälissään! :) Söin Sao Paulon kentällä myös tuollasen pão de quiejon, joka oli isompi kuin nuo Rion favelon pikkusalgadospallerot, mutta varmaan kuta kuinkin samaa tavaraa. Mä en myöskään ehkä ihan täysin sisäistänyt farinan ideaa, vaikka lisäilin sitä kyllä ihan ilosena feijoadan päälle, ja kuulemma sillä voi höystää ruokaa kuin ruokaa? Ja nyt tekis kovasti itelläkin mieli tuollasta hedelmämehua!

  • Vastaa Hanna maaliskuu 9, 2015 at 09:16

    Mä en myöskään tykkää käydä yksin reissatessa ravintoloissa syömässä. Jotenkin tuntuu niin hölmöltä istua yksinään syömässä, vaikka tuskin muut ihmiset siinä mitään kummallista huomaavatkaan. Helpommin tulee kyllä yksin reissatessa mentyä jonkun Mäkkärin tai Subwayn jonoon, ainakin jos mitään kätevää pikkupurtavaa ei ole saatavilla missään. Oliko Brasiliassa muuten kasvisruokaa hyvin tarjolla? Itse en hirveästi lihaa syö, joten mahdollista Etelä-Amerikan reissua olen vähän kauhullakin miettinyt juuri ruuan suhteen, melko lihapainotteista kun siellä tuntuu kaikki olevan :D

    • Vastaa Mari maaliskuu 9, 2015 at 23:48

      Jep Hanna, tuo yksinsyöminen etenkin lattarimaissa ja esim. täällä Italiassakin koetaan jotenkin outona, koska syömisen ois ehkä tarkotus olla enemmänkin sosiaalinen tapahtuma eikä yksin nautiskeltava rituaali. Onneksi on olemassa noita take away-paikkoja, tai sitten käyn hakemassa jotain purtavaa paikallisesta kaupasta.

      Hmm, aika lihapainotteista ruokaa oli minusta ainakin Brasiliassa, tosin en viime reissulla hoksannut tarkkailla kovin paljoa kasvisvaihtoehtoja, kun ei ollut vegeseuraa mukana. Esim. juustoa (jos se on ok kasvisruokavaliolla) löytyy joka muodossa, etenkin grillattuna tikun päässä se on ihan järkyttävän hyvää! Tuosta(kaan) en kerennyt ottaa kuvaa, kun makupalat katosi suuhun niin sukkelaan :)

  • Vastaa Sade lokakuu 31, 2015 at 02:15

    Tuo farofa (kirjoititte farina, ehkä eri nimiä eri suunnilla) on voissa paistettua karkeaa “jauhoa”. Maustaa voi suolalla, cashew-pähkinöillä, rusinoilla jne. Pelkällä suolalla maustettuna on tyypillinen “dippi” esim. grillatulle lihalle tai makkaroille, hyvä farofa on tosi namia! Ja juuri tuon feijãon lisukkeena, otetaan vähän riisiä, papua ja farofaa yhtä aikaa tai dipataan lihapaloja siihen, nam.. tuohon feijoadaan kuuluu myös appelsiinin palat ja vihreä paistettu salaattihöystö.

    • Vastaa Mari marraskuu 4, 2015 at 18:59

      Ah, tässähän tuli aivan ikävä kaikkia Brasilian kulinaarisia herkkuja! Pitää ehkä itse opetella tekemään farinaa/farofaa kun tuli näin hyvä ohjeistus täällä, kiitos :)

  • Vastaa Sade lokakuu 31, 2015 at 02:21

    Pão de queijo on uunissa laitettu, voi olla aivan mini tai isompikin, ja salgados yleisnimi monenlaisille suolapaloille, minipasteijoita, uppopaistettuja juttuja ym. Pão de queijo tuoreena on mun lempparia.

    • Vastaa Mari marraskuu 2, 2015 at 21:36

      Kiitos kun selvensit noita herkkuja Sade! Mmm, mulle myös maistuisi nyt tuore ja lämmin pão de quiejo.

    Vastaa