Pallontallaajat.net
Valikko
Lattarimaat

Iguassun putoukset ja Brasilian vetisin päivä

lokakuu 26, 2014

“Oletko varma, että haluat mennä putouksille näin sateisena päivänä?”

Näin kyseli Bernadete, Foz do Iguacun kaupungissa asuva perheenäiti, jonka luona majoittauduin parin yön ajan putousreissuni aikana. Bernadete oli ystävällisesti jo etukäteen hänen kanssaan Airbnb:n majoitusvarauspalvelun kautta asioidessani tarjoutunut viemään minut lentokentältä suoraan putouksille.

Ai mille putouksille? Tähän väliin heitän päivän tietoiskun:

iguacu01

Iguassun putoukset on kokonaisuudessaan kolmen kilometrin alueelle levittäytyvä, eri tasoilla virtaavista 275 pienemmästä putouksesta koostuva, massiivisen hengästyttävä luonnonihme Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla.

iguacu02

iguacu03

Suurin osa putouksista sijaitsee Argentiinan puolella, mutta Brasiliasta käsin niihin tarjoutuu parempi näkymä kokonaisuudessaan, ja siksi suosittelen ehdottomasti putousten tutkimista molempien maiden puolelta. Rio de Janeirosta noin parin tunnin lentomatkan päässä sijaitsevasta Foz do Iguacun kaupungista on reilut 10 kilometriä putousten matkailukeskukseen, josta ostetaan liput ja jatketaan noin viitisen kilometriä bussilla itse putouksille.

iguacu04

Bernadeten esittäessä epäilevän kysymyksensä arvoin hetken mielessäni, mitä vaihtoehtoja minulla oikeastaan on – aikani putouksilla oli varsin rajallinen ja suunnitelmanani oli käydä ensimmäisenä päivänä Brasilian puolella sekä seuraavana päivänä Argentiinan putouksilla, johon olisi rajanylitysmuodollisuuksineen varattava joka tapauksessa kokonainen päivä.

Niinpä hetkeä myöhemmin hipsin kertakäyttösadetakki päällä muutaman muun harvan säätilaa uhmaavan vierailijan kanssa bussiin, joka vei meidät Visitors’ Centeristä paikkaan, jossa varsinainen kevyt vaellusreitti alkaa. Lipusta maksoin 49,20 realia eli noin 17 euroa, joka sisälsi edestakaiset bussikuljetukset putouksille sekä perusreitin. Lisämaksusta on mahdollista varata myös veneajelu putousten alla, sekä pitempiä reilireittejä.

iguacu05

Reilireitti halki Brasilian viidakon kohti putouksia

Mielestäni jo ihan perusreitti on hyvin rakennettu läpi trooppisen sademetsämäisen viidakon, ja kokonaisuudessaan Brasilian puoleisilla putouksilla käymiseen kannattaa varata puolisen päivää. Sateisesta säästä ja vuodenajasta johtuen paikalla ei ollut sinä päivänä mitenkään liikaa tungosta. Vuodenajan suhteen olin hyvään aikaan liikenteessä, sillä viime heinäkuussa 2014 putousten ympärille levittäytyvä Brasilian puoleinen kansallispuisto jouduttiin kokonaan sulkemaan tulvan vuoksi.

iguacu06

Reitti putousten hurjimmalla reunalla sijaitsevalle Pirunkurkulle

Putoukset itsessään ovat jotain aivan mieletöntä nähtävää ja koettavaa! Etenkin Devil’s Throatissa eli Pirunkurkussa liikkuessa voi tuntea valtavien vesimassojen lähes ylitsejylläävän voiman sekä niistä lähtevän vesihöyryn kasvoilla. Sadetakki on ehdoton varuste, ja kamera, laukku yms. arvotavarat kannattaa suojata vedeltä. Lämpimämpänä, aurinkoisena päivänä varmaan uimavarusteet, kastumista kestävät varvassandaalit sekä vaihtovaatteet olisivat kätevin vaihtoehto Pirunkurkun kokemista varten.

iguacu07

iguacu08

iguacu12

iguacu13

iguacu09

iguacu10

Ilme kertoo kaiken, millaiset luonnonvoimat tuossa paikassa jyllää!

iguacu11

Pari hurjaa on onnistunut ripustamaan rakkauslukon Pirunkurkun rauta-aitaan, ja avaimet on hyvin todennäköisesti ikuisesti putousten jemmassa

iguacu14

Putoukselta palatessani bussilla (2,70 realia eli 95 senttiä) takaisin Foz do Iguacun kaupunkiin etsin rankkasateeksi yltyneessä kelissä Bernadeten mainitsemaa maamerkkiä, Muffato-nimistä supermarketia, kangastennarit ja -laukku sekä housujen lahkeet aina reisille asti vettä valuvina (sadetakista ei tässä vaiheessa enää ollut kauheasti hyötyä). Kuvitelkaa se tunne, kun olette yksin ekan kerran vieraassa kaupungissa, jossain päin Etelä-Brasiliaa, litimärkänä ja kylmänä, kännykkä ei toimi eikä ulkona näy ristin sieluakaan sillä kelillä! Tilanteen absurdius alkoi jossain vaiheessa jo suorastaan naurattaa, ja lopulta eräästä autokorjaamosta löysin hieman englantia puhuvan naisen, joka neuvoi minut oikeaan suuntaan.

Supermarketissa lahkeitani kuivaksi väännellen ja nenääni niistellen tein tarvittavat ostokseni ja lopulta päädyin ottamaan taksin Bernadeten luo, koska minulla ei ollut mitään konkreettista käsitystä sijainnistani enkä olisi sillä kelillä ja pimeän hiljalleen lähestyessä lähtenyt edes hyvän kartan kanssa suuntaamaan oikeaan osoitteeseen.

Espanjalainen taksikuski vei minut turvallisesti perille kolmella eurolla Bernadeten luo, joka jo odotteli portilla ja istutti minut sisällä pöytään hänen brasilialaisen kotiapulaisensa Viniciuksen kera ja tarjosi meille päärynämehua ja tuoretta omenapiirakkaa. Hetkisen juttutuokion jälkeen pääsin kuumaan suihkuun ja onnellisena tainnuin melko aikaisin petiin, levätäkseni hyvin ennen seuraavan päivän Argentiinan puolisia putouksia ja tulevia rajanylitysseikkailuja.

Näiden merkeissä palataan seuraavassa postauksessa!

iguacu15

“Oma” sänky näytti siinä vaiheessa iltaa enemmän kuin houkuttelevalta

Kirjoittaessa soi Marc Anthony – Vivir mi vida

Eng: I visited the Iguacu Falls on both Brazilian and Argentinian sides and these photos are from the Brazilian side of the falls. The entrance to the falls is approx. 17 euros and includes bus transfer there and back as well as the basic trail route. The most incredible part of the route is Devil’s Throat, where you literally stand in the middle of all the power of the flowing water. One of the most amazing moments of my life for sure!

Saatat myös pitää näistä

32 Kommenttia

  • Vastaa Panu / Panun matkat lokakuu 26, 2014 at 20:53

    Nuo putoukset ovat kyllä uskomattomat! Olen ennenkin ihastellut niitä kuvista. Hienoa, että pääsit käymään paikan päällä! Ja kiitokset varustevinkeistä, vaikka tuskin ihan heti olenkaan pääsemässä tuonne…

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:03

      Uskomattomalta tuntui katsella niitä siellä paikan päällä ja olin iloinen että loppujen lopuksi lähdin Riosta vielä sinne suuntaan – oli tosiaankin sen arvoista! Olisi itse pitänyt vähän paremmin perehtyä “putousvarustukseen”, niin päätin täällä jakaa muille tiedoksi, että uikkarit vaan mukaan :)

  • Vastaa Elina / Vaihda vapaalle lokakuu 26, 2014 at 21:24

    Tuolla ei tosiaan oikeastaan edes paljoa haittaa, vaikka sataisikin, kun siellä kastuu joka tapauksessa :D Olet ollut kyllä sikäli tosi hyvään aikaan liikkeellä, ettei porukkaa ollut paljon. Me olimme tuolla aurinkoisella säällä ja Devil’s Throatilla oli ehkä kymmenen kertaa enemmän ihmisiä. On tuo upea paikka. :)

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:05

      Putoukset on tosiaan ihan mahtavat, eikä vesisadekaan loppuunsa haitannut, jos kerran elämässä pääsin käymään tuolla. Ja Argentiinan puolella seuraavana päivänä onneksi paisteli taas aurinko! :)

  • Vastaa Maarit Johanna lokakuu 26, 2014 at 21:26

    Mietin jo että meidän Dettifoss (Euroopan voimakkain putous) varmaan voittaa Iguassun kuitenkin, koska kokemus oli niin hengästyttävä käydä katsomassa sellaista käsittämättömän aggressiivista luonnonihmettä. Mutta Dettifossi vois olla vissiin yks pikkuinen osa Iguassusta! Mitä mielettömyyttä? Mun on kerättävä tämä kokoelmaani. :D Näytät onnelliselta!

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:11

      Kiitos Maarit Johanna! Mulla on varmaan kaikki se hämmentyneen riemustuneen iloinen onnellisuus siinä vangittuna kasvoille, kun koitan pitää silmiä auki, kamerasta samalla kii ettei kastu ja onnistua ees yhessä kuvassa :D Iguassu oli jotain ihan hengästyttävän upeaa, enkä kyllä nyt tiiä mikä luonnonihme vois vielä päihittää tämän!

  • Vastaa romario lokakuu 26, 2014 at 21:41

    Arvasin kyllä, että tulet pitämään paikasta. Siellä vierähtää hyvin kaksi päivää. Jos joku menee sinne tämän jutun innostamana, niin kannattaa varata kolmas päivä Itaipun patoa varten.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Itaipun_pato

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:14

      Kiitos vinkistä romario! Mietin, että jos mulla ois ollut vielä kolmas päivä aikaa siellä suunnalla, niin olisin halunnut käydä myös Paraguayssa päiväseltään, tai esimerkiksi siinä kolmen maan rajalla. Oletko itse sattunut käymään siellä?

      • Vastaa romario lokakuu 27, 2014 at 10:32

        Moi! Kävin molemmilla kerroilla Paraguayn puolella Ciudad del Esten kaupungissa. Yksi kerta olisi minulle riittänyt, mutta näkipähän kaverikin sitten sen. Molemmat reissut olivat sellaisia muutaman tunnin visiittejä tässä salakuljettajien kaupungissa. Ei siellä oikein mitään nähtävää ollut, piraattitavaraa oli myynnissä hirmuiset määrät. Täytyy kyllä tunnustaa, että tähän kaupunkiin ei tullut perehdyttyä ennakkoon yhtään, otettiin vain taksi alle ja lähdettiin sillan yli naapurivaltioon. Lonely Planetin selaaminen olisi voinut ehkä paljastaa jotakin näkemisen arvoista sieltä.

        • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 07:54

          Moikka! Mäkään en perehtynyt tuohon Paraguayn puoleen muuta kuin sinunkin mainitseman termin ‘salakuljettajat’ verran, ja joidenkin lähteiden mukaan siellä päin ei olisi turvallista liikkua? Tätähän tosin sanotaan usein koko Etelä-Amerikasta, mutta huomasitko, että olisi ollut jotenkin erityisen turvatonta aluetta, jos kävitte päiväsaikaan siellä?

          • romario lokakuu 28, 2014 at 12:04

            Moi! En huomannut kyllä mitään sen vaarallisempaa kuin muuallakaan. Kuten sanoin, meidän vierailut olivat hyvin pintapuolisia ja lähinnä torialueen kiertelemistä ja vähän kaupunkia ristiin rastiin kävelemistä. Ensimmäisellä kertaa oli taksikuskina ensimmäinen ja ainoa tapaamani brasilialainen kuljettaja, kuka osasi englantia.

          • Mari lokakuu 28, 2014 at 18:33

            Heh, englantia puhuva brasilialainen vaikuttaisi olevan melkoinen harvinaisuus siellä päin :) Ja salakuljettajien kaupunki kuulostaa aika jännältä.

  • Vastaa Kea lokakuu 26, 2014 at 22:11

    Ihan mahtavia kuvia! Tuli ihan samat fiilikset mieleen kun sillon vuosia sitten kun ite kävin tuolla… varsinkin kun sanoit että koit olevasi eksyksissä jossain Etelä-Brasiliassa. Mäkin olin tuolla ihan yksin, eikä mulla edes ollut matkalle majapaikkaa saati noutajaa… onneks espanjan kielitaidosta oli sillon yllättävän paljon hyötyä. :D

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:18

      Kiitos Kea! Nuo hukassaolohetket jotenkin kuuluu reissaamiseen, ja jälkeenpäin niitä voi jo muistella vähän lämmöllä ja yhtenä arvokkaana kokemuksena, josta on selviytynyt. Ja ilman espanjan kieltä en ois varmastikaan selvinnyt näin hyvin koko reissua, se oli suorastaan “henkiinjäämisen” edellytys! :D

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta lokakuu 27, 2014 at 04:29

    Wau mikä paikka! Huikeat vesimassat kyllä..Pelottava voima suorastaan! Saa toivoa, että nuo kävelytasanteet kestävät jatkuavan virtaamisen voiman. Ihania nuo selfiet :D

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:21

      Kiitos Annika! Mäkin vähän mietin siinä Pirunkurkussa seistessä, että “elä nyt vaan petä…” :D Se loputtomien vesimassojen voimalla vyöryminen on jotain aika sanoinkuvaamatonta. Oli otettava edes joku selfie, kun en uskaltanut siellä päästää kameraa käsistäni mihinkään, jos ois tippunut…

  • Vastaa Ruth Lindroos lokakuu 27, 2014 at 07:58

    Hienoa, että menit säätiloista välittämättä! Kastuuhan tuolla joka tapauksessa ja saatoit saada jopa enemmä irti kokemuksesta kun ei tarttenut rämpiä eteenpäin yltäkylläisen turistilauman keskuudessa ;) Hintatiedot on hyviä, jotta saa jotain vihiä mitä huvittelu tuolla pallon puoliskolla kustantaa :)

    • Vastaa Mari lokakuu 27, 2014 at 08:25

      Minäkin mietin, että tavallaan hyvä kun sattui vähän hiljaisempi sadepäivä, niin sai melko rauhassa tutkailla ja kuvailla putouksia. Tykkään laittaa aina itelle reissuvihkoon ylös noita hintatietoja, niin oon suunnillenkin kartalla reissubudjetin kanssa ja muistan sitten myöhemmin täällä blogissa raportoidessa, paljoko mikäkin juttu maksoi :)

  • Vastaa Annika lokakuu 27, 2014 at 09:10

    Oli varmaan ihan hyvä olla liikkeellä tuohon vuodenaikaan, nimittäin itse kävin silloin aikoinaan helmikuussa.. kosteusprosentti hipoi 100 ja kuuma oli! Populaakin riitti :) Toisaalta siihen aikaan vuodesta putousten vesi on kirkkaampaa (ei noin ruskeaa), niin se muuttaa maisemaa aika paljon. Käytiin muuten myös siellä padolla ja kolmen maan rajalla, padosta en muista paljon mitään – en ymmärtänyt portugalinkielisestä esittelyvideosta mitään, koska en silloin vielä puhunut espanjaa ja rajalla on yksi muistomerkki, jossa on kolmen maan liput, ei siis mikään kovinkaan erikoinen paikka. Toisaalta voi tietty olla, että asiat on muuttuneet, onhan mun käynnistä sentään jo se 9,5 vuotta aikaa :D

    • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 07:45

      Kiva Annika kun jaoit täällä sinun putous- ja kolmen maan rajakokemukset! Tähän aikaan vuodesta ei tosiaan ollut liiaksi putouksilla tungosta, paitsi eräs varhaisteinikoululaisryhmä, joka ei kuitenkaan ihan häiriöksi asti kiljunut. Hämmästelin myös tuota veden ruskeutta, hyvä jos se ei joka aikaan vuodesta näytä sen väriseltä :) Mä näin Puerto Iguazuun mennessä ainoastaan kyltin, jossa luki Las Tres Fronteras tjsp. ja nuolen siihen suuntaan, missä se muistomerkki varmaankin on, mutta halusin ehtiä takas Brasilian puolelle ennen pimeää, joten se rajamerkki jäi näkemättä. Ens kerralla sit..? ;)

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla lokakuu 27, 2014 at 13:59

    Ihan mieletön luonnon taideteos! Voi vaan kuvitella tuota pauhua…..

    • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 07:47

      Oon ihan samaa mieltä Tiina, se vesimassojen virtauksesta lähtevä ääni ja voima oli jotain aivan käsittämätöntä!

  • Vastaa Noora lokakuu 27, 2014 at 14:15

    On jotenkin uskomattoman hienoa, että maailmasta löytyy tollasia paikkoja! Ja tuolla kyllä näyttää olevan niin kaunista, että sitä toivoisi itsekin pääsevänsä kokemaan pienen Etelä-Amerikan seikkailun :D

    • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 07:50

      Kiva kun kommentoit Noora! :) Iguassun putoukset on varmaan upein paikka maailmassa, jossa olen ikinä päässyt käymään tähän mennessä. Ehdottomasti suosittelen sisällyttämään Etelä-Amerikan visiittiin!

  • Vastaa Inka lokakuu 28, 2014 at 08:04

    Vau, näyttää aivan mahtavalta! Tosi kiva että sulta saa niin hurjasti reissuinspistä paikoista, joihin ei oo koskaan ajatellut matkustavansa, ainakaan seuraavaksi. Nyt mulla on jostain syystä hirviä pakkomielle matkustaa Brasiliaan! :D

    • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 18:28

      Kiitti Inka! Tällaisista mahtavista paikoista on aika vaikea olla inspiroitumatta itse kunkin, ja Brasiliaan on aivan liian helppo koukuttautua! t. toinen pakkomielteinen :D

  • Vastaa säppä lokakuu 28, 2014 at 15:43

    Huh, mitkä putoukset! Jää kyllä Niagara keposesti kakkoseksi. :D

    • Vastaa Mari lokakuu 28, 2014 at 18:34

      Niagara on mulla vielä näkemättä, mutta Iguassu teki aivan lähtemättömän vaikutuksen! :)

  • Vastaa Anita lokakuu 28, 2014 at 19:04

    Päädyin tänne toisen matkablogin kautta selailemaan ja oli aivan ihana postaus itselläsi täällä ylimpänä. Olen itsekin päässyt Iguassulle kerran ja se on yksi mieleenpainuvimmista matkakokemuksistani. Vuoristojen lisäksi nuo putoukset ovat vaan aivan käsittämättömän jylhiä ja mieleenpainuvia. Toivottavasti taas pian Etelä-Amerikkaan uudestaan.

    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

    • Vastaa Mari lokakuu 29, 2014 at 08:10

      Kiitos Anita kommentista ja hienoa että löysit tänne blogiin! Iguassun putoukset ovat todellakin jotain niin mahtavaa, että varmasti siellä käynti säilyy muistoissa ikuisesti. Ja sinäpä sen sanoit – toivottavasti taas pian Etelä-Amerikan suuntaan!

  • Vastaa säppä marraskuu 1, 2014 at 21:17

    Lensitkö muuten Riosta tuonne vai menitkö bussilla? Mitä hintaluokkaa liput olivat? Mekin tässä vähän suunnitellaan, ehdittäiskö putouksia kattomaan, mutta saa nähdä. :D

    • Vastaa Mari marraskuu 2, 2014 at 14:54

      Lensin Riosta Foz do Iguacuun, sillä näiden kaupunkien etäisyys on lähemmäs 1500 kilometriä, johon olisi bussilla mennyt suunnilleen 24 tuntia. Maksoin pari tuntia kestävistä suorista meno-paluulennoista parisen sataa euroa, sisältäen ruumaan menevän matkatavaran. Suosittelen lentämistä tuonne, paitsi jos tarjoituksena on edetä hitaasti ja ajan kanssa eteenpäin :) Oishan tuo bussikin varmasti kokemus sinänsä, mutta brasilialaiset itsekin suosivat ennemmin maansisäisiä lentoja kuin bussimatkoja.

    Vastaa