Pallontallaajat.net
Valikko
Uncategorized

13 huomiota samban ja caipirinhan maasta

lokakuu 13, 2014

caipirinha

Reissatessani tykkään aina tarkkailla ja havainnoida uutta ympäristöä ja ihmisiä ja näin ollen koittaa tunnistaa maiden ja kulttuurien välisiä eroavaisuuksia.

Brasilia maana sekä etenkin Rio de Janeiron sydämellinen kaupunki olivat tähän tarkoitukseen hyvin mielenkiintoisia tarkastelukohteita, ja haluankin jakaa teille näin alkuunsa muutaman huomaamani asian reissun päältä.

Osa havainnoista on varsin pintapuolisia, sillä yhteensä reilun viikon reissun aikana ei varsinaisesti ehdi muodostaa kovin syvällistä käsitystä näin valtavasta maasta ja sen ihmisistä.

Tässä siis silmiinpistävimmät ja selkeimmät huomiot, olkaa hyvät:

1. Rio de Janeiron kaupunki Ipaneman ja Copacabanan vitivalkoisine hiekkarantoineen, vehreine kukkuloineen, kaupungin lähellä sijaitsevine sademetsineen ja värikkäine kaupunginosineen on ehdottomasti upein ja kaunein paikka, jossa olen koskaan tähänastisen elämäni aikana saanut vierailla.

rio08

Kellekään tuskin jää kuvan perusteella epäselväksi, missä maassa ollaan!

rio07

Olen pienestä asti unelmoinut näkeväni jonain päivänä Sokeritoppavuoren – ja siellähän se killuu

rio09

Ipaneman hiljalleen hämärtyvä ja viilenevä hiekkaranta

20141005_121803

Babilonian rauhoitetussa favelassa

rio12

Santa Teresan taiteellisen värikäs kaupunginosa

rio10

Rio de Janeiron kasvitieteellisessä puutarhassa

rio16

Kävelymatkan päässä urbaanista ympäristöstä löytyy Parque Lagen viidakkomainen sademetsä

2. Brasilialaiset ovat uskomattoman ystävällisiä, iloisia, lämpimiä ja auttavaisia ihmisiä – tietenkin noin vähän yleistettynä ja puhtaasti omiin kokemuksiini perustuen.

3. Brasilia on valtavan suuri maa ja kulttuurillisia eroja löytyy vaikkapa itä- ja eteläbrasilialaisten välillä. Esimerkiksi Riossa paikalliset ovat varsin hilpeitä, avoimia ja ulospäinsuuntautuneita, kun taas hiukan etelämpänä Foz do Iguacussa ihmisten suhtautuminen on hitusen varautuneempaa. Nämäkin havainnot ovat sekä omiani että brasilialaisen kaverini toteamia, mutteivat toki suinkaan absoluuttisia totuuksia.

4. Kaikki brasilialaiset eivät osaa tanssia sambaa.

rio06

Meidän hostellin varsin naisvoittoisen sekadormin iloinen brasilialaisporukka valmiina sambailtaan!

5. Osa brasilialaisista naisista käyttää huomattavan paljon aikaa näyttääkseen hyvältä. Kuitenkin se, että joku onnistuu olemaan suihkussa minuakin kauemmin on jo aika mahtipontinen suoritus! Lähipiiri, tiedätte hyvin, mistä nyt puhutaan.

6. Bikinit ovat ihan oikeasti hyvin, hyvin pieniä Rion rannoilla!

7. Yllättävän monilla nuorilla brasilialaisilla aikuisilla on hammasraudat. Ei niinkään siksi, että hampaat varsinaisesti tarvitsisivat oikomista, vaan enemmänkin jonkinlaisena trendi- ja statussymbolina (?).

8. Riossa harrastetaan paljon liikuntaa ja ihmiset pitävät huolta itsestään urheilemalla niin rannoilla, rantakaduilla tai järven ympäri kiertävällä lenkillä. Kyllä minuakin inspiroisi lenkkeily, pyöräily tai vaikka skeittaaminen (hehheh..) niissä maisemissa ja läpi vuoden lämpimässä ilmastossa!

rio14

rio13

9. Brasiliassa ei ole aina hyvä keli (yllätys yllätys, niin kuin ei juuri missä tahansa muuallakaan maailmassa). Kokemuksen syvällä rintaäänellä väänsin eräs ilta sukkiani, kangaslaukkuani ja lahkeista reisille asti märkinä olevia pitkiä housujani rankkasateen jäljiltä kuiviksi itsekin palellen. Vielä seuraavanakaan päivänä ne eivät olleet kuivuneet, koska huoneilma oli sateen jälkeen edelleen kostea. Lämpöpatterista tai silitysraudasta ei oltu kuultukaan ja fööni ei toiminut, joten mitä tekee reissuneiti tässä tilanteessa? No, onneksi kantaa aina hiustensuoristusrautaa mukanaan, joka nähtävästi tarpeen tullen kykenee hyvin moneen eri tarkoitukseen :) Onnittelin myös hiljaa mielessäni itseäni passinsuojakansien hankkimisesta, sillä muuten tärkein matkadokumenttini näyttäisi tällä hetkellä siltä, että olen erehtynyt siitä ja kylpyankasta.

10. Useat brasilialaiset, niin nuoret kuin vanhat puhuvat ainoastaan portugalin kieltä. Espanjan kielellä saa itsensä hyvin usein ymmärretyksi, mutta portugalinkielistä vastausta saa hetken aikaa vääntää ja kääntää mielessään. Hostelleissa ja muissa majoituspaikoissa puhutaan englantia, mutta siihen se sitten aika lailla jääkin. Kieliasiasta voi lukaista lisäpohdintaa ja vinkkejä tässä postauksessa.

20141004_143302 11. Rio de Janeiro on huomattavasti turvallisempi kaupunki jopa yksinmatkaavalle, eurooppalaiselle, suomalaiselle vaalealle naiselle kuin mitä uutisointi ja media yleisesti antavat ymmärtää. Tein turvallisuusasioista myös oman postauksensa, koska se puhuttaa paljon Brasiliaan ja ylipäätään Lattarimaihin reissua suunnitellessa.

12. Rajanylitys päiväreissun ajaksi Brasiliasta Argentiinaan ja takaisin julkisella liikenteellä on vähän sähläystä, muttei mitenkään ylitsepääsemätöntä, kun varaa koko hommaan tarpeeksi aikaa. Tästä postauksesta voi lukea tarkempaa selostusta, kuinka homma oikein eteni.

20141007_200832

13. Reissatessa oppii itsestään monia uusia asioita ja puolia, ja ymmärtää, että pieni ihminen pystyy niin paljon enempään kuin mitä ikinä osaa itse kuvitellakaan.

rio15

Kirjoittaessa soi Bellini – Samba do Brasil

13 things noticed while in Brazil briefly in English:

1. Rio de Janeiro is so far the most amazing city I’ve ever visited during my young life.

2. The Brazilian people are very happy, warm and helpful.

3. Being a huge country, there are cultural differences between people coming from different parts of Brazil.

4. Not all Brazilians know how to dance samba.

5. Some of the Brazilian women spend quite a lot of time on their outlooks.

6. Bikinis are teeny-weeny on the beaches of Rio – for real!

7. Surprisingly many young Brazilian adults wear braces.

8. People in Rio seem very athletic and spend a lot of time exercising outdoors, on the beaches etc.

9. It’s not always such a good weather in Brazil – there might be rainy days, too (surprise surprise).

10. Many people speak mainly and only Portuguese in Brazil.

11. Rio de Janeiro is relatively safer place to visit even for a solo traveler than what news and other media are letting us assume.

12. Crossing the border from Brazil to Argentina for a day trip with public transport might be a bit of a hassle, but not impossible!

13. While on the road, you realize even a tiny human being is capable for so much more than you could ever imagine!

Saatat myös pitää näistä

20 Kommenttia

  • Vastaa Annika lokakuu 13, 2014 at 17:04

    Jee, bongasin argsu-pesoja :) Sielläpäin (Argentiinassa) myös hammasrautoja näkyi useimmiten ihan lukiolaisilla ja aikuisilla kun Suomessa oli tottunut näkemään niitä vaan lähinnä ala- ja yläastelaisilla. Koulusysteemeihin ei tosiaan kuulu mitään hammashoitoa, joten voisin kuvitella että useimmiten ihmiset rupeavat hoitamaan hampaitaan vasta isompana, ellei tule kovin varakkaasta perheestä. Voihan se olla, että se toimii jonkinlaisena statussymbolina, vaikken koskaan tavannut ketään, joka olisi niitä mitenkään ylpeänä vilautellut :) mutta eihän noista koskaan tiedä, jos McDonaldsin paperimukin kanssa kävely voi toimia statussymbolina, niin miksei hammasraudatkin. Odotan innolla lisää juttuja ja kuvia sun matkasta!

    • Vastaa Mari lokakuu 13, 2014 at 17:36

      Kiitos kommentistasi Annika! :) Mä jäin hetkeksi miettimään tuota hammasrautajuttua, kun yhä useammalla aikuisikäisellä alkoi näkyä niitä ja piti ihan ruveta googlettamaan ja tutkimaan asiaa lisää. Tuo mitä mainitsit, että aikuisiällä on mahdollisesti enemmän varaa alkaa oikomaan hampaita kuulostaa järkevältä selitykseltä, ja ehkä heijastelee myös monen brasilialaisen tarvetta näyttää hyvältä (yleistyksiä taas). Ja ehkä se, että on raudat kertoo että on taloudellisesti hyvinvoiva, hyvässä työssä tai muuta vastaavaa – kovin moni aikuinen ei millään lailla näyttänyt ainakaan häpeilevän hammasrautojaan. Löysin aiheesta tämän 2012 kirjoitetun artikkelin, jos kiinnostaa lukea lisää: http://johninbrazil.org/braces-as-a-measure-of-the-economy/

      • Vastaa Annika lokakuu 14, 2014 at 10:01

        Aah, mielenkiintoinen teksti!

        • Vastaa Mari lokakuu 14, 2014 at 17:39

          Minäkin luin tuon ihan ajatuksen kanssa!

  • Vastaa Lotta Watia | Unagidon lokakuu 13, 2014 at 18:02

    Onpa siellä kyllä värikästä. Ja upea tuo sokeritoppavuori!

    • Vastaa Mari lokakuu 13, 2014 at 20:46

      Oon samaa mieltä Lotta, väreissä löytyi ja sokeritoppavuorta kelpasi ihailla hetken jos toisenkin!

  • Vastaa Inka lokakuu 13, 2014 at 18:12

    Mielenkiintoisia juttuja Mari! Määkin ihastelin noita värejä, ihan uskomattoman upeita. Ja oot kyllä ihan superrohkea, kun uskalsit lähteä reissuun yksin.

    Ja mua kiinnostaisi kuulla lisää myös sun vierailusta favelassa, jos postaustoiveita saa esittää. :)

    • Vastaa Mari lokakuu 14, 2014 at 07:58

      Kiitti Inka! Mullakin on taipumus katella kaikkea värikästä, ja välillä muutakin kuin pinkkiä :) Ja en tiedä tuosta rohkeudesta, mutta jos oikeasti haluan jonnekin ja tulee ihan supertarjous vastaan niin en sano ei ainakaan reissuseuran puutteen vuoksi. Ajattelen niin, että voin lähteä yksin, mutta paikan päällä löydän yleensä samanhenkistä reissuseuraa.

      Postaustoiveita saa mieluusti esittää, ja favelasta on varmasti tulossa juttua, koska siellä viettämäni viikonloppu oli ehottomasti yksi reissun kohokohdista!

  • Vastaa Elina / Narulelu maailmalla lokakuu 13, 2014 at 18:25

    Ihania kuvia upeasta kaupungista (ja maasta)! Sulla on kyllä tästä päätellen ollut upea ja kokemusrikas reissu. Yksin matkustamisessa ja hostellissa yöpymisessä on kyllä omat puolensa. Veikkaan, että sulla on ollut aivan erilainen reissu Rioon kuin mitä meillä oli pariskuntana :)

    • Vastaa Mari lokakuu 14, 2014 at 08:03

      Kiitos Elina, mäkin fiilistelen noita kuvia vielä näin jälkeenpäin ihan kympillä, Rioa ja Brasiliaa ei kyllä yhtään turhasta hehkuteta! Reissu oli aivan upea ja mulle jokseenkin nähtävästi sopii yksin matkustaminen, vaikken paikan päällä kohteessa vietä koko aikaa yksin. Kun ei lähde kaverin kanssa, niin helpommin tulee tutustuttua uusiin ihmisiin :)

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta lokakuu 14, 2014 at 02:32

    Voi kuulostaa niin upealta reissulta!! Yksin matkaaminen on toisinaan ihan miellyttävääkin, vaikka itsestä tuntuu että olen unohtanut sen jalon taidon. Ihan mahtavia kuvia ja tunnelmia reissusta :)

    • Vastaa Mari lokakuu 14, 2014 at 08:06

      Reissu oli kyllä kerrassaan upea ja hyvä jos itekään uskon sitä kaikkea todeksi näin kotisohvalta kokemuksia muistellen! Ja muistan sillon kun ihailin sun rohkeutta lähteä yksin sohvasurffaamaan Kroatiaan, Italiaan jne. ja mietin, että miksen minäkin uskaltaisi? Kiitos siis Annika rohkaisevasta inspiraatiosta jo sillon vuosia sitten! :)

  • Vastaa Jerry / Pako Arjesta lokakuu 14, 2014 at 08:11

    Hienoa, että reissu näytti onnistuneen vähintäänkin odotusten mukaisesti :)! Ja olisi todella mielenkiintoista kuulla näistä tällaisista huomioista. Varsinkin tuohon turvallisuuteen liittyen :).

    • Vastaa Mari lokakuu 14, 2014 at 21:04

      Kyllä Jerry, reissu taisi huikeudessaan ylittää kaikki mahdolliset omatkin odotukseni! Tästä on hyvä ammentaa blogipostausmateriaalia ainakin joksikin aikaa :)

  • Vastaa Ruth Lindroos lokakuu 14, 2014 at 22:55

    Nonnih, sieltä tuli! :) Paljon inspiroivia juttuja. Erityisesti turvallisuuskysymykset kiinnostavat juurikin etelä-amerikan “hirmumaineen” vuoksi. Asuttiko muuten hostelleja ihan paikalliset, etelä-amerikkalaiset vai kaiken kansan matkustajat? Mielenkiintoista, että noinkin naisvoittoista porukkaa myös hostelleissa. Tuntuu, että asia on aivan toisin päin muilla main ^^

    • Vastaa Mari lokakuu 15, 2014 at 18:44

      Kiitos Ruth! Turvallisuus puhuttaa tosiaan paljon Lattareihin ja Väli-Amerikkaan päin matkustaessa ja harmittavan moni jättää ehkä osaksi siitä syystä menemättä niille suunnille.

      Tuossa Ipaneman hostellissa missä vietin ekat kolme yötä oli enimmäkseen yllättäin brasilialaisia maan muista kaupungeista sekä suuri joukko argentiinalaisia, eli aika eteläamerikkalaisenemmistölle mentiin, mikä oli tosi hyvä – sekä espanja ja että pikkasen portugalin kielikin tarttui siellä heti alkuunsa kielikorvaan. Yhden ranskalaisen tytön löysin sieltä, jonka kanssa oltiin lähes ainoat, jotka puhui englantia. Mulla oli myös eka kerta sekadormissa, ja etukäteen mietin vähän mitähän siitä tulee, mutta luotin siihen ettei se niin paha voi olla kun moni muukin naispuolinen reissaaja onnistuu yöpymään niissä ongelmitta. Tietysti riippuu myös vähän tuurista, millanen porukka sattuu, mutta meillä oli onneksi ihan huippusakki siellä!

  • Vastaa nm marraskuu 1, 2014 at 02:26

    Voi vitsi, reissusi on kyllä kuulostanu todella mielenkiintoselta. Mistähän sitä itse saisi revittyä tuon innostuksen ja intohimon takaisin Brasiliaan kohtaan? Nimim. 4 kuukautta täällä asunut ja syvää inhoa koko maata kohtaan kasvattanut…. Äääh.

    Toisaalta, Brasilia on kyllä niin järkyttävän iso maa että erot on varmaan huimia riippuen siitä missä päin tallailee. Itse majailen täällä Etelä-Brasiliassa, Rio Grande do Sulissa tarkemmin ottaen, mikä on enemmän “eurooppalainen” puolisko maasta. Ihmiset ei varmastikaan ole niin helposti lähestyttäviä ja sydämellisiä mitä siellä ylempänä. Suunnitelmissani on kyllä käydä kääntymässä ainakin Rio de Janeirossa, joten ehkä se on se kuuluisa maisemanvaihdos mitä kaipaan jotta osaan taas nähdä Brasilian uudessa valossa.

    Ihanaa kuitenkin että sinun reissusi oli onnistunut! :)

    • Vastaa Mari marraskuu 1, 2014 at 16:15

      Kiitos kommentista ‘nm’ ja kiva, että löysit tänne blogiin! :)

      Ja vau, mulle kuulostaa aika huipulta että olet asunut Brasiliassa 4 kuukautta! Oma reissuni oli niin lyhyt, etten varmaan ehtinyt nähdä kuin pienen pintaraapaisun Riosta, josta tykkäsin kyllä hurjasti ja haluaisin palata takaisin pitemmäksi aikaa tutkimaan muutakin Brasiliaa, etenkin koillispuolta. Saanko udella mikä vei sinut asumaan Brasiliaan, tai jos et halua täällä julkisesti kertoa kokemuksia niin mulle voit myös halutessasi laittaa s-postia [email protected] . Suosittelen lämpimästi Riossa vierailua edes muutaman päivän ajan, se kaupunki ja ihmiset tuntuivat todella sydämellisiltä :)

      • Vastaa nm marraskuu 4, 2014 at 01:16

        Hehee no eipä tänne syy mikään salaisuus ole, Brassi-poikaystävä otti ja vei mennessään! Tavattiin vajaa vuos sitten vaihto-opiskelemassa Irlannissa, ja onnistuttiin hommaamaan poikaystävän kanssa mulle täältä työharjottelupaikka. Niimpä sitte vaihdon loputtua päästiin hyppäämään yhdessä koneeseen ja lennettyä tänne.

        Suomeen pitäis kyl kotiutua muutaman kuukauden päästä kun opinnäytetyö ja valmistuminen puskee päälle. Kattoo mitkä fiilikset sitte sen jälkeen kun on tutkinto taskussa, tuleeko tänne takasin keväällä.

        PS. Itseasiassa just ostettiin liput Rioon, tammikuussa sinne. Jee!

        • Vastaa Mari marraskuu 5, 2014 at 08:31

          Hei, kuulostaa ihan huikealta kohtaamiselta teidän tarina ja huippua että onnistuitte saamaan sinulle harjoittelupaikan Brasiliasta ja pääsitte lähtemään yhdessä matkaan!

          Suomeen kotiutuminen on aina noiden pidempien ulkomailla oleskelujen jälkeen vähän haastavaa, ja omalla kohdallani jossain vaiheessa alkaa tehdä mieli taas maailmalle :)

          P.S. Aivan huippua että menette Rioon, nauttikaa täysillä!!

    Vastaa