Pallontallaajat.net
Valikko
Istanbul

Onko yksin matkustava nainen turvassa Turkissa?

heinäkuu 27, 2014

“Sinisessä moskeijassa käynnin jälkeen perinteeseen kuuluu, että lähdetään drinkille mun kanssa.”

Että mitä?

Hetkisen hämmennyksen jälkeen tajusin seuraani lyöttäytyneen häkellyttävän sinisilmäisen turkkilaisen miehen viimeisimmän lauseen merkityksen ja tyydyin vain huolettoman viattomasti toteamaan, että aion tavata poikaystäväni moskeijavisiitin jälkeen.

Siis kuvitteellisen sellaisen.

ist04

Turkissa yksin liikkuessani minulla oli tapana sanoa liian uteliaille jututtajille odottavani kaveriani, poikaystävääni tai toisinaan peräti aviomiestäni. Kyse ei ole millään lailla esimerkiksi ylimielisyydestä vaan ihan puhtaasti siitä, etten reissun päällä yksin ollessani ole hakemassa sen kummemmin miesseuraa – uudet ystävät sen sijaan ovat aina tervetulleita. Tämä kikka toimii jokseenkin hyvällä menestyksellä aina siihen asti, kun sama sinisilmäinen, itsestään varma tummahipiä tulee neljännen kerran vastaan samana päivänä, samalla alueella pyöriessä ja kysyy, enkö ole vieläkään löytänyt poikakaveriani – ja enkö ihan oikeasti aio lähteä ulos hänen kanssaan!

Tämä on yksi niistä syistä, miksi Turkki ei ole aiemmin ennen Istanbulin reissua juurikaan kiehtonut sen kummemmin. Minulla on aina ollut se mielikuva, ettei maassa saa olla hetkeäkään rauhassa, ainakaan, jos matkustaa naisseurassa, saati sitten yksin.

ist06

Älkää silti käsittäkö väärin. Näistä satunnaisista drinkkikutsuista huolimatta voin kuitenkin todeta, että yksinmatkaava nainen pärjää ainakin Istanbulissa vallan mainiosti. Minua varoiteltiin ihan riittävän paljon ennen reissuun lähtöäni turkkilaisista miehistä, suurkaupungin syövereihin hukkumisesta ja jopa minareettien kutsuhuudoista. Vieläkään ei ole tosin selvinnyt, mitä varottavaa viimeiseksi mainitussa seikassa on?

Tein näin ollen joka tapauksessa pientä tutkivaa taustatyötä ennen reissuun lähtöäni ja löysin muun muassa englanninkielisestä Young Adventuress -matkablogista hienon, pohdiskelevan ja oivaltavan artikkelin sekä rohkaisevia lausahduksia siitä, kuinka Istanbul on täynnä yksinmatkaavia naispuolisia reissaajia. Tästä reipastuneena päätin selvitä turkkilaisesta machokulttuurista ihan vaan omana itsenäni ja maalaisjärkeä ja usein aika vahvaa intuitiotani apuna käyttäen. Tiedättehän, kun joskus vaan tulee se gut feeling, tunne, että nyt on parasta vain poistua paikalta mahdollisimman pian?

ist07

Tällaisia tilanteita ei matkani aikana kuitenkaan käynyt kertaakaan, onneksi. Kuten aina ulkomailla reissatessa, omalla käyttäytymisellään ja pukeutumisellaan voi vaikuttaa asiaan hyvin suurelta osin. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, paikallisten naisten pukeutumistyyliä sivusilmällä tarkkaillen ymmärsin olla esimerkiksi laittamatta juuri polvipituisesta lyhyempää alaosaa ulkona liikkuessani, ja narutopeillakaan ei pahemmin tehnyt mieli lähteä tallaamaan edes turistialueita.

Jaksoin kuitenkin ihmetellä, kun paikalliset näyttivät oleskelevan +25 asteen lämmössä täysin tyynesti farkut ja pitkähihaiset päällään (puhumattakaan tummista kaavuista), kun itse pyyhin hikeä otsalta hihattomassa mutta muuten asiallisessa paidassani. Paikallinen kaverini tokaisi tämän johtuvan ei niinkään säädyllisestä pukeutumiskulttuurista, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei turkkilaisille sellainen toukokuun lopun lämpötila ole vielä kuuma eikä mikään! Sitten voi alkaa kaivella kevyempää asustetta, kun lähennellään päälle +30 astetta. Olihan tuossa järkeä, sillä suomalaiselle kylmään ilmastoon tottuneelle jo silloinen ulkolämpötila oli kuin pienoinen sauna keskellä Istanbulin kaupungin katuja.

ist01

Istanbulin pääostoskatu Istiklal kuhisee ihmisiä niin päivin kuin öin

Totuus on kuitenkin se, että melko todennäköisesti kuka tahansa länsimainen vaaleaverikkö herättää Turkissa huomiota vaikka jätesäkkiin pukeutuneena. Osa tästä huomiosta on ihan ok, siitä voi toisinaan jopa kehkeytyä ihan mielenkiintoisiakin keskusteluja. Mahdollisiin huuteluihin sen sijaan ei tarvitse reagoida sen kummemmin, vaan kävellä tyynesti paikalta pois.

Jos syystä tai toisesta tarvitsin apua esimerkiksi oikean reitin löytämisessä, sain sitä ihan varmasti kysymättäkin ja enemmän kuin toivoinkaan. Ehkäpä juuri tässä kohtaa turkkilainen ja suomalainen kulttuuri joutuvat keskenään törmäyskurssille, sillä turkkilaiseen mentaliteettiin kuuluu itsestäänselvyytenä vieraanvaraisuus ja se, että autetaan toisia sekä huolehditaan toisista ihmisistä, vaikkei sen kummemmin tunnettaisikaan.

ist02

Tyttöjä taisi hymyilyttää sankossa mötkyilevä kalasaalis

Yöaikaan en koskaan liikkunut yksin, ja seurassakin käytimme aina pimeän aikaan taksia siirtyessämme kaupunginosasta toiseen. Päiväsaikaan puolestaan on ihan ok liikkua julkisilla yksinkin, ja esimerkiksi Istanbulin ratikka ja metro osoittautuivat oikein toimiviksi, turvallisiksi ja edullisiksi menopeleiksi.

Meksikossa ja Väli-Amerikassa aiemmin matkanneena ajattelin, että jos selvisin latinokulttuurista, niin eiköhän Turkkikin silloin menisi, ja onnekseni tämä osoittautui oikeaksi tuuminnaksi. Istanbul on kansainvälinen kaupunki, jossa ihmiset ovat tottuneet näkemään kaikenlaista, enkä missään vaiheessa kokenut oloani millään lailla uhatuksi tai liian ahdistavaksi. Tungettelevan käytöksen sijaan kohtasin enimmäkseen ystävällistä uteliaisuutta ja avuliaisuutta. Ensimmäisten öiden hotellini sisäänheittäjäkin huikkasi aina ulos lähtiessäni varmistavansa, että palaan illalla turvallisesti takaisin majapaikkaani.

ist05

Istanbul ei kuitenkaan missään nimessä edusta koko Turkkia, ja esimerkiksi maan rantalomakohteista minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Valitettavasti naisen asema maailmalla ylipäätään on hyvin vaihteleva, ja nuorena naisena matkatessaan on otettava huomioon tiettyjä asioita ja sopeuduttava noudattamaan ja kunnioittamaan kohdemaan kulttuuria – maassa maan tavalla.

Jos teillä on kokemuksia mistä tahansa maasta yksinmatkaavana naisena, niin erittäin mielelläni kuulisin myös teidän tarinoitanne ja vinkkejänne!

 

Eng: According to my experience, Istanbul is safe enough a destination for solo female travellers, when you consider a few basic things like anywhere else in the world, such as proper clothing, using a taxi during night time and saying you already got company with you. Happy solo travelling!

Saatat myös pitää näistä

26 Kommenttia

  • Vastaa Maarit Johanna heinäkuu 27, 2014 at 18:01

    Hyrrr.. Mua alkais jotenkin niin ahdistamaan nuo miehet. Yksin olisi ihan ok matkustaa Europassa mutta mulla menis aika äkkiä hermo tuollaiseen flirttailuun. Italiassa kuuli sitä “Bella bella!” -kailotusta kymmenen minuutin välein ja Lissabonissakin pysäyteltiin kadulla ihan vain että herrat saisivat hetken ylistää “norjalaista kaunotarta” ja pyytää puhelinnumeroa. Sen verran suomalaiseksi ja pikkupaikkakuntalaiseksi sitä on kasvanut että tuntemattomien miesten lähestymiset useita kertoja päivässä hajottaa. Onneksi on lihaksikkaampi parempi puolisko ollut viimeisimmillä reissuilla matkassa :)

    • Vastaa Mari heinäkuu 28, 2014 at 10:31

      Jossain vaiheessa jos tuollainen ylenpalttinen huomio toistuu jatkuvasti, niin kyllähän se alkaa ahdistaa tietyssä pisteessä. Toisaalta, mitä enemmän reissaa sellasissa maissa joissa joutuu kokemaan sellaista, sitä enemmän siihen myös ehkä ajan myötä turtuu eikä jaksa vaan enää välittää moisesta :) Paikalliset naiset tuskin reagoi siihen mitenkään, ja luulen että heitä harvemmin uskalletaankaan lähestyä niin suorasukaisesti kuin turistinaisia, joille kuvitellaan että on ok tulla sanomaan mitä tahansa. Ja miesseurassa liikkuminen kyllä huomattavasti helpottaa asiaa! :)

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta heinäkuu 27, 2014 at 18:20

    Hyvä postaus! Jordaniassa olin tosiaan jokseenkin huomiota herättävä vaikka olikin pitkähihainen paita ja housut päällä JA miespuolinen matkaseuralainen vieressä. Eipä se sitä tuijottamista vähentänyt pätkän vertaa :P Jordaniassa kukaan ei tosin tullut mitenkään iholle, mutta katsoivat kyllä hartaasti.

    Tuota samaa “poikaystävää/aviomiestä tässä odottelen” ja Egyptissä meni sormuskin vasempaan nimettömään ihan kaiken varalta. Mutta Egypti oli kyllä ihan lasten leikkiä Jordaniaan verrattuna, eikä kyllä sen puolesta ole pahempia kokemuksia. Yksin en kyllä taksikuskin kyytiin (reilun 2 tunnin matkalle) lähtenyt Egyptin rajalla, sen verran epäilyttäviä ne oli, mutta onneksi tuli muitakin länsimaisia reissaajia pian jakamaan taksin.

    Ei siinä kyllä auta kuin olla välittämättä ja tyynesti kävellä eteenpäin, niin kuin sanoit. Ja tietysti voi aina opetella jonkun tarkoin valitun lauseen paikallisella kielellä, jonka voi tiuskaista tiukan paikan tullen ;) Edelleenkin tulee italian tunneilta mieleen opettajan “Vattene!” -opetukset! :D

    • Vastaa Mari heinäkuu 28, 2014 at 11:00

      Kiitos Annika noiden kokemusten jakamisesta! Jordania kuulostaa jo siltä että sinne tuskin minäkään ilman miespuolista seuraa lähtisin. Oon miettinyt tuota sormuksen pitämistä, toppuuttelisiko se pahimpia ihailijoita vai herättäiskö vaan lisäkysymyksiä “oot naimisissa, missä sun mies on??”. Ehkä pitää varsin kokeilla tuota kikkaa vaikkapa sitten Brasiliassa :)

      Hahaa, ‘vattene’ ja etenkin brutaalimpi ‘vaffanculo’ toimi Italiassa niiin hyvin! Turkissa en hoksannut kysellä vastaavia ilmaisuja, kun ajattelin että jos puhun paikallista kieltä niin ne innostuu vielä enemmän? Mene ja tiedä, mut ei-sana vahvasti tokaistuna oli välillä ihan hyvin käytössä.

  • Vastaa Amanda heinäkuu 27, 2014 at 19:46

    Täälläkin yksi “aviomiehen odottelija”. :D Hyvää tuumintaa, ja samoja kokemuksia löytyy multakin. Järkeä päässä, varovaisuutta liikkeissä ja hyvin pärjää.

    • Vastaa Mari heinäkuu 28, 2014 at 11:04

      Kiitos Amanda, kiva kuulla että en ole ainoa “odottelija” ;) Normaali järjenkäyttö vie jo pitkälle, eikä vieraassa ympäristössä kannata alkaa hölmöillä pahemmin kuin kotimaassakaan :)

  • Vastaa Elina / Narulelu maailmalla heinäkuu 27, 2014 at 19:48

    Omat kokemukseni Turkista rajoittuvat varhaisteini-ikään ja lomakohteisiin vanhempien seurassa. Minulle jäi niistä pienoiset traumat. Kyllä 10-vuotiasta alkaa hieman huolestuttaa, kun aikuinen mies toistuvasti yrittää ostaa vanhemmiltaan nuoren tytön. Menimme samaan paikkaan kahta vuotta myöhemmin, enkä vieläkään olisi halunnut kulkea sen paikan ohi, jossa tuo mies oli töissä. Turkkia en siis muistele mitenkään erityisellä lämmöllä, mutta mitä enemmän olen lueskellut Istanbulista juttuja ja nähnyt kuvia, haluan kyllä matkustaa sinne jossain vaiheessa.

    Yksin en ole matkustanut juuri ollenkaan, mutta useissa arabimaissa kylläkin. Ehkä saan jakaa pari kokemusta niistä :D Olen tummatukkainen ja ihokin on melko tumma. Silti sain kyllä osakseni miehen vierellä kävellessäni aivan järkyttävää tuijotusta Omanissa ja Qatarissa. Tuntui siltä, etteivät olisi koskaan nähneet housuihin ja paitaan pukeutunutta naista. Oman on siitä huolimatta kuulema erittäin turvallinen vaikka yölläkin yksin matkustavalle naiselle. Qatarissa olin ainoa nainen noin 50 miehen seassa bussiasemalla ja joku päätti puristaa minua persuksista. Miehet lakosivat kyllä yllättävän nopeasti taaemmas, kun kirosin niille kovaan ääneen suomeksi. Eivät olleet kai tottuneet siihen, että naiset on miehille vihaisia…

    • Vastaa Mari heinäkuu 28, 2014 at 22:15

      Kiitos Elina näiden kokemustesi jakamisesta! Aika hurja ajatus suomalaiselle tuo nuoren tytön ostamisyritys, vähemmästäkin jäisi varmasti jonkin sortin traumoja pitemmäksi aikaa. Istanbulia voin kuitenkin lämpimästi suositella matkakohteena, sillä vaikkei muu Turkki itsessään kiinnostaisi, niin tämä kaupunki on ehdottomasti kokemisen arvoinen!

      Minuakin on yhä enemmän alkaneet kiehtomaan arabimaat ja etenkin Qatar ja Arabiemiraatit olisi jossain vaiheessa matkakohdelistalla. Yksin en välttämättä noihin kuitenkaan suuntaisi, tai ainakin uskoisin tuntevani olevani paremmin turvassa miespuolisessa matkaseurassa. Iholle käyminen on todella ikävää käytöstä, siinä vaiheessa itsekin jo nostaisin aiheesta metakan! Onneksi en toistaiseksi ole joutunut sitä tekemään, ja toivon että sama suunta jatkuu tulevillakin reissuilla. Suomeksi kiroaminen on kyllä varmaan sangen eksoottisen kuuloista noissa maissa! :D

  • Vastaa Katja / Historia de Viajes heinäkuu 27, 2014 at 20:17

    Matkustan yleisesti ottaen äitini kanssa ja varsinkin Jordaniassa minä sain osakseni hyvin paljon tuijotuksia ja katseita. Toisaalta suurimmaksi osakseen ne jäivät vain katseiksi ja huudoiksi ympärillä, joihin viikon aikana tottui eikä niistä enää oikein välittänyt yhtä tapausta lukuunottamatta ja silloinkin pojat halusivat minut välttämättä yhteen yhteiskuvaan ja asia oli sillä selvä.

    Istanbulissa saimme kävellä melko rauhassa ja jotenkin itselle jäi kaupungista hyvin länsimaalainen fiilis tämän suhteen. Ainoa iskuhommissa lähestynyt ihminen oli hop on hop off bussin rahastaja, joka tuli istumaan viereeni bussissa kun en itse tarennut jäädä ylös kylmän sään takia (missä äitini siis oli) Ensin esitin etten ymmärrä englantia kuin vain vähän ja lopulta otin puhelimeni esille, jossa taustana oli sopivasti minun ja tuolloisen poikaystäväni yhteiskuva. Tämä tepsi hyvin ja ukko tajusi lähteä takaisin omalle paikalleen. :D
    Siinä siis yksi idea tulevaisuuden varalle. Eikun kuvailemaan jonkun tuttavan kanssa muutama söpöstelykuva ;)

    • Vastaa Mari heinäkuu 28, 2014 at 23:53

      Mielenkiintoisia kokemuksia Katja ja kiva että myös sulla jäi Istanbulista hyvä maku suuhun! :) Minäkin olen joissain tilanteissa joutunut leikkimään, etten puhu englantia enkä suunnilleen mitään muutakaan kieltä… On ihan totta, että jossain vaiheessa niitä läpitunkevia katseita ja huuteluita alkaa vaan suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja muutenkin oon oppinut olemaan katsomatta ketään tuntematonta silmiin esim. kadulla kävellessäni. Mutta ihan huippu vinkki tuo kaulailukuva kännykässä, pitääpä räpsiä muutamat kuvat ja hyödyntää heti seuraavalla reissulla tarpeen vaatiessa! ;)

  • Vastaa Anna Koskela heinäkuu 28, 2014 at 08:26

    Nuoruudesta on monia todella ärsyttäviä muistoja näistä seuraan liimaantujista. Turkki, Intia ja Gambia paikkoina niistä pahimpia.

    Nykyisin saan kuulkaa olla yleensä ihan rauhassa. Kun Roomassa vuosi sitten joku paikallinen gigolo yritti tehdä tuttavuutta, minulta meni hetki tajuta, että herrajee, toihan yrittää iskeä mua ;-)

    Ikä helpottaa monia asioita.

    • Vastaa Mari heinäkuu 29, 2014 at 00:03

      Kiva Anna kun kommentoit! Turkin lisäksi noita liimautujia on sattunut omalle kohdalleni mm. Espanjassa, yllättäinkin. Sellainen puolitunkeileva käytös ei harmi kyllä edes oikein imartele, vaikka kyllähän se voi pikkasen huvittaakin tietyssä tapauksessa ;) Ehkä koitan vaan rauhassa kasvaa isoksi (ja aikuiseksi) :)

  • Vastaa Anskuu heinäkuu 28, 2014 at 11:31

    Hyvä kirjoitus! Itsekin olen paljon matkustanut yksin, Istanbulissa myös muutaman päivän omillani viettänyt. Koin kaupungin turvalliseksi, en sen kummemmaksi kuin mikä tahansa suurkaupunki. Miesten huomio ei niinkaan ahdista, mutta onhan se aika rasittavaa pidemmän päälle kun joka 100 m välillä joku haluaa tuppautua seuraan :D

    Toisaalta, epätoivotulta huomiolta ei voi oikeen missään välttyä… ihan suomalaisissa perusbaareissa joutuu välillä sanomaan erittäin pontevasti “ei kiitos” kun ei mene viesti perille, että en ihan oikeasti halua lähteä tanssimaan humalaisen tyypin kanssa, vaan odotan tässä kaveriani. Tämän takia mua ärsyttää kavareiden ja tuttavien jatkuva “mmmiten sä uskallat yksin reissuun, ja vielä naisena, entä jos jotain tapahtuu??!?!”. Niin no, kaikkialla voi tapahtua pahoja asioita… maalaisjärki mukaan ja kuhan nyt ei minnekkään sotatantereelle lähde reissuun niin varmasti pärjää.

    Ja eipä se matkaseuran mukaan otto välttämättä sitä estä, etteikö mitään tapahdu! Monikin kaveri, joka on joutunut esim taskuvarkaan uhriksi, on reissannut porukassa. Olin itse viime vuonna 2 vk yksin Albaniassa – ainoa pelottava asia siellä oli liikkenne: 30 vanhoilla rämäbusseilla 80 km tunnissa kapeita vuoristoteitä, vuohia ja aaseja samalla väistellen…jos bussi ois rotkoon menny ni eipä se kaveri siinä viereisellä penkillä ois mitään siinä vaiheessa voinu auttaa :D

    • Vastaa Mari heinäkuu 29, 2014 at 00:19

      Kiitos kommentista ja hyvistä pointeista Anskuu!

      Mulla jäi Istanbulista myös kaikesta huolimatta sellainen suht perusturvallinen olo, vaikka suurkaupunki onkin. Ja on ihan totta, että jossain tilanteissa saa Suomessakin ihan yhtä lailla keksiä noita kaverin odottelu-selityksiä. Maalaisjärjen lisäksi on mielestäni myös osittain kiinni silkasta huonosta tuurista, jos jotain käy reissun aikana – sellaista, mihin et itse ole voinut vaikuttaa, kuten jos joku yhtäkkiä vaan kävelee kadulla vastaan ja lyö sulta tajun kankaalle sen siliän tien.

      Ennen ajattelin, että isommassa reissuporukassa olisi automaattisesti turvallisempaa, kuin yksin liikkuessa, muttei se aina niinkään mene. Nizzassa meidän viiden hengen tyttöporukkaa seurattiin koko ilta rannalta aina lähes majotuspaikkaan asti, mikä oli tosi pelottavaa. Yksinliikkuessa taas oon huomannut, että osa ihmisistä käy jopa suojelevemmiksi, kun tajuavat, että oot yksin liikkeellä. Albanian rämäbussi kuulostaa melko eksoottiselta, mutta onneksi ei käynyt mitään – ja noista kokemuksista niitä reissutarinoita juurikin syntyy! :)

  • Vastaa Karoliina heinäkuu 28, 2014 at 21:48

    Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia :) Itse kyseisessä paikassa 7 vuotta asuneena täytyy todeta, etten muista yhtään kertaa jolloin vieras mies olisi lähestynyt kutsumatta tai että muhun olisi kiinnitetty huomioita enempää kuin kehenkään paikalliseenkaan – monesti kun paikalliset ystäväni olivat huomattavasti niukemmin pukeutuneita kuin minä, varsinkin discoissa :p siinä suomalainen häveliäisyys jo esti yhtä lyhyet ja antavat mekot :D

    Itsekin aina opastan Istanbuliin tai Turkkiin menijöitä käyttämään tervettä järkeä – ja käyttäytymään kuten Suomessa. Et ryhdy täälläkään varmaan kadunkulmassa juttusille kenen tahansa kanssa, miksi siis sitä tekisit matkoillakaan :)

    Huoh, koti-ikävähän tästä sun postauksesta taas iski!

    • Vastaa Mari heinäkuu 29, 2014 at 00:43

      Kiva kun kommentoit, Karoliina! Voi olla, että noita pahimpia seuraan tuppautujia pyöri enimmäkseen Sultanahmetin turistialueilla, ja kerran seurasin sivusta kun sama tyyppi kiersi jututtamassa jokaista mahdollista vaaleaa naista, joka näkökenttään sillä hetkellä sattui. Muissa kaupunginosissa nuo lähestymiset oli ainakin omalla kohdallani paljon asiallisempia eikä niinkään ahdistavia.

      Mietin itsekin tuota, kun iltaisin yökerhoissa paikallisilla naisilla oli paljon paljastavampaa vaatetusta kuin vaikkapa minulla, vaikka toki pukeutuminen ilta-aikaan on erilaista kuin keskellä kirkasta päivää.

      Mullakin tulee ikävä Istanbuliin näitä postauksia kirjoittaessa ja mennettä reissua fiilistellessä – vielä joskus haluan ehdottomasti palata siihen kaupunkiin! :)

      • Vastaa Karoliina heinäkuu 29, 2014 at 07:03

        Joo, no sinne Sultanahmetin alueelle menin vain kun oli pakko – eli Suomesta tullut vieras halusi nähdä sieltä jotain ;)

        Kiva, että sulla on tuo asenne, et anna parin idiootin pilata mielikuvaasi kaupungista, joka on oikeesti tosi jees :)

        • Vastaa Mari heinäkuu 29, 2014 at 16:39

          Musta oli kiva aloittaa Istanbulin tutkiminen Sultanahmetista, mutta parin päivän jälkeen loppumatka kuluikin sitten muissa kaupunginosissa, ja hyvä niin! :)

          Tykkäsin Istanbulin spontaanista ja vähän rosoisesta yleisfiiliksestä varmaan heti ekasta hengenvedostani lähtien siellä, eikä sitä vaikutelmaa voinut vesittää mikään :)

  • Vastaa Pingviinimatkalaiset heinäkuu 29, 2014 at 23:39

    Mielenkiintoinen aihe! Nykyisin saan olla rauhassa tietysti aina kun tuon miehen kanssa reissaan, mutta tätä aikaa ennen odottelin myös virtuaalipoikaystäviä saapuviksi yksin reilatessani. Pahimmat liimaantujat olivat Nizzassa ja siellä homma meni sen verran ahdistavaksi, että muistan päivällisen “etsimisen” olleen jopa siinä määrin ikävää, että päädyin lähes joka ilta siihen yhteen tuttuun paikkaan jossa sain olla jokseenkin rauhassa. Nyt on tosin yli kymmenen vuotta ikääkin lisää, joten en tiedä olisko sitä enää samalla tavalla moksikseen. Todella hieno tuo sinun asenteesi ja että varoitteluista huolimatta toteutat unelmiasi. -Milla

    • Vastaa Mari heinäkuu 30, 2014 at 11:36

      Kiitos Milla! Oon ilmeisesti vaan sen verran jääräpää, että varoitteluista huolimatta on päästävä paikan päälle kokemaan tilanne ihan itse. Ja harmittavan usein ne kovimmat varoittelijat ovat sellaisia, jotka eivät ole edes välttämättä käyneet kyseisessä kohteessa, vaan omien mielikuvien tai kuulopuheiden perusteella varoittelevat – olihan mullakin Turkista ennen siellä käymistä ne omat ei-niin-imartelevat mielikuvani. Yksin syöminen ja sellaisen mukavanoloisen, rauhallisen ruokapaikan löytäminen on aika haastavaa, ja vieläkin koitan taistella sitä vastaan, etten yksin aterioidessani kuitenkaan turvautuisi tuijottelemaan hermostuksissani vain kännykän näyttöä – ja ateriaa saa ainakin yksin syödessä kuvailla rauhassa joka kulmasta, kun ei ruokaseuran tarvi menettää vieressä hermojaan, kun ei pääse syömään :)

  • Vastaa Emmi H heinäkuu 30, 2014 at 02:23

    Kiva tämä sun blogi :) seurailin sua ensiksi Instagramissa ja nyt sain bloginkin läpi lukaistua!

    • Vastaa Mari heinäkuu 30, 2014 at 11:38

      Kiitos kovasti Emmi H! Taidanpa tulla vastavierailulle tutkimaan sinunkin blogia :)

  • Vastaa Eija / Vailla pysyvää osoitetta elokuu 5, 2014 at 20:48

    Muistan kanssa, että Istanbulissa sain joskus blondina turhankin paljon huomiota, vaikka mulla olikin silloinen poikaystävä mukana reissussa. Lopulta meni hermot ja yritin peittää blondiuttani kietomalla huivin päähäni. Vaan ei auttanut – sen jälkeen mua lähestyttiin ihan yhtä paljon, mutta venäjän kielellä. :D

    Nepalissa yksin reissatessani sain kanssa about kaikilta tutuilta varoituksia, koska siellä on niiiiiiiin vaarallista. Koko kahden kuukauden aikana en tosin saanut ketään perääni, enkä kokenut yhtäkään uhkaavaa tilannetta.

    Nyt kun asiaa ajattelee, niin ainoat uhkaavat tilanteet olenkin kokenut koti-Suomessa.

    • Vastaa Mari elokuu 6, 2014 at 13:12

      Kiitos Eija kommentista!

      Mulla kävi myös mielessä tuo huivin kietominen päähän, mutta toisaalta siinä kuumuudessa se ei loppuunsa tuntunut niin mukavalta idealta, vaikka varmaan ei olisi ollut pahitteeksi muutenkaan suojata päätä porottavalta auringolta. Pitkät hiukseni kietasin usein ylös ponnarille, jolloin sai ehkä aavistuksen verran enemmän olla rauhassa.

      Monella on varmasti turvallisuuden suhteen skeptisiä mielikuvia Nepalista, ja vaikken itse koskaan ole käynyt siellä, olen kuullut että se on myös naispuoliselle reissaajalle hyvin turvallinen kohde.

      Täytyy itsekin todeta, etten tätä kirjoittaessani ole onneksi joutunut ulkomailla reissatessa mihinkään oikeasti turhan kuumottavaan tilanteeseen, ja toivon ettei näitä tulisi jatkossakaan eteen.

  • Vastaa Jenni | Globe Called Home elokuu 7, 2014 at 15:39

    Mä olen joskus käyttänyt tuota poikaystävän odottelua tekosyynä, mutta nykyään ei enää luonto antaisi periksi. Pitäisi riittää se, että minä sanon ei, eikä niin, että se mies ajattelee minun olevan jonkun toisen “omituksessa” ja jättää sitten rauhaan kunnioituksesta sitä toista kohtaan, tai jotain.

    Istanbulissa pari vuotta sitten mä otin linjaksi, etten reagoi mitenkään minkäänlaisiin huuteluihin. Sitten kun toista kertaa kävelin saman kaupan ohitse, jossa myyjä oli huudellut mulle jotain, niin tämä myyjä tuli vihaisena tivaamaan minulta, miksen vastannut hänen huuteluun, että enkö osaa käytöstapoja. Silloin se ahdisti todella paljon, mutta jälkeenpäin kuulin, että tämä epäkohteliaaksi syyttely on siellä päin vain yksi keino lisää saada nainen juttelemaan.

    • Vastaa Mari elokuu 8, 2014 at 13:13

      On ihan totta, että pelkkä ‘ei’ pitäisi riittää, mutta välillä tuntuu, että joidenkin maiden ja Suomen kulttuurierot ovat keskenään niin suuria, että on kaikille helpompi vähän juksata keksimällä pieni valkoinen valhe.

      Tuo kertomasi myyjä-tapaus on jo aika töykeä, muakin olisi vähemmästäkin alkanut ahdistamaan! Luulenpa, että esimerkiksi paikallisille naisille tuskin edes kehdataan siellä huudella noin, kun taas maassa vierailijoiden ehkä oletetaan reagoivan jotenkin huuteluihin. Ehkä otti liikaa kyseisen myyjän itsetunnolle, kun ei minkäänlaista vastakaikua tullutkaan :P

    Vastaa