Yöpyisitkö kissahostellissa?

Nyt seuraa majoitusvinkki etenkin budjettireissaaville kissaihmisille, mutta miksei kaikille muillekin, jotka suunnittelevat matkaa Istanbuliin.

Olin jo ehtinyt innoissani, rinkka täynnä reissumieltä porhaltaa etukäteen varaamani majoitukseni ohi Taksimin aukiolta alas kohti Bosporia parikin kertaa, kunnes lopulta äkkäsin kadun varressa pienen, sangen huomaamattoman oven, jossa luki “Stray Cat” (suom. Katukissa). Sinne siis!

Sisällä näyttävän räikeät kissa-aiheiset seinämaalaukset ensitöikseni huomattuani tunsin oloni jo aika kotoisaksi ja tiesin olevani jälleen ihan oikeassa paikassa. Alkumatkan pari ensimmäistä yötä pinkissä nukkemaisen söpössä hotellissa yövyttyäni myös tämä hieman boheemi kissahostelli vaikutti varsin jännältä kokemukselta. Viimeistään siinä vaiheessa olin aivan myyty, kun näin pari pikku kissimirriä kellimässä hostellin aulan sohvalla, ja kolmannen istumassa avonaisella ikkunalla, tarkkaillen herkeämättä naapurustoa.

Minulla oli varattuna Stray Cat -hostellista sänky neljän hengen naisten dormista, sisältäen aamiaisen, vuodevaatteet ja Internetin yleisillä alueilla. Maksoin tästä 18 euroa yöltä, mikä oli mielestäni aika huikean edullinen hinta mukavasta reppureissaajahostellista. Huonekavereina minulla oli kivat aussi- ja kiinatytöt, ja yhden yön ajan neljännessä sängyssä piipahti myös venäläinen nuori tyttö. Kukaan ei onneksi kuorsannut, ja meistä neljästä minä olin se, joka hiippaili joka yö kolmen jälkeen pimeydessä omaan sänkyyn, koittaen olla herättämättä muita. Mutta, tietääkseni en itekään ole se hostellityyppi, joka kuorsaa :D (sori vaan näistä hurmaavista mielikuvista…)

Tavallaan oli fiksu veto hostellilta laittaa netti vain aulan hengailualueelle, jolloin porukka ei nökötä omissa huoneissa sängyillään nokka kiinni puhelimissa vaan tekee samaa edes ringissä yleisellä alueella, jossa voi Instagramin päivityksen lomassa vaihtaa pari sanaa ihan kasvokkainkin muiden reissaajien kanssa. Itse tutustuin muun muassa toiseen aussityttöön, joka oli viipynyt Istanbulissa viimeiset viisi kuukautta ja seuraavaksi suuntasi kohti Kanadaa, sekä vastavalmistuneeseen chileläisopiskelijaan, joka oli lähtenyt isomman kaveriporukan kanssa maailmanympärimatkalle. Tässä juuri kiteytyi hostellien hienous ja soveltuvuus etenkin yksinreissaavalle – samanhenkistä juttuseuraa ei melkeinpä voi olla löytämättä!

Hostellin yleiset vessa- ja suihkutilat oli ihan siedettävät, mutta olin tässä vaiheessa melko tyytyväinen rinkkani yläosan irrotettavaan toilettilaukkuun, jonka saa metallikoukulla ripustettua seinälle – ihan mielettömän kätevä keksintö tällaisissa olosuhteissa! Suihkusta tuli lämmintä vettä ja viemärikin veti, joten jopa minä, normaalisti suihkussa suunnilleen asuva kylpijä selvisin kolmesta yöstä kiitettävän hyvin – tässä vaiheessa voidaan vielä lisätä vettä myllyyn – pelkän pikkuruisen käsipyyhkeen avulla! Hostellilla ei ollut saatavilla pyyhkeitä, en kantanut omaa isoa mukana eikä pyyhekauppoja ollut lähimaillakaan. Mutta nou hätä, suihkussa kävin kyllä siitä huolimatta joka aamu :) (tiedän, too much information..)

Hostellin henkilökunta oli nuorta ja rentoa, ja heiltä sai aina vinkkejä mitä tehdä ja minne mennä tutkimaan kaupunkia. Sain lisäksi hostellista kovasti kaipaamani kunnollisen Istanbulin kartan, semmoisen, jossa on kaikki pikkukatujenkin nimet merkattuna. Tämän kartan avattuani en enää missään välissä ollut eksyksissä loppureissullani!

Kivana lisänä kartasta löytyi myös turkin kielen hieman kieli poskella koottu minisanasto. Suurin osa ihmisistä Istanbulissa puhuu kyllä englantia, mutta tiedättehän, kun ootte vieraassa maassa, on aina kiva osata edes hei ja kiitos paikallisella kielellä. Siksi kokosinkin teille tähän ne olennaisimmat sanat, joiden lausumista harjoittelin paikallisen kaverini kanssa ja joilla selvisin seuraavat kolme päivää, englanniksi toki jatkaen (suluissa suuntaa-antavat lausumisohjeet) :

Hei = Merhaba (merhaba)

Kiitos! = Teşekyler! (teshekylär)

Kippis! = şerefe! (sherefe)

Ei = Hayır (haier)

Ale, tarjous = Indirim

Raha, käteinen = Nakit

Tuosta voidaan nyt päätellä, että nähtävästi oli hyödyllisempää opetella sanomaan turkiksi ‘ei’ kuin ‘kyllä’, sillä jälkimmäistä en tiedä vieläkään, kun taas kieltosana oli varmaan päivittäin käytössä (palaan tähän seikkaan myöhemmin yksinmatkustavana naisena Turkissa -postauksen yhteydessä!)

Onko teillä ollut hyviä tai huonoja hostellikokemuksia, tai jotain mikä on jäänyt erityisesti mieleen hostellissa tai jossain muussa majoituspaikassa yöpyessänne?

—

Kirjoittaessa soi John Holt – Ghetto Queen

—

Eng: I stayed at a laid-back backpacker accommodation called Stray Cat Hostel for the last three nights of my Istanbul journey. I met travellers around the world and the hostel also accommodates three adorable cats that are eager to play with any guest around the common areas :) If you like a simple, youthful and colourful accommodation only in a walking distance from Taksim Square, I would warmly recommend you this lovely hostel!