Pallontallaajat.net
Valikko
Lattarimaat

Kuinka sujuu rajanylitys Costa Ricasta Nicaraguaan ja takaisin

huhtikuu 13, 2014

Sateisen sunnuntain kunniaksi halusin vielä palata hetkeksi muistelemaan Väli-Amerikan aurinkoisen kutkuttavia seikkailujamme helmikuussa. Näin parin kuukauden jälkeen tuntuu, että eeppisestä reissustamme olisi jo paljon pitempikin aika, ja koko matka alkaa tuntua niin epätodellisen kaukaiselta!

Vietettyämme myrskyisän yön Costa Rican Rincon de la Vieja -kansallispuiston alueella jatkoimme seuraavana päivänä matkaa kohti Nicaraguaa. Ensin meidän täytyi päästä kuitenkin rajan yli maitse, eikä kummallakaan meistä ollut varsinaista tietoa, kuinka hyvin tai huonosti homma käytännössä tulisi toimimaan.

cr03

Aamulla bussia odotellessa Liberian “pysäkillä”

Bussimme Liberian kaupungista rajalle saapui noin tunnin myöhässä sovitun hotellin “pysäkin” eteen, mutta eihän siinä mitään, sillä oli vielä aamu, olimme joka tapauksessa hyvissä ajoin liikkeellä eikä meillä varsinaisesti ollut sen suurempaa kiirettä – paitsi ehtiä vielä saman päivän aikana Nicaraguan Ometepe-saarelle menevään lauttaan. Aurinko paisteli ja meidän lisäksi bussia odotteli kourallinen muitakin matkalaisia, muun muassa hupaisa costaricalainen kaveri, joka iloisesti höpötteli espanjaksi Annikalle ja minulle niitä näitä ja naposteli meillekin tarjoamiaan hedelmäkarkkeja.

cr04

Hetelmäkarkkimies

Matka Liberiasta maiden rajalle taittui modernissa ja ilmastoidussa TransNican bussissa noin tunnissa, ja matkan aikana pystyimme kätevästi jo bussissa vaihtamaan jenkkidollareita Nicaraguan cordobeiksi (esim. $40 = 960 cordobaa). Rajanylitysmuodollisuudet koostuvat kahdesta osasta molempien maiden, Costa Rican ja Nicaraguan rajoilla ja etukäteen olimme varautuneet, että tähän saattaisi kulua aikaa tunti jos toinenkin.

cr01

Mukavassa bussissa voi nostaa vaikka kannat kattoon!

Costa Rican puolella menimme etukäteen bussissa jaetun ja täytetyn maahanmuuttokaavakkeen ja passin kanssa rajatoimiston tiskille, jossa passiin lätkäistiin muitta mutkitta leima ja kaavake kerättiin lähestulkoon vilkaisematta pois. Aika läpihuutojuttu siis, ainakin Suomen/länsimaisella passilla, eikä minkäänlaista jenkkimäistä maahanmuuttokyräilyä ollut missään vaiheessa havaittavissa. Bussiin palatessamme meidän täytyi maksaa Nicaraguan maahantulomaksu 13 dollaria ja passimme kerättiin pois seuraavana olevia Nicaraguan rajamuodollisuuksia varten.

cr07

Nicaraguan rajalla meidän täytyi tyhjentää koko bussimme kaikesta mahdollisesta tavarasta tarkastettavaksi, joten rinkat selkään mars ja odottelemaan, että bussi on tarkastettu. Ilmeisesti jonkun oli tarkoitus myös tutkia matkustajien matkatavarat, mutta kukaan ei näyttänyt siltä, että haluaisi kurkistaa minun pinkkiin ja muutenkin erittäin asiallisen näköiseen kissanpääosoitetägillä varustettuun rinkkaan :) Rajavirkailijalle näytti riittävän pään nyökkäys ja myös etukäteen bussissa jaetun ja täytetyn tullikaavakkeen keräys.

cr08

Laukkujen tarkastusta odotellessa Nicaraguan rajalla. Viranomaisten läsnäollessa tämä on ainut kuva mitä nopsaan uskalsin kännykkäkameralla ottaa tästä paikasta.

cr10

Ite oisin kyllä syynännyt näin epäilyttävän näköiset rinkat viimesen päälle ;D

Sananen muuten vielä tästä tullikaavakkeesta: paikallisten lakien mukaan on lainvastaista toimintaa, jos maahan saapuessa ei ilmoita mukanaan tuomia rahamääriä, olipa sitä miten paljon tai vähän tahansa. Tässä vaiheessa reissua meillä molemmilla oli lompakon täytteenä kolmea eri rahayksikköä: jenkkidollareita, jotka käy yleisesti molemmissa maissa mutta joilla maksaminen voi tulla kalliimmaksi kuin paikallisissa valuutoissa, sekä tämän lisäksi Costa Rican coloneja ja juuri vaihtamiamme Nicaraguan cordobeja. Oli näin ollen varsin mielenkiintoista laskeskella rahoja kolmessa eri valuutassa ja miettiä vielä, kuinka oikein ilmoittaa niiden yhteissumma…

cr11

Nicaraguan värikkäitä cordobaseteleitä

cr09

Nicaraguan rajalla ei onneksi ollut paljoa tungosta bussilastillisemme lisäksi

Odotellessamme takaisin bussiinpääsyä onnistuimme molemmat Annikan kanssa polttamaan niskamme kuumassa keskipäivän auringossa seisoskellessamme ja päivittelimme yhdessä kanadalaisnaisen kohtaloa, jolla oli rajaviranomaisten mukaan liian paljon leimoja passissaan. Nainen sanoi käyvänsä kauppaa Costa Ricassa ja matkustavansa rajan yli sen verran usein, ettei passissa näyttänyt kirjaimellisesti olevan enää tilaa yhdellekään uudelle leimalle!

cr05

Omakin passi alkaa pikku hiljaa täyttyä leimoista :)

Bussiin päästessämme meille jaettiin leimatut passimme takaisin ja jatkoimme matkaa onnellisesti kohti Nicaraguan Rivasia, josta otimme taksin San Jorgen satamaan hypätäksemme ikimuistoiselle Ometepen “melkein-oksennettiin-ja-upottiin” lauttamatkallemme.

cr06

Pian Nicaraguan rajanylityksen jälkeen alkoi näkyä tuulimyllyjä

Palatessamme takaisin Nicaraguasta Costa Ricaan oli muuten samat koreografiat rajoilla mutta käänteisessä järjestyksessa, ja Nicaraguasta poistuessa jouduimme maksamaan vaivaisen kahden dollarin maastapoistumismaksun. Lisäksi Costa Rican rajanylitystoimistossa oltiin sen verran järjestäytyneitä, että kaikki laukut piti ihan oikeasti viedä hihnalle skannattaviksi ja jos oli tuonut Nicaraguasta käsimatkatavaroissa esimerkiksi alkoholia, oli täytettävä vielä erillinen tullikaavake sitä varten.

Kokonaisuudessaan molempien maiden rajamuodollisuuksiin sekä mennessä että palatessa meni yhteensä abouttirallaa tunteroinen, eli varsin sukkelaan ja yllättävän tehokkaasti selvisimme hommasta :)

cr02

Tätä postausta kirjoittaessa soi:

Manu Chao – Desaparecido

Los Fabulosos Cadillacs – Siguiendo la luna

Eng: Crossing the borders from Costa Rica to Nicaragua and back is according to my experince quite fast and simple in general. Filling in immigration and custom forms, getting stamps on passport and collecting luggage for check-up are the main formalities on the border, as well as paying an entering fee of $13 when arriving to Nicaragua and exit fee of $2 when leaving the country.

Saatat myös pitää näistä

7 Kommenttia

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta huhtikuu 13, 2014 at 17:05

    Voi niitä aikoja ;) Mut rupesin miettimään, että eikös tuo 13 dollarin maksu ollut Nicaraguan viisumimaksu, mistä siis saatiin tuo Nicaragn turismi-instituutin paperinpalanen? Vaikka se kyllä saatiin jo Costa Rica n puolella niinkuin sanoit, ennen kuin mentiin bussilla Nicaraguan puolelle. Kun tuossa lapussa ainakin on hintana 10 dollaria ja sitten ne tais ottaa 3 dollaria vaivanpalkkaa. Vaikka kuinka yritin ranskaksi väittää vastaan :D

    • Vastaa Mari huhtikuu 13, 2014 at 17:41

      Ai niinkös se olikin? Minä kun luulin koko ajan, että maksetaan siitä ilosta, että päästään hetkeksi pois Costa Ricasta :P Jotenkin mulla jäi käsitykseksi, että se oli joku exit fee, niin kuin lentokentälläkin lähtiessä. Varsinaista viisumiahan Suomen kansalaiset ei Nicaraguaan tarvi, mutta oisko se lappunen ollut joku matkustuslupa kuitenkin, kun Tourist Card tais lukea siinä. Jostain siinä vaiheessa kuitenkin oli nähtävästi pakko maksaa, vaikka millä kielellä ois vängätty vastaan :D

      • Vastaa Mari huhtikuu 13, 2014 at 17:52

        Selvittelin vielä tarkemmin asiaa ja kyllä ollaan nähtävästi Nicaraguaan maahantulosta siinä maksettu, sillä Costa Rican rajanylitys maitse ei nähtävästi maksa mitään. Pitääpä korjata tekstiin tuo tieto, kiitos oikaisusta! :)

  • Vastaa Annika huhtikuu 13, 2014 at 22:02

    Hienoja noi Nicaraguan cordobat, ihanat värit niissä ainakin on :) Toi rajan ylittäminen maateitse on just sellasta hommaa, että ikinä ei tiedä mitä odottaa ja kuinka kauan varata aikaa.

    P.S. Jee, los Fabulosos Cadillas, ovat argentiinalaisia :)

    • Vastaa Mari huhtikuu 14, 2014 at 17:19

      Oonkin alkanut tässä välillä kyseenalaistamaan, miksi ihmeessä seteleiden pitäisi olla neutraalin harmahtavan sävyisiä – Costa Rican kelta-viher-punaset apinasetelit vie silti näistäkin vielä voiton 6-0! :)

      P.S. Ai kappas, en tiennytkään, pitäisi ehkäpä perehtyä enemmänkin argentiinalaiseen musiikkitarjontaan :)

  • Vastaa Amanda huhtikuu 14, 2014 at 10:25

    Ah, rajanylityskoreografiat – aina niihin vaan tuntuu aikaa menevän, mutta jännä kyllä: tällaisenkin setin lukemisesta tulee matkakuumeinen fiilis! Mikä kumma tässä reissukuumeilussa onkin… ;)

    • Vastaa Mari huhtikuu 14, 2014 at 17:20

      Joo arvaa vaan mikä matkakuume mulla kans nousi jo tätä kirjoittaessa ja muistellessa! :)

    Vastaa