Pallontallaajat.net
Valikko
Lattarimaat Ruokamatkailu

Joka aamu gallo pintoa – Väli-Amerikan kulinaristiset elämykset

maaliskuu 25, 2014

Ulkomailla reissatessa yksi mielenkiintoisimmista asioista matkan aikana on kohteen paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Pienenä kulinaristina odotinkin ihan innolla, mitä kaikkia herkkuja Väli-Amerikassa tulisi vastaan!

En ole varsinaisesti mikään ekstremeruokailija – en tykkää esimerkiksi kokeilla rotan syöntiä tai popsi hämähäkkejä tai muitakaan ällöttäviä otuksia, vaikka ne kuinka olisi uppopaistettuja… Mausteisesta ruoasta tykkään kyllä, ja ylipäätään ruuassa kuin ruuassa pitää olla makua! Vähän kuin Granadan taloissa väriä ja Ometepen saarella tulivuoria ;)

food17

food18

Taisi olla jo nälkä…mistä täältä oikein saa ruokaa..? :)

Tyypillinen nicaragualainen ja costaricalainen aamiainen gallo pinto koostuu riisistä sekä ruskeista pavuista ja jostain maagisen hyvästä mausteseoksesta, joka on sotkettu edellä mainittujen ainesten sekaan. Tosi simppeliä, täyttävää, edullista ja vieläpä jopa herkullista! Gallo pinto ei ole tulista mutta makua siinä tosiaan on oikein mukavasti aamuisen herkkää makuaistia ajatellen. Lämpimän riisiaterian syöminen heti aamutuimaan kuulostaa aluksi ehkä hieman oudolta ajatukselta, mutta etenkin reissun päällä se antaa hyvän pohjan tulevalle päivälle ja tuhdilla aamupalalla pärjääkin pitkälle.

food11

Gallo pinto eli papuriisimausteseos, munakas jossa osittain raa’aksi jätetyt keltuaiset ja pari paahtiksen palaa. Nam!

food04

Toinen versio gallo pintosta, munakokkelin, juuston ja paistettujen banaanilastujen kera. Toimii hyvin myös näin!

food01

Jälleen vähän muunneltu versio, jossa mukana banaania taas ihan uudessa muodossa

food03

Ometepen saarella tarjottiin aamiaisena gallo pinton lisäksi tuoretta vesimelonia, papaijaa, ananasta ja banaania

food05

Tuorepuristetut ananas- ja appelsiinimehut <3

Ometepen saarella intouduin hyvän keittiöstä kantautuvan paistetun kalan tuoksun huumaamana kokeilemaan ruokalistassa mainittua kala-annosta. Yllätys olikin lopulta aika suuri, kun pöytään kannettiin kokonainen fisu päineen ja pyrstöineen! Vaikka olen kotona ja mökillä tottunut suht vikkelään ja vaivatta nyhtämään iskän savustamasta ihanan maukkaasta siiasta ruodot pois, oli tämä homma vähän astetta haastavampaa :) Mutta ei kait siinä, ylimääräiset osat pois ja itse syötävä osa esille suomujen alta. Kyllähän kelpasi, ja nälkä lähti takuulla! Kalalajista ei kyllä ollut haisuakaan, mutta oletan sen olleen kalastettu Nicaraguanjärvestä lähiruokana parhaimmillaan.

food02

Fisua pöytään! Myös maustetut banaanilastut olivat kiva lisä ateriaan.

Granadassa puolestaan suuntasimme meksikolaiseen ravintolaan, jonka burrito oli niin täyttävä, että hyvä jos syönnin jälkeen kykeni vielä vyörymään takaisin hotellille, mikä ei onneksi ollut kaukana ruokapaikastamme. San Juan del Surin rantakaupungista löytyi myös varmaan elämäni paras kanaburrito, joka valmistettiin aivan tuoreeltaan katukeittiössä nenäni edessä.

food06

Burritokäärö, nachoja tuoretomaattisalsan kera sekä paikallista nicaragualaista Victoria-olutta

food08

food09

Tuore kanaburrito salsalla, hapankermalla ja guacamolella suoraan Taco Stopin katukeittiöstä

San Juan del Surissa menin myös nälissäni sortumaan fish&chips -ateriaan, joka osoittautui myös aivan maukkaaksi, vaikkei kovin paikallista ollutkaan. Tai ehkä se kala oli suoraan edessä auringossa välkehtivästä Tyynestämerestä? Niin ainakin haluan uskotella itselleni :)

food07

Fish&chips, menköön nyt tämän kerran :)

San Juan del Surissa viimeisenä aamuna kävin hakemassa aamukahvini läheisestä Simon Says -kahvilasta, jossa oli rento surffirockhenkinen sisustus, paljon englanninkielisiä käytettyjä, ilmeisesti paikassa käyneiden reissaajien jättämiä kirjoja, runsaasti lähimaiden matkaoppaita (mm. Lonely Planet) ja letkeän menevä musiikki sekä palvelu. Suosittelen! :)

food12

food15

food16

food13

Frappuccino, kuin täyteläinen mokkasuklaa, jossa on päällä jäätelöä

Niin joo, vielä sananen paljon puhutusta gallo pintosta. Vaikka sitä olikin lähes joka aamu tarjolla ja vaikka kuinka hyvää olikin, viimeisen reissupäivän aamuna oli meistä jo ihan ok vaihteeksi vetäistä katukahvilassa naamaan kunnon korvapuustit! :D

food14

Vielä vinkkinä kasvissyöjille: linkin takaa löytyy reissuseurani Annikan hieno postaus vegaaniruokavaihtoehdoista Väli-Amerikassa

Tätä postausta kirjoittaessa soi:

Marc Anthony – Vivir mi vida

Cypress Hill – Armada latina

Eng: I guess pictures say it all – some delicious meals of Nicaragua and Costa Rica, including gallo pinto, which is a typical Central American breakfast dish made of boiled rice, black beans and a mixture of various spices. In addition we got to enjoy some fresh exotic fruits and freshly squeezed juice, as well as burritos and even a whole fish with it’s head and tail!

Saatat myös pitää näistä

12 Kommenttia

  • Vastaa Anna Koskela maaliskuu 25, 2014 at 09:37

    Riisiä ja papuja. Papuja ja riisiä. Nuo on mun muistot Guatemalasta. Niin ja älyttömän hyvät pihvit.

    Tuosta on niin pitkä aika, että ruokakulttuuri on sielläkin varmaan mennyt eteenpäin.

    Kokonaisia kaloja on tullut syötyä usein, mutta kyllä siinä aina oma silpiminen on. Hyvää liki aina!

    Hirvee nälkä tulee tästä sun postauksesta :)

    • Vastaa Mari maaliskuu 25, 2014 at 21:59

      Piti itekin ihan asioikseni syödä eka ennen kuin rupesin kaivelee noita reissun ruokakuvia esille :)
      Mä en ole tainnut koskaan tätä ennen saada kokonaista kalaa päineen päivineen lautaselle, mutta kokemus osoittautui hyväksi ja jatkossakin täytyy uskaltaa useammin tilata kalaa jos vesistökohteiden äärellä reissaa.
      Guatemala ois mielenkiintoinen kohde, sinne on vielä joskus päästävä!

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla maaliskuu 25, 2014 at 13:47

    Hei jes! Gallo pinto kuulostaa oikein hyvältä ja täytyypä siirtyä tarkemmin lukemaan Annikan postausta, vegaani kun ole :)

    • Vastaa Tiina, Kinttupolulla maaliskuu 25, 2014 at 13:57

      Heh, olinkin jo tainnut käydä kuolaamassa Annikan postausta aiemminkin, mutta nyt otettiin uusintakierros :)

      • Vastaa Mari maaliskuu 25, 2014 at 22:17

        Gallo pintoa vois näppärästi tehdä itekin kotona, ja tietysti muunnella siitä muilla kasviksilla vielä ruokaisampia aterioita :) Ja ihan hyvin näytti vegaaninakin selviävän Väli-Amerikassa, kun on paljon ihania tuoreita hedelmiä ja kasviksia tarjolla!

  • Vastaa Annika maaliskuu 25, 2014 at 15:47

    Mulle taas ei tarjottu riisiä ja papuja (yhdessä tai sekaisin) Guatemalassa kertaakaan, vaikka useampaan kertaan tuli tilattua paikallisia ruokia. Tuota valkoista juustoa, mitä sunkin lautasella näkyy, tarjottiin kyllä aina, enkä oikein tykännyt siitä. Se taisi olla aika mautonta. Papu-tahnaa ja banaania kyllä sai Guatemalassakin. Nam, nam! Ja joitteko muuten siellä etelämpänä Rosa de Jamaica -juomaa? Se oli niiiin hyvää!

    • Vastaa Mari maaliskuu 26, 2014 at 11:33

      Onpa jännä että oot onnistunut “välttymään” papuriisikokemuksilta :D Tykkäsin ite jokseenkin siitä juustosta, ainakin siihen asti kunnes joku vähän isompi herhiläinen kävi kierimässä juustopalan päällä kesken ihanaa illallista… Ei tainnut tulla vastaan Rosa de Jamaicaa, mut tuli mieleen, onko se samaa kuin Agua de Jamaica? Meksikossa muistan maistelleeni joskus sellaista.

      • Vastaa Annika maaliskuu 28, 2014 at 12:58

        Joo, on se varmaan sama juoma :)

  • Vastaa Kaukokaipuun Nella maaliskuu 27, 2014 at 14:08

    Ruokapostaukset ovat kyllä blogien aatelia ja tämä oli aivan mainio kooste, mutta en siltikään saa silmäparia irti tuosta upeasta vuoresta kuvan taustalla! (:

    • Vastaa Mari maaliskuu 27, 2014 at 19:18

      Kiitos Nella! Itekin rakastan blogien ruokapostauksia ja aina vesi kielellä lueskelen niitä :) Ja tuo tulivuori on aina vaan kyllä niin idyllisen näkönen!

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta helmikuu 28, 2015 at 20:55

    Ah jostain syystä eksyin tänne fiilistelemään Nicaraguaa…:) Nälkähän tässä tuli ja tekisi niin mieli noita tuoreita hedelmiä ja mehuja. Ja vieläkin muistan kun nauratti kun ne toi tuon kalan pöytään :D

    • Vastaa Mari maaliskuu 1, 2015 at 12:05

      Joo tuo kala oli aika yllätys, mutta pääasia että oli hyvää ja nälkä lähti! :D Kirjottelin tässä juuri vastaavaa postausta Brasilian herkuista ja muistelin myös juurikin noita Ometepen tuoreita hedelmiä ja mehuja rannalla heti aamutuimaan <3

    Vastaa