Pallontallaajat.net
Valikko
Lattarimaat

Pari tunnustusta Costa Rican pääkaupungista

maaliskuu 8, 2014

Mietin jonkin aikaa, julkaisenko tätä postausta tällaisenaan, mutta menköön osa näistä jutuista vaikka varoittavina esimerkkeinä siitä, miten ei toimita vieraassa maassa. Aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelee ja kaikkiin asioihin ei voi aina itse vaikuttaa. Silloin on vaan pidettävä pää kylmänä ja toivottava, että kaikki menee hyvin. Äitiltä pyydän jo etukäteen anteeksi – pääsinhän kuitenkin lopulta turvallisesti ja ehjin nahoin takaisin Suomeen! (:

Äänekkäitä huutoja kaduilla, puistoissa, busseissa, kaikkialla. Katumyyjät kilpailevat hedelmätarjouksista kilvan niin, että huuto kuulostaa näiden kahden kadulla vastapäätä istuvien väliseltä dialogilta. Spontaaneja katuperformansseja musiikin ja breakdance -tanssin muodossa kuumana sunnuntai-iltapäivänä. Ja sitten vielä mielenosoitus.

sanjose30

Ja ai niin – joko kerroin, että otin kentältä puolivahingossa kylmäpäisesti pimeän taksin ja melkein kolaroitiin bussin kanssa maanantaiaamun liikenneruuhkassa?

En ehtinyt olla Costa Rican pääkaupungissa San Joséssa kuin yhteensä ehkä parin päivän ajan saapuessamme maahan ja sieltä poistuessamme. 4,7 miljoonan asukkaan kaupunkia ei ole turhan paljoa ylistetty matkaoppaissa, mutta sitä luonnehditaan yhdeksi Lattareiden turvallisimmista kaupungeista Wikipedian (kriittisesti arvioitavien?) tietojen mukaan. Lisäksi lennot Costa Ricaan olivat huomattavasti edullisemmat kuin Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan, mikä ei matkaajien kokemusten lukemisen perusteella ole niinkään turvallinen paikka.

sanjose03Olin etukäteen tilannut lentokentältä minibussikuljetuksen hotellille Easy Ride -nimiseltä yritykseltä, jonka piti kyltin kanssa olla odottamassa minua Juan Santamaria -lentokentän ulkopuolella puhelinkoppien alueella. Lentokentän aulaan pölähtäessäni, jo valmiiksi sekaisin tuhannen pitkistä 20 tunnin lentoyhteyksistäni ja hämääntyessäni suuresta vastaanottajaväkijoukosta huutelemassa “TAKSI, TAKSI!!” en millään onnistunut löytämään merkkiäkään jostain kolikkopuhelimista. Aikani harhailtuani eräs Carlokseksi itsensä esitellyt latinohipiä kysäisi, mitä etsin, ja fiksuna tyttönä tokaisin suoraan kuljetusfirman nimen, Easy Ride. Helppoa kyytiäpä hyvinkin! :D Tästähän riemu repesi hetkeksi, mutta Carlos vei minut joka tapauksessa varmuuden vuoksi puhelinkopeille, jossa ei tosiaankaan ollut odottamassa ketään, ja totesi, että kyseiset firmat tekee noin jatkuvasti.

Onneksi en ollut maksanut etukäteen mitään, ja väsymystilastani johtuen en ihan turhan paljoa jaksanut kyseenalaistaa iltapimeällä, kun Carlos tarjoutui järjestämään minulle taksikyydin hotellille keskustaan 30 dollarin hintaan, kun Easy Ride olisi maksanut 35 dollaria. Älkää käsittäkö väärin – en normaalisti todellakaan lähde ensi töikseni vieraassa maassa jonkun carloksen matkaan, vieläpä yksin, mutta sillä kertaa luotin vaan terveen vainoharhaisuuteni sijaan johonkin muuhun vaistoon, jonka mukaan oli sillä hetkellä hyvä idea ottaa pimeä taksi kentältä. Jälkeenpäin muisteltuna ja ylös kirjoitettuna tämä asettelu kuulostaa itsestänikin hullulta kaikkine potentiaalisine katastrofinaineksineen jo heti kättelyssä, mutta siinä tilanteessa se oli parhaaksi nähty vaihtoehto. Halusin päästä hotellille Annikan luo pian, en ollut matkan aikana saanut yhteyttä häneen ollenkaan enkä ylipäätään tiennyt varmaksi oliko hänkään edes vielä päässyt Kanadasta perille maahan.

sanjose12Taksikyyti osoittautui kaikeksi onneksi hyväksi päätökseksi ja 15 kilometrin matkan aikana pääsin jo treenaamaan hieman unohtunutta espanjan kieltä, kun kuski selitti innostuneena Costa Rican ja San Josén parhaista paikoista. Lähempänä keskustaa pääsin myös yksityiskaupunkikierrokselle taksilla, kun kuski ystävällisesti osoitteli kaikki tärkeimmät nähtävyydet matkan varrella. Taksikuskit eivät yleisesti välttämättä tiedä katujen nimiä tai osoitteita, joten tiettyä majapaikkaa hakiessa kannattaa etukäteen selvittää paikan läheisyydestä joku maamerkki, ja mainita se kuskille. Keskustelimme lisäksi tyypillisestä costaricalaisesta lausahduksesta pura vida, joka tarkoittaa elämän elämistä täysillä, hetkeen tarttumista ja siitä nauttimista. Innostus (ja helpotus!!) olivat kyllä kertakaikkiaan katossa, kun pienen harhailun jälkeen saavuimme vihdoin suoraan hotellin oven eteen, jonka aulassa näin Annikan istuskelevan ja odottelevan! Tämän eeppisen jälleennäkemisen tunnetta en osaa edes sanoin kuvata!

sanjose31

Meidän majoitus Hotel El Maragato oli aivan paalupaikalla keskellä keskustan vilskettä pääkävelykadun varrella, mutta silti siellä sai nukuttua yönsä mitä mainioimmin eikä huoneeseen kantautunut ääniä kadulta tai muista huoneista. Huoneet olivat siistejä ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta hetken odottelun jälkeen. Huoneiden ilmastointi oli osittain jopa liiankin tehokas, että välillä piti mennä ULOS lämmittelemään kun sisällä oli niin vilpoista! :D Yövyimme hotellissa niin mennessä kuin palatessakin, ja hotellin henkilökuntakin oli suuremmaksi osaksi hyvin ystävällistä, avuliasta ja nuorekasta.

sanjose01

Kaksi parisänkyä ja vielä lisäsänky siihen päälle varmaan riittää kahdelle reissuneitille..?

sanjose29

Hotellin respasta

San Josén kaupunki on perustettu vasta 1700-luvun loppupuolella, ja tästä johtuen sieltä puuttuu kokonaan Espanjan hallintoajan kolonialistinen arkkitehtuuri. Muutamia kulttuurinähtävyyksiä kaupungista kuitenkin löytyy, kuten myös kovasti ihannoimaani katutaidetta, jota esittelin viime postauksessa San Juan del Surinkin osalta.

sanjose23

sanjose33

Tämä söpö turkoosi rakennus on itse asiassa pankki! :)

sanjose20

sanjose09

sanjose13

sanjose02

sanjose11

sanjose10

sanjose19

sanjose18

“Taide = Vapaus”

Nicaraguan kiertelyn jälkeen, kun olin Costa Ricaan palatessamme haikeana hyvästellyt takaisin Kanadaan suuntaavan Annikan, jäi mulle vielä sunnuntai-iltapäivä aikaa tutkia San Josén kaupunkia. Pysyttelin kävelyetäisyydellä ydinkeskustasta ja hotellista, kävin hakemassa frappe cappuccinon ja istahdin Teatro Nacionalin aukiolle nauttimaan viimeisen reissupäivän helteisestä auringosta ja kaupunkifiiliksestä. Keskustassa oli paljon ihmisiä liikkeellä vapaapäivänä, viettäen aikaa puistoissa, kaduilla ja aukioilla. Ihmispaljoudesta huolimatta tunnelma oli rauhallisen leppoisa ja katukuva kaikin puolin erittäin värikäs.

sanjose22

sanjose24

sanjose14

sanjose15Myöhemmin alkuillasta, vielä valoisan aikaan aukiolle kokoontui monipäinen ihmisjoukko kylttien, julisteiden ja kovaäänisten kera, ja varovaisen uteliaana liikuin lähemmäs tapahtumapaikkaa samalla tarkkaillen, miten paikalliset käyttäytyvät ja reagoivat mielenosoitukseen. Kyseessä oli onneksi rauhanomainen sellainen, ei millään lailla uhkaava tilanne, ja aiheena Venezuelan ihmisoikeudet. Myöhemmin jo Suomeen palattuani tajusin samasta syystä olleen mielenosoituksia ympäri maailmaa – reissussa kun sitä on jokseenkin enemmän tai vähemmän uutispimennossa muusta maailmasta.

sanjose25

sanjose26

“Kotimaassani Venezuelassa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia. S.O.S.”

sanjose27

sanjose17

Joka kadunkulmassa seisovat poliisit luovat kyllä jokseenkin turvallisuuden tunnetta, että ainakin apu on lähellä, jos jotain käy. Toisaalta jäin myös miettimään, mitä kaikkea voisikaan sitten tapahtua, jos poliiseille on niin suuri tarve kaupungilla. Wikitravelin kriittisin silmin luettavan sivuston mukaan liikenne on San Joséssa erittäin vaarallinen eivätkä autot pysähdy liikennevaloissa.

Paluupäivän aamuna napotin jo hyvissä ajoin hotellin respassa odotellen taksia (tällä kertaa ihan virallista sellaista!), jonka hotelli oli edellisiltana varannut minulle. Taksi tuli hieman myöhässä, vetosi aamuruuhkaan, ja huomasin auton etulasissa kohtuusuuren särön. Noh, eipä siinä mitään, matkaan kohti lentokenttää mars! …..Tai sitten ei, koska San Josén koko keskusta-alue oli maanantaiaamuna klo 7 aivan totaalisen tukossa eikä mikään reitti yksinkertaisesti vetänyt! Kuski puikkelehti yrittäen ainakin kymmentä eri kiertotietä, ajoi välillä yksisuuntaisella ja kerran epätoivoissaan jopa vastaantulevien kaistalla! Aina kun jostain löytyi edes pieni tila edetä kumpuisella tiellä, kaasujalka polkaisi täysillä eteenpäin niin, että kulman takaa suoraan eteen kääntyvän bussin kohdalla jo oikeasti näin sekunnin sadasosan ajan elämäni vilahtavan silmissä. Kuskin temperamenttiset reaktionopeudet olivat onneksi kuitenkin sitä luokkaa, että bussi saatiin juuri ja juuri myös väistettyä! Tässä vaiheessa oli jo muuten aivan toisarvoista, kerkeäisinkö enää millekään lennolle, halusin vaan päästä ehjänä kentälle ja takaisin kotiin. Motarille vihdoin päästessämme kuskikin miltei pisti tanssiksi ratissa!

Lennolta tosin myöhästyinkin sitten aika reippaasti, lähtöselvitys oli jo aikoja sitten suljettu kun pääsin American Airlinesin tiskille. Mitäs sitten kävi?

Jatkan aiheesta lisää seuraavassa postauksessa, jossa päästäänkin yhteen lempiaiheistani, lentomatkailukokemusten pariin!

sanjose32

sanjose28

Tätä postausta kirjoittaessa soi:

Calle 13 – La Vuelta al Mundo

Manu Chao – Welcome to Tijuana

Eng: We spent a couple of days in San José, the capital of Costa Rica on arrival and when coming back from Nicaragua. The vibrant city is mentioned to be one of the safest cities of Central America and the police is observing the crowd on every street corner in the center. I was enjoying a peaceful Sunday afternoon by wandering around squares, parks and also happened to find myself in the middle of a friendly manifestation for the human rights of the people in Venezuela. Ending up taking an illegal taxi from the airport wasn’t the brightest decision made during the journey but I was lucky to have an honest and friendly driver who showed me around places in the center before dropping me to hotel.

On a hectic Monday morning when leaving the hotel to catch my flight back to Finland the traffic was totally mad, chaotic and every road was blocked. Due to the traffic jam I missed my flights but was more than happy to be still alive, Nica! ;)

More about my flight and airport experiences coming soon!

Saatat myös pitää näistä

8 Kommenttia

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta maaliskuu 8, 2014 at 16:40

    No siellähän suorastaan sattui ja tapahtui sen jälkeen kun minä lähdin :D Hurjia kyllä nuo liikennekertomukset, mulla oli aivan normaalia liikennettä sunnuntai-iltapäivänä. Innolla ootan lisätarinoita miten tämä tästä jatkui :D

    • Vastaa Mari maaliskuu 8, 2014 at 19:47

      Huvittavaahan tässä on se, että kaikki nuo harkitsemattomimmat päätökset ja ja hurjimmat tapahtumat kävi sillon kun et ollu paikalla – onneksi reissattiin koko muu matka yhdessä, tiiä mitä siitä muuten ois vielä tullu! :D

  • Vastaa Inka maaliskuu 10, 2014 at 08:52

    Huhhuh mitä seikkailuja Mari!! Varsinkin tuo Carlos-keissi, oot varmaan ollu aika näky siellä vaaleine hiuksinesi, mutta onneksi kaikki sujui vallan mainiosti. :) Onpahan ainakin tarinoita kerrottavana, ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa postausta, sillä mua kiinnostaa aina ihan hirveästi tilanteet, missä myöhästyy lennolta. Lähinnä sen vuoksi että sitä ei oo (vielä) omalle kohalla sattunut..

    • Vastaa Mari maaliskuu 10, 2014 at 18:32

      No niinpä Inka!! Täytyy vaan kiittää sitä ihmeen hyvää tuuria, kun jälkeenpäin tiedostaa, miten tuossa tilanteessa ois pahimmillaan voinut käydä. Koitan aina etenkin lattarimaihin saapuessa pitää ihan matalaa profiilia, pitkä tukka kiinni, lökövaatteet, ei mitään näkyviä koruja tms etten herätä liikaa epätoivottua huomiota. Mutta pelkästään vaalealla naamalla erottu siellä kentällä jo aikas hyvin…

      Mäkään en ole tätä ennen koskaan myöhästynyt lennolta, ja siksi meinasinkin aluksi olla ihan tulisilla hiilillä, varsinkin kun oli noin mutkikkaat lennot parilla eri jatkoyhteydellä. Kerran Amsterdamista Suomeen lentäessä en ollut muistanut laittaa herätystä aikasta aamulentoa varten, mutta sillonkin joku sisäinen kello onneksi herätti hyvissä ajoin – uskomatonta tuuria taas! :D

  • Vastaa Annika maaliskuu 10, 2014 at 13:08

    Jee, mulla soi juuri Manu Chao tätä postausta lukiessa :)

    Mikä siinä onkaan, että harvoin kukaan puhuu mitään (tai paljonkaan) hyvää yhdestäkään lattarimaan pääkaupungista. Paitsi ehkä Buenos Airesista. Sillä seudalla kai kaikki näkemisen ja kokemisen arvoinen löytyy lähinnä muualta, maaseudulta ja pienimmistä kaupungeista.

    Yleensä reissussa ollessa sitä tulee tehtyä tuollaisia vähän hätiköityjä päätöksiä, jotka jälkeenpäin tuntuu vähintäänkin epäillyttäviltä. Onneksi sulla meni kaikki hyvin pimeistä ja hulluista taksikuskeista huolimatta!

    • Vastaa Mari maaliskuu 10, 2014 at 19:01

      Hehee, siellä on ollut taustamusiikit jo valmiiksi ihan kohillaan :)

      Oon kans ite huomannut tuon saman, ettei pääkaupunkeihin juuri suositella jäämään läpikulkua pitemmäksi ajaksi. Juttelin meidän hotellin respan kanssa, joka oli nuori alkuperäinen sanjoselainen, ja hänkin oli sitä mieltä, ettei Costa Rican pääkaupungissa ole loppuunsa kovinkaan paljoa tekemistä, paria museota ja teatteria lukuunottamatta. Myöskin monessa oppaassa mainittu ja mun pimeän taksin kuskinkin suosittelema Mercado Central eli paikallinen kauppahalli oli meidän visiitin aikana harmi kyllä kiinni.

      Oon ite vähän huono tekemään (järkeviä) päätöksiä nopeassa ajassa, ja sen takia niistä tulee hätiköidessä vähän kyseenalaisia. Mutta no pasa nada, onneksi kaikki päätty lopulta hyvin!

  • Vastaa Kaukokaipuun Nella maaliskuu 11, 2014 at 09:58

    Odotan innolla lentomatkailupostausta!

    Ja tosi hienoja kuvia oot ottanut. Mua huvitti ehkä eniten tuo sänkykuva, siinä riitti tilaa sitten ihan kunnolla. (;

    • Vastaa Mari maaliskuu 11, 2014 at 17:27

      Kiitos kovasti Nella! : )
      Ihan suorastaan valinnanvaikeushan tuli noiden sänkyjen kanssa, etenkään kun ei mielestämme oltu toivottu mitään sen suurempaa petivalikoimaa ; D

      Lentomatkailupostausta on tulossa ihan pika pikaa!

    Vastaa