Pallontallaajat.net
Valikko
Uncategorized

Kiikun kaakun kohti tulivuorisaarta

helmikuu 21, 2014

Marimaiseen tyyliin reissussa on päästävä kulkemaan jollain lailla veden äärellä. Tämänkertainen lauttamatkakokemus kuitenkin poikkesi varsin huomattavasti viime vuotisesta Meksikon Isla Mujeres -saarelle suunnanneesta Karibianmeren katamaraaniretkestämme.

Väli-Amerikan reissun aikana Instagramissa ja reissusta palatessani kirjoittamassani matkan parhaat palat -postauksessani ehdinkin jo mainita ohimennen Ometepen lauttamatkan olleen yksi Nicaraguan mieleenpainuvimmista kokemuksista.

Ai miksikö? Aloitetaanpa ihan alusta…

ferry01

Nicaraguassa San Jorgen satamaan saapuessamme meille tultiin heti avuliaan oma-alotteisesti informoimaan lauttojen aikatauluista. Alunperin olimme tuudittautuneet siihen ajatukseen, että ilman muuta otamme lautoista sen isomman, jolla kyyti olisi miellyttävämpi ja tasaisempi. Tätä isompaa autolauttaa olisi kuitenkin pitänyt odotella satamassa noin parisen tuntia, ja koska sitä aiemmin oli lähdössä pienempiä lauttoja lähemmäs meidän majoitusta saarella, päätimme, että kerrankos sitä! Toki melko kova tuuli ja järven korkeat vaahtopääaallot vähän epäilyttivät, mutta San Jorgen sataman matkailuinfopisteen ystävällinen rouva vakuutteli meille vilpittömästi, että tämä on aivan normaali keli satamassa, eikä siis ole syytä huoleen.

ferry02

Taivas jo vähän näytti tummenevan uhkaavasti

ferry04

Tuulta päin!

ferry05

“Ei kai me tuolla pienellä…?” Taisi olla Jack Sparrow’n soutuvene uudistettuna moottorilla

Ensimmäinen saatavilla oleva lautta olikin jo pullollaan täynnä riisi- ja kananruokasäkkejä, huonekaluja, paikallisia ihmisiä sekä turisteja niin ala- kuin yläkannellakin, ja keikkui jo lastaamisvaiheessa siihen malliin, että skippasimme sen paatin ihan suosiolla ja siirryimme odottamaan seuraavaan pääsyä. Lautalle mennessä täytyi kirjottaa paperilistaan oma nimi, ikä ja kansalaisuus, ja maksu 35 cordobaa (noin 1 euro) kerättiin lautalla matkan aikana.

ferry06

ferry08

Alakannen sisätiloja, olimme lähes ensimmmäisiä kyytiin hypänneitä matkalaisia

ferry17

Annika rinkkoineen viilipyttynä (ennen lähtöä) paatin hämyssä :)

ferry09

Tukkakaan ei meinannut pysyä missään kuosissa, kun olin niin tuulispäänä ;)

Asetuimme alakannelle rinkkoinemme mielestämme suht turvalliseen paikkaan ja seurasimme, kuinka lautta alkoi hiljalleen täyttyä, tosin ei lähellekään niin sillit suolassa-meiningillä kuin edeltäjänsä. Jossain vaiheessa lautan toisesta päästä kuului huuto selvällä suomen kielellä “hei onks tääl suomalaisia?!”) ja kävikin ilmi, että meidän lisäksi samalle lautalle oli pölähtänyt kahdeksan hengen nuori reissuporukka myöskin Suomesta. Osa heistä oli nähnyt meidän nimet ja kansallisuudet listasta ja osasivat siten etsiä vaaleaihoisia matkaajia lautan sisältä. Tämä oli nyt ehkä viimeinen paikka koko maailmassa, missä oletin näkeväni muita suomalaisia, ja koko tilanteen uskomattomuus oli vaan jotain niin hupaisaa! :D

ferry14

Lautta lähti aika lailla ajallaan klo 14 maissa, ja alku sujuikin ihan hyvin, kunnes kova tuuli ja korkeat aallot alkoivat keinuttaa paattia siihen malliin, että heikkohermoisimmat alkoivat pian kurkotella reunan yli huonovointisuuttaan ja kyllä meilläkin oli välillä penkistä kiinni pitelemistä, että pysyimme kyydissä, joka muistutti lähinnä jotain Linnanmäen huvipuistolaitetta! Huvittavana kontrastina paikalliset lautalla matkaajat torkkuivat päikkäreitä kaikessa rauhassa keinuttamisesta huolimatta, ja eräskin vanhempi herra pilkki ja nuokkui niin antoisasti, että oli vähemmästäkin pudota lautan penkiltä! :D

ferry12

ferry13

Pieni tyttökin otti kaikessa rauhassa päikkärit lautalla. Toim. huom: Hello Kitty-lenkkarit :)

ferry11

Veden äyskäröintiä pois konehuoneesta takaisin järveen ilosella ilmeellä

ferry10

Pelastusliivit oli sopivasti sijoitettuna suoraan meidän yläpuolellemme…

Matkan aikana ollessamme keskellä järveä alkoi myös sataa melko rajusti, ja yläkannella olijat siirtyivät kiireen vilkkaa myös alakannen suojiin, jonne viritettiin kankaasta lisäsuojia ikkuna-aukkojen peitoksi.

Lauttamatka San Jorgen satamasta Ometepen San José del Surin piskuiseen satamantynkään kesti noin tunnin ja 40 minuuttia. Ja voi sitä riemua, kun jossain välissä kaikesta keinumisesta, sateesta ja myrskystä huolimatta alkoi maailman ainoan kahdesta tulivuoresta keskellä järveä koostuvan saaren isompi toiminnassa oleva tulivuori Concepción siintää näkökentässä! Siinähän vaiheessa oli pakko unohtaa kaikki epävakaat sääolosuhteet sekä pelko kannen yli lentämisestä tai muuten vaan lautan uppoamisesta ja kaivaa kamera esiin pientä ikuistamishetkeä varten.

ferry15

Tulivuori Concepción koko komeudessaan!

Tulivuori Concepción koko komeudessaan!

Muistan sanoneeni jossain välissä reissukaverilleni Annikalle, että tämä Ometepen lauttamatka meni aika heittämällä kautta aikojen parhaiden reissukokemusten top viiteen!

Seuraavassa postauksessa kertoilenkin teille tarinoita Ometepen saaren hykerryttävistä seikkailuistamme :)

ferry03

Eng: The stormy ferry ride from the harbour of San Jorge to Isla de Ometepe in Nicaragua was definitely one of the most incredible experiences of the journey. It took approximately and hour and 40 minutes and the cost was 35 cordobas which is somewhat 1 euro. As a huge surprise we actually bumped there into a group of eight Finnish travellers who were going to Ometepe, too. The ride was very windy, wavy, bumpy and rainy, but once we finally got a glimpse of the volcano Concepción, we were sure it was all worth it! :)

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta helmikuu 21, 2014 at 14:43

    Hahaha, en nyt tiedä onko tuossa mun kuvassa niin viilipytty-look, mutta en ainakaan vielä tiennyt tulevasta tuossa vaiheessa :D Näitä on hyvä muistella kun kattelee ikkunasta pihalle lumeen :)

    • Vastaa Mari helmikuu 23, 2014 at 16:53

      Ainakin onnistut näyttää siltä että eihän tässä edes jännitä tai mitään… (eipä!! :D) Mutta nämä on just niitä muistoja mille nauretaan vielä vanhoina kiikkustuolissakin <3

  • Vastaa Anna Koskela helmikuu 23, 2014 at 08:48

    Hyi hemmetti. Mä en enää kertaakaan lähde noihin pikkupaatteihin. Olen yhden kerran Gambiassa keräillyt kamojani veden keskeltä, kun lautta hörppäsi vettä ihan kunnolla ja se riitti. Istuin loppumatkan pelastuliivit päällä ja kaikki muut oli edelleen ihan viilipyttyjä.

    Suomalaisiin törmää mistä ihmellisimmissä paikoissa. Maailma ei ole kovin suuri :)

    • Vastaa Mari helmikuu 23, 2014 at 17:01

      Meidänkin rinkat kerättiin penkin alta pois ja laitettiin vähän ylemmäs lautan keskiosaan, missä ne ei kastu ainakaan kun vettä pumpattiin lattiakannen kautta takas järveen. Etukäteen mietin kotona, oisko pitänyt vuorata rinkka isolla muovipussilla, jos vaikka paha kaatosade yllättää mutta tämän lautalla kastumisen varalle en edes osannut harkita moista. Oli niin huojentavaa seurata paikallisia joiden ilme ei värähtänytkään kun ite olin jo siinä uskossa että pian suunnilleen haaksirikkoudutaan!

      Ja edelleen odotan sitä hetkeä, kun jossain päin maailmaa kommentoin jotain suomeksi kun luulen ettei kukaan ymmärrä ja sit joku kuuloetäisyydella oleva yllättääkin ja vastaa takas suomeksi :)

  • Vastaa Pingviinimatkalaiset helmikuu 23, 2014 at 10:21

    On kyllä taas niin vakaan näköinen menopeli, että ei voi kuin ihmetellä miten ne pysyvät pinnalla. Ja täällä jaksetaan jauhaa jostain Suomenlinnan lautasta ja sen turvattomuudesta :D Mutta onpahan tosiaan huikeat maisemat, sitä ei käy kiistäminen.

    Kuulun itse niihin epäonnisiin, jotka rakastavat veneitä ja vesillä oloa, mutta voin lähes koko elämän kestäneestä purjeveneharjoittelusta ja muusta veneilystä huolimatta edelleen todella herkästi huonosti. Merillä enemmänkin ollut isäukko on aina neuvonut suuntaamaan katseen horisonttiin ja keskittämällä kaiken tarmon siihen tuijotteluun selviydyin kuin ihmeen kaupalla Aasialaisista epämääräisistä paateista. Maankamaralle päästessä olo helpottunut, mutta jalat kuin muutamassa promillessa :D Tuota teidän horisontissa siintävää maisemaa kelpaisikin kyllä tuijotella. Todella upea!

    • Vastaa Mari helmikuu 23, 2014 at 17:19

      Juurikin mietin tuossa paatissa, että kauhea jos tulisi herkästi huonovointiseksi ja kiittelin ettei edellisenä iltana ollut tullut esim. nautittua mitään vettä vahvempaa, muuten olisi saattanut olla aika tuskainen parituntinen! Mua kans hivenen huvittaa, kun vanhempien kesämökillä en uskalla mennä tavalliseen soutuveneeseen keskelle suht pientä järveä, mutta toisella puolella maailmaa on ihan ok hypätä ennaltatestaamattoman erittäin epävarmalta näyttävän lautan kyytiin :D Että mikä loogisuus ja itsesuojeluvaisto…

      Maisemat oli kuitenkin niin upeat, että jossain vaiheessa jäi ne kaikki uppoamispelot onneksi taka-alalle! :)

  • Vastaa Inka helmikuu 24, 2014 at 09:02

    Vau, näyttää kyllä niin upealta tuo tulivuori! :) Ja haha, on varmaan ollu naurussa pitelemistä tosiaan sen kanssa, kun ite on ihan paineissa ja miettii oksentaako vaiko ei ja paikallinen papparainen torkkuu vieressä. Ottaapa siitä sitten mallia. :P Ja niin hauskaa että törmäsitte tuolla muihiin suomalaisiin!

    • Vastaa Mari helmikuu 24, 2014 at 19:01

      Mielettömät maisemat, absurdit tilanteet ja hassut yhteensattumat hyvässä seurassa tuo just sitä parasta reissufiilistä taipaleen päällä! :) Ja on huikeaa ikuistaa näitä juttuja blogiin, kun voi tavallaan elää ne hetket itekin samalla uudestaan <3

      • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta helmikuu 25, 2014 at 03:07

        Ja sit voidaan vielä lukea toistemme blogeista ja elää jutut vielä kerran uudelleen :D

        • Vastaa Mari helmikuu 25, 2014 at 21:37

          Parempi olla reissumuistot useampaan kertaan dokumentoituna sen dementian varalta… ;) Ihan parhautta! :D

    Vastaa käyttäjälle Annika - Tarinoita Maailmalta Peruuta