Pallontallaajat.net
Valikko
Lattarimaat

Väli-Amerikan reissun parhaita paloja

helmikuu 19, 2014

 

“Sydän huutamaan jää joka hetkeen / Mutta tartun niihin muistoissa / Vaikkei tavattais koskaan / Kaikki kulkee mun matkassa”

 

Uskomaton reissu on nyt takanapäin ja Marimenten toimitus viimeinkin, pitkittyneen paluumatkan jälkeen turvallisesti kotisohvalla kädessään kuppi kuumaa, aromikasta nicaragualaista kahvia.

Instagramin puolella kerkesinkin jo päivitellä San Josén keskustan mahdottomasta maanantaiaamun ruuhkasta johtunutta lennolta myöhästymistäni ja uudelleenreititystä Miamin ja Lontoon kautta Helsinkiin. Kaikkiaan paluulentomatkaan kuluikin noin puolitoista PÄIVÄÄ ja muun muassa Lontoon Heathrow-kentällä seitsemän tunnin piinaava viimeisen jatkolennon odotus.

Pääasia kuitenkin on, että sekä rakas reissukaverini Annika että minä kotiuduimme molemmat lopulta takaisin Kanadaan ja Suomeen, ja nyt on pää niin täynnä kutkuttavia reissutarinoita, etten oikein tiedä mistä pitäisi alottaa näin päräyttävän matkan purkaminen ja läpikäyminen blogissa.

Näin alkuunsa haluan tarjoilla muutamia parhaita paloja Nicaraguan ja Costa Rican matkan varrelta, ja myöhemmin palaan reissutarinoihin perusteellisemmin, kunhan toivun jet lagista, paluushokista sekä yleisestä matkan jälkeisestä sekavuudesta :D

***

En varmasti koskaan tule unohtamaan keikuttavaa ja lähestulkoon sisuskalut ylösalaisin vatkaavaa lauttamatkaa Nicaraguan San Jorgen satamasta Ometepen saarelle. Lautalla oli täysin yllättäen Annikan, minun ja paikallisten lisäksi 8 hengen reissaajaporukka myöskin Suomesta – miten pieni voikaan olla maailma? :)

central01

“Ihanko oikeasti tuon paatin kyytiin pitäis uskaltaa..?

central02

Vettä piti välillä vähän poistaa lautan alakerrasta kannen kautta putkea pitkin takaisin järveen

central10

“Melkein oksennettiin ja upottiin” – reissuleidien adrenaliinivyöryn ja paniikinsekanen nauru :D

Uiminen Nicaraguanjärvessä, maailman ainoan kahdesta tulivuoresta koostuvan Ometepe-saaren rannalla.

central04

Isompi toimiva tulivuori Concepción ja taustalla häämöttävä pienempi Maderas-tulivuori

central03

Järven vesi tuntui alkuun vähän viileältä, mutta virkisti helteisen päivän jälkeen!

Yö Rincon de la Vieja -kansallispuiston alueella Costa Ricassa, majoitus keskellä vehreintä palmu- ja muuta trooppista kasvillisuutta mökissä, jonka osassa ikkunoista ei ollut ollenkaan kiinteää lasia vaan ainoastaan hyttysverkko, ja jonka katto tuntui lähtevän yöllä rajusti myrskyävän tuulen mukana hetkellä millä hyvänsä!

central05

Tio Antonio Hamacas -riippumattoja myyvä keskus Granadassa, jossa riippumattoja tekevät nuoret nicaragualaiset naiset ja miehet, jotka ovat joko kuuroja, mykkiä tai molempia, tai joilla on jokin muu fyysinen tai henkinen kyvyttömyys. Keskus kannustaa näitä nuoria hankkimaan koulutuksen ja muutenkin hallitsemaan itse omaa elämäänsä, erilaisuudesta huolimatta.

central06

central07

Jättiriippumatto, johon mahtuisi vaikka koko perhe :)

San Juan del Surin tunnelmallisen pimenevät illat hiekkarannalla, kun aurinko laskee meren taa

central08 central09

Eng: Some of the most memorable moments of the trip taking place in Nicaragua and Costa Rica, such as the crazy ferry ride to Isla de Ometepe, swimming in the Lake Nicaragua in between two volcanoes (out of which the other one is actually active!), hammocks made by young Nicaraguan men and women, and the sunsets on a beach in San Juan del Sur. I will get back to those stories later once I have recovered more properly from the tiredness and jet lag of the journey. Stay tuned amigos! :)

(Alkulainaus: Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen)

 

Saatat myös pitää näistä

14 Kommenttia

  • Vastaa Diego helmikuu 19, 2014 at 18:34

    pura vida:::. !!

    • Vastaa Mari helmikuu 19, 2014 at 19:35

      Así es Diego, me encanta!!

  • Vastaa Miikkulainen helmikuu 19, 2014 at 22:49

    Ihania reissun helmiä! :) Jään odottelemaan uusia poustauksia reissusta. Mieletöntä kuinka sielläpäinkin maailmaa autetaan vammaisia ihmisiä – usein kun mediassa vain kuulee ettei heistä muissa maissa välitetä.

    • Vastaa Mari helmikuu 19, 2014 at 23:39

      Kiitos Miia kommentista! Olin itsekin yllättynyt, sillä ulkoapäin tuo liike näytti ihan tavalliselta riippumattokaupalta. Myyjä kuitenkin selitti meille riippumattojen tekemisen merkityksen taustoja ja vei meidän kierrokselle tilaan, missä nuoret tekivät niitä. Erittäin vaikuttavaa kaiken kaikkiaan!

  • Vastaa reissuesa helmikuu 20, 2014 at 00:58

    Teille sattui tuollainen pienempi purtilo. Minä sain onneksi matkustaa Ometepelle autolautalla, joka kulki tosi vakaasti.

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2014 at 01:26

      Juu otettiin Esa tuo pienempi paatti, kun autolauttaa olisi pitänyt odotella kauemmin. Paluumatkalla saarelta oltais tultu autolautalla, jos se ei olisi ollut niin täynnä ettei mahtunut enää istumaan. Päädyttiin sitten näiden kahden välimuotolauttaan, joka oli vakaampi kuin se pikkupurkki, ja jossa saattoi myös torkkua vaikka päikkärit :) Tosin, paikallisethan päikkäröi myös siinä ylösalaisin heiluvassa pikkupaatissakin… :D

  • Vastaa Susanna89 helmikuu 20, 2014 at 01:48

    Mielenkiintoinen kohde

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2014 at 09:13

      Sitä Nicaragua ja Costa Rica todellakin olivat! :)

  • Vastaa Inka helmikuu 20, 2014 at 09:43

    Oi vitsi miten mahtavan näköistä! Ja mää niin haluan tuommoisen riippumaton. :D Seitsemän tuntia Heathrowlla oli varmasti tuskaisaa, mutta eipä ainakaan tullut kiire.

    Tsemppiä paluushokista paranemiseen, täällä odotellaan innolla uusia postauksia!

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2014 at 12:34

      Kiitos Inka! :) Reissun maisemat tosiaan jo itessään oli niin mahtavat, ettei meinattu saada silmiä irti noista tulivuorista, kun lähettiin lautalla pois päin saarelta!
      Tuon 7h odottelun vastapainona sain menomatkalla kirjaimellisesti juosta Heathrown terminaali kolmosen läpi turvatarkastukseen ja suoraan lähtöportille, ku oli tiukka vaihto ja lähettiin sen lisäksi Helsingistä vielä tunnin myöhässä! Niin tyypillistä… :D

  • Vastaa Dani helmikuu 20, 2014 at 09:49

    ihan siistin näköinen mesta :) tuommoinen riippumatto olis kyllä kiva saada itsellekkin kotiin. :D oli varmasti tosi kiva reissu!

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2014 at 12:38

      Oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan huippu reissu ja tuntuu, että sen jälkeenpäin muistelukin antaa niin paljon uutta virtaa ja energiaa täällä harmaassa Helsingissä :) Mun pitäis jotenkin järkätä oma ostamani riippumatto ees vähintään sisustuselementiksi, ellei ihan käytettäväksikin :)

  • Vastaa Pingviinimatkalaiset helmikuu 20, 2014 at 19:10

    Hienoa kuulla, että kaikki meni hienosti ja kiva nähdä kuva teistä molemmista :) Tervetuloa takaisin monta kokemusta rikkaampana. Riippumatto kelpais mullekin! -Milla

    • Vastaa Mari helmikuu 20, 2014 at 20:25

      Kiitos Milla! Niistä kokemuksista tulee varmasti riittämään ihan mukavasti juttua tänne blogin puolelle :) Ja kaverikuvayrityksiä tuli reissun päällä otettua yksi jos toinenkin – eri asia sitten on, kuinka moni niistä on oikeasti julkaisukelpoinen :D

    Vastaa