Pallontallaajat.net
Valikko

Älä tee tätä Venetsiassa x 5

Älä tee tätä Venetsiassa

Kuinka välttää pahimmat turistikömmähdykset Venetsian vierailulla?

Useimmiten pitäydyn positiivisissa, can do-asenteella varustelluissa postauksissa, mutta olkoon tämä pieni poikkeus.

Kirjoituksen innoittajana toimi japanilainen turisti, joka muutama päivää sitten hyppäsi Canal Granden ylittävältä sillalta suoraan kanaaliin sup-laudan kera, ja pienen pulahduksensa jälkeen lähti melomaan muina miehinä eteenpäin. Tapaus päätyi ymmärrettävästi myös lehtiin ja videolle.

Suomalaiset onneksi harvemmin intoutuvat pulikoimaan likaisissa kanaaleissa tai muutenkaan hyppimään silloilta veteen. Sen sijaan olen huomannut pientä nenän nyrpistelyä Pohjolan puolelta Venetsian ”kalliista hintatasosta ja huonosta ruoasta”. Nämä seikat ovat kuitenkin matkailijan omista valinnoista ja kohteen etukäteisestä tutkimustyöstä kiinni, joten ei syytä huoleen.

Tämän postauksen päällimmäisenä tarkoituksena ei ole julistaa ’väärin matkustettu’-mentaliteettia tai morkata kenenkään mieltymyksiä. Näiden sijaan tavoitteena on vinkata suuntaa antaen, millä keinoin Venetsian matka voi sujua mahdollisimman mutkattomasti ja ehkäpä lompakollekin kevyemmin.

1. Älä ruoki puluja San Marcon aukiolla

…tai sen koommin missään muuallakaan. Jostain syystä turistien suuri hupi on saada kuva pulu(parvi) a.k.a. lentävä rotta käsissään, päässään tai jonkin muun ruumiinosansa pitelemänä. YÄH?

2. Älä hörppää kahveja San Marcon aukiolla

…ellei kymmenen euron hintaiset kupposet ole reissubudjetillesi ihan ok. Suunnilleenkin kaikki matkaoppaat mitä Venetsiasta on koskaan kirjoitettu kehoittavat kävelemään kuuluisaan Caffè Florianiin, enkä varsinaisesti ymmärrä miksi. Toinen oppaiden vakiosuosikki näyttää olevan Harry’s Bar, johon tiensä löytävät ainoastaan kalliita Bellini-drinkkejä metsästävät turistit. Jokaisella toki on makunsa, mutta nämä molemmat ovat elämykseen nähden mielestäni reippaasti ylihinnoiteltuja – parempaa laatua edullisimmilla hinnoilla saa muualta.

Kahvia Venetsiassa

3. Älä osta krääsää

Venetsiassa käsityöperinteet ovat hyvissä voimissaan ja kaupungista löytyy lukuisia pieniä paikallisten käsityöläisten aitoja taideteoksia – perinteisistä naamioista tauluihin, vaatteisiin, kenkiin ja koruihin. Muutamia täsmävinkkejä löytyy esimerkiksi täältä.

4. Älä pysähdy keskelle kapeaa katua

On selvää, että joskus on pakko tehdä suunnittelemattomia stoppeja ottaakseen kuvia komeista kappeleista, eikä suinkaan vähiten, kun ollaan Venetsian kuvankauniissa kanaalikaupungissa. Ota kuitenkin huomioon muut ihmiset, jotka pahimmassa tapauksessa kävelevät päälle, jos teet äkkipysähdyksen keskellä ruuhkaista ja kapeampaakin kapeampaa kävelykatua ja tukit samalla töihin kiirehtivien asukkaiden reitin. Jos mahdollista, niin väistä aina ensin oikealle ja sitten anna kameran laulaa.

Venetsian kapeat kadut

5. Älä kuvittele, että olet nähnyt Venetsian päivässä

Tekemistä ja näkemistä (ja syömistä!) riittää niin paljon, että vähintään suosittelisin kolmea tai neljää kokonaista päivää kohteessa. Ja yöaikaan Venetsia on ehkäpä parhaimmillaan, joten pelkällä päivävisiitillä jää kaupungin toinen maaginen puoli kokonaan näkemättä.

Loppuun todettakoon, että Marimenten toimitus on itse tehnyt suurimman osan listalta löytyvistä lipsahduksista, joten ei hätää, samassa veneessä…tai gondolissa ollaan.

Muita Venetsian matkavinkkejä ja usein kysyttyjä kysymyksiä löytyy blogin Venetsia FAQ-osiosta!

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

5 huomiota italian kielestä

5 huomiota italian kielestä

Ciao a tutti ja hyvää joulukuun alkua!

Vuoden viimeinen kuukausi on lähtenyt käyntiin varsin talvisissa merkeissä Venetsiassakin. Eilen jouduin myöntämään, että aurinkoisista päivistä huolimatta minun suomalaisella mittapuullanikin nyt on virallisesti talvi, kun mittari alkaa lähennellä etenkin iltaisin nollalukemia. Lukuisten vaatekerrosten ja syystakin sijaan turvauduin suosiolla ensimmäistä kertaa tälle kaudelle talvisempaan villakangastakkiin ja paksumpiin sukkahousuihin.

Mennään sääraportin jälkeen postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli tässä italiankielistä Radio Italiaa kuunnellessani tuli mieleeni muutamia olennaisia ja vähemmän olennaisia huomioita italian kielestä.

Nämä seikat halusin jakaa myös teille, joita kiinnostaa ihana italian kieli ja sen opiskelu:

1. Kaikki on mahtavaa, fantastista, erinomaista…

Fantastico, ottimo, splendido, bravissimo… Minun korvaan nämä ovat ehkä lievästi liioiteltuja ilmaisuja ihan tuikitavallisista asioista, mutta Italiassa monet asiat nyt vaan ovat mielettömän upeita? Jos itse erehdyn käyttämään neutraalimpaa ilmaisua buono tai bene, on se ilmeisesti paikallisten korvaan laimeinta ikinä :D

2. Samantyyliset sanat menee helposti sekaisin

Scoprire vs. scopare, pene vs. penne vs. penna, zuppa vs. succo vs. sugo, basilico vs. basilica.. tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin!Näiden lisäksi italian kielen sanalla piano on kaikeksi riemuksi ainakin neljä eri merkitystä: soittimen lisäksi se voi tarkoittaa myös suunnitelmaa, kerrosta tai hiljaista, riippuen asiayhteydestä.

Näitä samankaltaisuuksiahan toki on joka kielessä, miettikää nyt vaikka suomen kielen sanaa ’kuusi’ tai ’maa’.

Mutta pitipähän päästä sanomaan.

Finnish language

3. Sanat, jotka menevät englannin vuoksi sekaisin

Italian kielen controllare merkitsee tarkistamista, toisin kuin englannin control-verbi (suom. valvoa, kontrolloida).  Häkellyin pahemman kerran, kun poikakaverini seurustelumme alkuvaiheessa virkkoi ’io ti controllo’ tarkoittaen, että halusi tarkistaa, onko mulla kaikki hyvin kun olin kipeänä. Itse taisin ylpeän itsenäisenä suomalaisena sähähtää, ettet sä mitään mua kontrolloi. Italian kielen kotitehtäviä tunnilla tarkistettaessa myös kerkesin ihmetellä, mitä kontrolloimista näissä on…

4. Suomen kieltä muistuttavat italian sanat

Italiassa sana navetta onkin bussi, rotta tarkoittaa, että jokin on rikki (hyvin hyödyllinen sana täällä!) ja mela merkitsee omenaa. Italian kielestä on myös kantautunut suomen kieleen muutamia lainasanoja, muun muassa kassa, pankki, passi, ballerina ja kasino.

Oma lukunsa on, jos italialaista kehottaa suomeksi katsomaan sukkia, merta tai puuta (cazzo succhia, cazzo merda, cazzo puta). Toisaalta nämä toimii monien illanistujaisten taattuina jäänmurtajina! Ja jostain kumman syystä myös suomen kielen pussirotta aiheuttaa äänekkään naurunremakan. Ei sillä, että tälle sanalle kauheasti tulisi tarvetta Italian jokapäiväisessä elämässä, sen kummemmin kuin Suomessakaan.

5. Elekieli on jo puoli pizzaa

Useimmille on vähintäänkin tv:stä tuttua, ettei italiaa puhuta kädet puuskassa tai taskussa! Ja kuvitelkaa italialainen selittämässä vaikkapa lentokoneista; esitys muistuttaa suurimmilta osin ysäreiden YMCA-koreografiaa :D

Lisää hyväksi havaittuja italian opiskeluvinkkejä löytyy muun muassa täältä ja kokemuksia italian kielikurssista Venetsiassa täältä.

Ihanaa joulukuun jatkoa!

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Viimeisin kerta kun…

Venetsia Italia

Venetsia Sant'Elena

Viimeisin kerta kun

Venetsia Italia

Tässä marraskuun viimeisen viikonlopun sumuisissa illoissa tartuin bloggaajakollega Veera Biancan blogista bongattuun ja Lottie’s Life -blogista alkunsa saaneeseen Last Time, Last Thing, Last Person -haasteeseen.

Viimeisin asia jonka ostin: Suklaa-adventtikalenteri! Kai joulukuuta lähennellessä saa vähän lapsettaa? En ole oikein lämmennyt nykyajan suuruudenhulluutta tavoitteleville tavarakalentereille, vaan omasta lapsuudesta tuttu, simppeli luukkukalenteri, jossa on pieni suklaapala 24:n päivän ajan on minulle se ainoa oikea joulukalenteri.

Paikka johon viimeksi matkustin junalla: Riminille TTG Incontri eli matkailualan konferenssiin lokakuussa. Pakko tähän väliin mainita kerrankin jotain positiivista Italian junista: jokaisella istumapaikalla oli oma laturipistoke jopa kakkosluokassa, hallelujah!

Trenitalia

Viimeisin kerta kun tappelin vanhempieni kanssa: Meillä on aina ollut vanhempieni kanssa hyvät välit, enkä muista milloin oltaisiin viimeksi oikeasti huudettu toisillemme. Olisiko ollut joskus varhaisteininä, kun en itsepäisesti halunnut lähteä viikonlopuksi mökille mutten saanut jäädä yksin kotiinkaan..? :D

Viimeisin kerta kun tanssin: Tätäkin jouduin oikein miettimään, huhhuh. Lapsettamisen lisäksi samaan aikaan iskee myös vanhuus? Jos en ihan väärin muista, niin viime vuoden syksyllä Oulun yössä kera ihanan ystävän, jos ei Venetsian helmikuisten karnevaalien spontaaneja katutanssahteluja lasketa. Joka tapauksessa HYVIN (lue: liian) kauan aikaa sitten.

Viimeisin kerta kun sain lahjan: Poikaystäväni isä vieraili luonamme viime kuussa ja toi minulle ihanat korvikset ja chileläistä suklaata, oi nam!

Viimeisin kerta kun uin: Lido di Venezian hiekkarannalla syyskuussa, kun omat vanhempani olivat ensimmäistä kertaa käymässä Venetsiassa. Vesi oli vielä ihan lämmintä ja aallot lempeitä, ja kaikin puolin ihana päivä hyvässä seurassa.

Lido di Venezia

Viimeisin ihminen jota suutelin: Tätä ei sentään tarvi miettiä, kun poikaystävän töihin lähtiessä muiskattiin pusut!

Viimeisin kerta kun olin vihainen:  Olen ylipäätään aika rauhallinen persoona, mutta olisiko ollut viime viikolla kun seinänaapurissa oli jonkun synttärit, joille oli kutsuttu noin viiskyt tyyppiä ja älämölö oli italialaisittain sen mukaista yli puolille öin. CAZZO!!

Viimeisin elokuva jonka katsoin: Disneyn Big Friendly Giant. Rakastan edelleen Disney-leffoja!

Viimeisin biisi jonka kuuntelin: Marco Mengoni – Io ti aspetto livenä Veronan Arenalla Youtubesta:

Näin! Mitäs teidän marraskuun loppuun kuuluu? Onko joulukalenterit viriteltynä? :)

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Onko Venetsiassa turvallista?

Onko Venetsiassa turvallista

”Anteeksi, osaatko sanoa voiko tällä alueella liikkua turvallisesti?”

Näin henkäisi allekirjoittaneelle viime syksynä nuori egyptiläinen reissaaja, joka jäi puolen yön aikaan samalla hämärällä vesibussipysäkillä pois etsiessään majoitustaan Sant’Elenan syrjäisessä, hiirenhiljaisessa naapurustossa.

Kysymys sinänsä häkellytti, sillä en ole eläissäni törmännyt niin turvalliseen kaupunkiin kuin Venetsia. Jopa öiseen aikaan.

Turvallisuusasiat nähtävästi kiinnostavat reissuilla, eikä vähiten (yksinmatkustavan) naisen näkökulmasta. Aiemmin olen kirjoittanut muun muassa Brasilian yleisestä matkailuturvallisuudesta tästä näkökulmasta, myös sivuten helmikuisten karnevaalien aikaa.

Venetsiassa, ja nyt puhun eritoten historiallisesta keskustasta, on mielestäni turvallisempaa kuin monessa muussa Euroopan matkakohteessa tai Italian kaupungissa. En ole kertaakaan kuullut tai lukenut väkivaltaisista ryöstöistä, pahoinpitelyistä tai raiskaustapauksista parin vuoden aikana täällä asuessani, ja samaa virkkovat kahdeksan vuotta Venetsiassa viihtyneen poikaystäväni lisäksi myös lähipiirimme ystävät. Taskuvarkauksia sen sijaan tapahtuu, kuten jokaisessa suositussa matkailukohteessa, mutta ne eivät ole väkivaltaisia. Lisäksi täälläkin on huomioitu viime vuosien valitettavat terrori-iskut ja kaupungin yleistä turvallisuustasoa on nostettu, joten raskaasti aseistettuja viranomaisia tulee välillä vastaan esimerkiksi juutalaisgheton alueella sekä San Marcon aukiolla.

Venetsia Italia

En mielellään asuisi kaupungissa, jossa en voi liikkua öiseen aikaan pelkäämättä, tai jos aina pitäisi olla joku saattamassa yömyöhällä kotiin. Jos verrataan esimerkiksi Suomen kaupunkien turvallisuuteen, niin Helsingissä iltavuorosta palatessani tai yövuoroon tallustaessani puristin välillä avainnippuani rystysten välissä lähimpänä teräaseena yllättävien tilanteiden varalta, enkä muistele liikkuneeni Kajaanissakaan täysin pelkäämättä esimerkiksi baarien sulkemisajan jälkeen. Venetsiassa ainoa paikka, missä vältän tarpeetonta yksin liikkumista myöhäiseen aikaan on juna-aseman alue. Maalaisjärjellä ajatellen en myöskään lähtisi yksin pimeällä esimerkiksi Lidon saaren hiekkarannoille.

Venetsiassa todennäköisimmän turvallisuusriskin aiheuttavat taskuvarkaiden lisäksi muutamat huonosti käyttäytyvät turistit hyppimällä silloilta kanaaleihin, vaarantaen oman henkensä lisäksi vesiteitse kulkevan liikenteen ja näin ollen myös muiden ihmisten turvallisuuden.

Viime viikolla näin myös ensimmäistä kertaa turistin putoavan vahingossa kanaaliin illanhämärässä räpsiessään valokuvia kuvankauniista kanaalimaisemista. Naururemakan kera sieltä noustiin nopeasti ylös, joten hätä ei ollut onneksi sen suurempi, vaikka marraskuun hyisessä kanaalissa kastuminen ei varmasti ole herkkua missään tilanteessa. Kanaalien kivireunusteet ovat usein sateisella ja kylmällä kelillä liukkaat, joten kannattaa välttää aivan reunamilla pällistelyä. Oma lukunsa on myös Piazzale Romalta Santa Lucian rautatieasemalle päin kulkeva Calatravan silta (Ponte della Costituzione), joka lasipintoineen silloin tällöin talvisaikaan jäätyy ja on näin suunniteltu vain Kiira Korven kaltaisille luistelutaitureille.

Marco Sabadin/AFP/Getty Images

Kuva: Marco Sabadin/AFP/Getty Images

calatrava

Oletteko Venetsiassa käyneet kokeneet kaupungin turvalliseksi?

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Uutisia Italiasta ja Venetsiasta

uutisia Italiasta ja Venetsiasta

Buongiorno, hyvää sunnuntaita ja isänpäivää!

Tällä viikolla on tullut seurattua uutisia ehkäpä normaalia enemmän. Osittain kiitos tästä kuuluu Jenkkilän suunnalle, joka Suomen aikaan keskiviikkoaamuna pudotti melkoisen pommin koko muunkin maailman mietiskeltäväksi.

Yhtä kaikki, amerikkalaispoliitikan analysoinnin ammattilaisille jättäen halusin tehdä teille pienen uutiskoosteen, mistä Italiassa ja Venetsiassa puhutaan tällä hetkellä päiväkahvipöytäkeskusteluissa. Inspiraationa tähän postaukseen toimi Yours truly, Anna -blogin vastaavanlainen postaus Arabiemiraattien paikallisuutisista. Uutislähteinä toimivat italialaiset Il Gazzettino, L’Espresso, La Nuova di Venezia e Mestre ja la Repubblica sekä englanninkielinen The Local Italy.

Näistä aiheista Italiassa käydään keskustelua

Joulukuun kansanäänestys perustuslaista: Italiassa äänestetään joko muutoksen puolesta tai sitä vastaan, ja puolet porukasta ei tunnu tietävän mistä tai mitä äänestää. Joidenkin spekulaatioiden mukaan näiden vaalien tulos antaa suuntaa sille, tuleeko Italiasta seuraavaa jatkoa Brexitille, jopa ennen Kreikkaa. Lisää aiheesta italiaksi täällä.

Italialaiset vitsailevat ”Trumpusconista” ja toivottavat amerikkalaiset tervetulleiksi Berlusconi-kokemukseen. Juuri kun huumoriheitot entisestä poliitikosta ja nelinkertaisesta Italian entisestä pääministeristä alkavat laantua, saatiin kehiin uusi vitsinaihe. Koko artikkeli englanniksi täällä.

Trumpusconi

”Kutsuu itseään Trumpiksi, mutta todellisuudessa se on aina hän

Paavi ei tuomitse Trumpia: ”Kiinnitän huomiota vain silloin, jos hän laittaa köyhät kärsimään.” Yhtenä paavi Franciscuksen suurimmista huolenaiheista ovat pakolaiset ja maahanmuuttajat. Italialaisille ja muulle katoliselle maailmalle tärkeän paavin koko haastattelu la Repubblica-lehdelle löytyy italiaksi täältä.

Maanjäristysalue pelkää matkailun romahtamista: hotellit, ravintolat ja pienet maatilamatkailuyritykset pitävät yllä Keski-Italian suurta elinkeinoa ja monet yritykset harmittelevat useita peruuntuneita varauksia, vaikka eivät sijaitse vahingoista kärsineillä tai vaarallisiksi luokitelluilla alueilla. Koko artikkeli luettavissa englanniksi täällä.

Firenze taistelee Mäkkäriä vastaan: pikaruokaketjua ei haluta Unescon maailmanperintökohteenakin tunnetulle Duomon aukiolle – seurauksena 20 miljoonan euron syyte kaupungille. Lue lisää englanniksi täältä.

Venetsian paikallisuutisista poimittua

Protesti historiallisen keskustan autioitumista vastaan: 500 venetsialaista marssi lauantaina matkalaukut kädessään demonstroiden hiljalleen tyhjenevää kaupunkia. Venetsian väkiluku vähenee jatkuvasti ihmisten joutuessa muuttamaan mannermaalle pakoon nousevia asuntohintoja ja kasvavia turistilaumoja. Koko juttu luettavissa italiaksi täällä.

Hotel Danieli, yksi Venetsian kuuluisimmista luksushotelleista on taloudellisissa vaikeuksissa: ratkaisu on kuitenkin ehkäpä löytynyt ja hotelli jatkaa toimintaansa normaalisti. Danielin omistavalla taholla on hallussaan useita muitakin julkimoiden suosiossa paistattelevia hotelleja, joten ei syytä huoleen. Lisää aiheesta täällä.

Meri nousee ja MOSE-projekti on hyödytön: venetsialaisten taistelu vettä vastaan maksaa 80 miljoonaa euroa vuodessa ja tulvia estävä systeemi ei toimi usean vuoden yrittämisen jälkeenkään. (Toim. huom: miksi tässä asiassa ei ole voitu pyytää apua ja osaamista Hollannilta, joka kamppailee samankaltaisten ongelmien kanssa enemmän onnistuneesti?). Koko artikkeli luettavissa italiaksi täällä.

Ja tähän loppuun vielä positiivinen jäniskevennys:

Italialainen tutkija on keksinyt juoksukuntoa parantavan gelaton: kardiologi Valerio Sanguigni on patentoinut antioksidantteja sisältävän jäätelön, jolla on todistetusti terveyttä ja etenkin nuorten juoksukuntoa parantavia vaikutuksia (toim. huom. #onlyinItalynews). Lue lisää italiaksi tai englanniksi.

Millaisia uutisia teillä päin näkyy paikallislehdissä?

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

 

Kuinka olen sopeutunut Venetsiaan?

Kuinka olen sopeutunut Venetsiaan

Ihan alkutekijöiksi täytyy todeta, että Venetsiaan muutto vajaat pari vuotta sitten oli oma päätökseni ja juuri sitä, mitä itse elämältäni halusin – kokeilla jo useampaan kertaan asumista ulkomailla ja etenkin Italiassa.

En tullut tänne alunperin esimerkiksi kenenkään toisen ihmisen takia, vaikkapa puolison työn vuoksi, jolloin muuttaminen ja sopeutuminen on ehkäpä erilaista, etenkin jos ei ole itse sen suuremmin voinut vaikuttaa muuttopäätökseen. Lisäksi olen siinä mielessä hyvin onnekkaassa asemassa, että missä tahansa menenkin ja minne tahansa muuttaisin, minulla on myös koti vanhempien luona Suomessa, jonne tiedän voivani palata, jos ei hommat muualla toimi. Tiedostan myös, ettei kaikilla ole välttämättä samanlaista vaihtoehtoa ja turvaa.

Olin ennen ulkomaille muuttoani alunperin päättänyt, että ellei jokin mene TOSI PAHASTI pieleen Venetsiassa, niin pysyn Suomen ulkopuolella niin pitkään kuin se tuntuu mielekkäältä. Palkallinen työharjoittelu, jonka varjolla lähdin tänne kesti alkuunsa kolme kuukautta, minkä jälkeen tarkoitukseni oli tilanteen mukaan joko jatkaa elämää täällä tai siirtyä jonnekin muualle Euroopassa, tai sen ulkopuolella, riippuen työtilanteesta. Heti tammikuun 2015 lopulla olin jo kuitenkin tavannut nykyisen poikaystäväni, joten maailmanvalloitusreissuni kosahti siihen heti alkutekijöissään :D Hetkeäkään en ole kuitenkaan katunut tänne jäämistäni, ja silloinen työharjoittelupaikkanikin kääntyi myöhemmin vakkaripestiksi.

Nyt kun ollaan kerrattu hieman lähtötekijöitä ja taustatietoja, voidaan palata postauksen alkuperäiseen punaiseen lankaan, eli siihen kuinka olen oikeasti sopeutunut Venetsiaan.

Viha-rakkaussuhde italian kielen ja italialaisten kanssa

Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa kovasti rakastamani italian kielen kanssa kamppailu. Lähtökohtaisesti en usko, että voisin asua kovin pitkäksi venähtänyttä aikaa maassa, jonka kieltä en puhu. Uusi maa ja sen kulttuuri aukeavat kielen myötä aivan eri sfääreissä, kuin jos yrittäisin selvitä täällä pelkällä englannin kielellä. On toki maita, joissa tämä voi olla mahdollistakin, mutta Italia ei ole yksi niistä – satunnaista matkailua pitempiä oleskeluita ja asumista suunnitellessa italian kielen osaaminen on välttämätöntä. Italialaisia ei varsinaisesti kiinnosta, jos et osaa sitä – se on ihan oma häpeä! Eikä monia nuoriakaan kiusaa ajatus, etteivät he puhu englantia. Näihin asenteisiin on ehkä hiljalleen tulossa muutoksia vuosien saatossa, mutta toistaiseksi, in Italia si parla italiano, e basta.

Harmaita hiuksia tämä aiheuttaa etenkin sosiaalisissa tilanteissa, joissa kaikki muut hölöttävät sujuvaa italiaa (tai Venetsian omaa kieltä) enkä itse pysy pelissä mukana, italian pitkäaikaisesta opiskelusta huolimatta. Viime keväänä stressailin aika paljokin tästä, kun toisen vuoden aikana nousi paine, että kieltä pitäisi jo alkaa osata yhtä soljuvaisen sulavasti kuin Marco Mengoni kappaleissaan veistelee. Sanavarasto ja kielioppi ovat karttuneet tasaiseen tahtiin, mutta edelleen kamppailen perfektionistisen minäni kanssa etenkin isossa porukassa itseni ilmaisemista (puhumattakaan suuvuoron saamisesta :D). Joidenkin illanistujaisten jälkeen olen päätynyt kylpyhuoneeseen itkukohtauksen kera, poikaystävän ihmetellessä mikä minulle tuli, kun kaikilla muilla näyttää olevan hauskaa ja ilo ylimmillään. On ihan mielettömän turhauttavaa pinnistellä koko ajan kaikki aistit avoinna koittaen seurata, mitä muut puhuvat, ja vaikka ymmärrän standardi-italiaa ehkäpä 90-prosenttisesti, niin en ehdi kommentoida itse mitään, ennen kuin aihe on vaihtunut siihen mennessä jo abouttirallaa kymmeneen kertaan. Siinä vaiheessa päätyy hiljaa ryystämään lasiaan tyhjäksi ja miettimään, miksei kenenkään muun lasit näytä tyhjenevän sitten millään :D

Kommunikointiongelmia aiheuttaa kaiken muun hyvän lisäksi yksi miehen parhaista kavereista, joka on tosi kiva, symppis, jalat maassa oleva tyyppi ja jonka kanssa hengailemme täällä melko paljon. MUTTA. Kaveri puhuu vain venetsiaa ja yleensä niin hiljaisella äänellä, että höyhenen putoamisenkin kuulisi paremmin. Näin ollen kiusallisilta tilanteilta on ollut hyvin vaikea välttyä, kun kumpikaan ei ymmärrä puhutaanko aidasta vai aidan seipäästä. Kuulemma tyyppi kuitenkin poikakaverini mukaan tykkää minusta, joten jollain taajuuksilla ollaan ilmeisesti soudettu samoilla vesillä.

Tähän voisi sitten erikseen vastapainoksi heittää myös italialaisten stereotyyppisen kovaäänisyyden, joka tulee välillä korvista ulos, etenkin kun sitä juttua tuntuu tosiaan riittävän vaikka kellon ympäri. Ymmärrän, että puheliaisuus ja innostunut elehtimisen säestämä säksätys on nimenomaan se, mikä tekee Italiasta Italian, mutta välillä käy kyllä mielessä, eikö vähemmälläkin volyymillä saisi viestinsä perille? Puhumattakaan telenovelamaisista draamanäytöksistä, joita saa silloin tällöin todistaa vaikka keskellä katua, kun joku on jo neljättä kertaa pysäköinyt veneensä toisen varaamalle paikalle. DIO CANE! On muuten jännä huomata, että juuri ne seikat, jotka matkaillessa saavat rakastumaan spontaaniin ja eläväiseen Italiaan, ovat pitemmän päälle juuri niitä ärsyttävimpiä asioita, mitä vastaan voi tulla. #kulttuurishokkivaihe2

Venetsia Italia

Venezia per i veneziani” eli Venetsia venetsialaisille -ajattelu

Kieliongelmien lisäksi voisin väittää, että kohtuullisen vanhoillinen Venetsia ei ole kaikista ulkomaalaisystävällisin kaupunki. Täällä, kuten myös monessa muussakin kaupungissa suhtaudutaan ulkomaalaisiin hyvin epäilevällä asenteella, eikä kaikista vähiten viime vuosien Euroopan suosittuihin matkakohteisiin kohdistuneiden ikävien iskujen vuoksi. Tilannetta ei auta, että massaturismin osittain runtelemassa Venetsian historiallisessa keskustassa lappaa PÄIVITTÄIN 60 000 matkailijaa, joka ylittää paikallisten asukkaiden koko ajan kuihtuvaan päin olevan määrän, joka on tällä hetkellä noin 55 000. Venetsialaiset ovat yleistettynä luonteeltaan jokseenkin sulkeutuneita saari-ihmisiä, joilla on kautta historian olleet hyvin pienet ja yhtenäiset piirit, eikä tänne ole haluttu esimerkiksi Venetsian mahtavan tasavallan aikana yhtään ulkopuolista hallitsijaa tiiviiseen joukkoon.

Kuitenkin kun venetsialaisten kanssa pääsee tutuiksi, ovat he mitä sydämellisimpiä, rehellisiä ja aina valmiita pieneen juttutuokioon (ja lasilliseen proseccoa). Ymmärrän myös hyvin, että täällä syntyneitä ja ikänsä eläneitä varmasti v*tuttaa, että näin uskomattoman kauniista ja ainutlaatuisesta asuinkaupungista on tullut massaturismikohde. Osa asukkaista vierittää valitettavasti syyt suoraan turistien niskoille, mikä on mielestäni kuitenkin väärin, niin kauan kun Venetsian kaupunki ei millään lailla rajoita tänne saapuvien matkailijoiden määrää. Mutta on periaatteessa ihan sama, vaikka kuinka puhuisin täällä italiaa, sillä lukuunottamatta oman naapuruston kantapaikkoja olen paikallisille ulkonäkönikin perusteella aina turisti, jolta täytyy koittaa veloittaa kalliimpia hintoja kuin paikallisilta, koska en ole ”aito alkuperäinen venetsialainen” tai saati sitten puhu venetsiaa. Poikaystävän kanssa liikkuessa tätä sen sijaan tapahtuu harvemmin, sillä hän on useiden vuosien varrella tutustunut täällä etenkin moniin matkailu- ja ravintola-alan ihmisiin ja osaa ainakin tiettyyn pisteeseen asti feikata puhuvansa venetsiaa :)

Niin ja vielä näistä kapeiden katujen kansoittavista turistimääristä. Täytyy sanoa, etten yhtään ihmettele, miksi osa täällä käyneistä suorastaan vihaa Venetsiaa ja vannoo olevansa koskaan palaamatta tänne ”turistien valtaamaan Disneylandiin”. Jos olisin itse pölähtänyt kaupunkiin keskellä heinäkuun helottavimpia helteitä ja päälle vyöriviä turistilaumoja, olisin todennäköisesti inhonnut tätä kaikkea ihan yhtä paljon. Onnekseni saavuin tänne kuitenkin myöhään viileänä tammikuisena iltana, täysikuun valossa, ainoana vesibussin asiakkaana Rialton torin ohi ja lopulta hiljaiselle ja lähes autiolle San Marcon aukiolle, mikä oli aivan mieletön tunne pienelle ihmettelevälle ihmiselle.

Venice by night

Sosiaalisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää etenkin alussa

Vaikka saavuin tänne yksin enkä tuntenut täältä ketään etukäteen, töiden merkeissä tutustuin hyvin äkkiä sekä italialaisiin että muihin ulkomaalaisiin nuoriin aikuisiin, mikä auttoi tosi paljon alkuun kaiken ollessa uutta ja outoa (ja samalla jännää ja mielenkiintoista). Alunperin blogini kautta tutustuin myös Venetsian mannermaalla asuvaan toiseen Kajaanin kasvattiin, ja hänen sekä italiansuomalaisten Facebook-ryhmien avulla olen saanut purkaa näitä Italian kummallisuuksia ja kulttuurieroja samassa veneessä olevien kanssa. Tulin tänne joka tapauksessa avoimella asenteella aika lailla takki auki, koska olin päättänyt sopeutua tänne ainakin joksikin aikaa, hinnalla millä hyvänsä. Alkuun miltei pakotin itseni joka viikonloppu ulos uusien kavereiden kanssa, huvittipa tai ei, koska tämä oli paras keino tutustua uusiin ihmisiin ja oppia Venetsian tavoille jo täällä pitempään asuneiden kautta. Jälkeenpäin olen kiitellyt tästä itseäni, koska tätä kautta tapasin myös nykyisen poikaystäväni ja sain ylipäätään enemmän irti uudesta kaupungista ja kulttuurista. Osa muista silloisista kansainvälisistä työharjoittelijoista istui illat kämpillä skypettämässä kotiin jääneiden kavereidensa kanssa eikä halunnut tutkia työpaikan toimistoa pitemmälle, mitä uudella ympäristöllä oli tarjota. Mutta jokainen tyylillään, ja selvää on, ettei Venetsian eriskummallinen elämänmeno välttämättä sovi kaikille.

Suomessa(ko) kaikki on paremmin?

Toki käyn aika ajoin läpi myös sitä kulttuurishokin vaihetta, jossa jo pikku hiljaa itseänikin ärsyttäen aloitan joka toisen lauseen ”mutta meillä Suomessa tehdään näin”, vertaillen ja viitaten kuin se olisi ainoa oikea tapa tehdä asioita. Etenkin tässä syksyisten iltojen viiletessä tämä vaihe nostelee jälleen päätään, kun Suomen lämpimiin sisätiloihin tottunut saa nenä huurussa kaivella villasukkia ja useampia vaatekertoja päälleen maassa, jossa sisätiloja harvoin lämmitellään, vaikka mittari laskisi ulkona nollan tuntumaan #viinilämmittää. Jotenkin tässä neljännen Pohjois-Italiassa viettämäni talven kynnyksellä alkaa tuntua, että tämä on yksi niistä asioista, joihin en tule koskaan tottumaan – niiden kovaäänisten kakofonioiden lisäksi. Vielä kivempi on tietysti valittaa täältä palmun alta, kun komeampi puolisko ei ole italiaano – muuten tällä olisi varmaan jo moneen otteeseen palanut käpy minun sädekehäisen Suomi-kuvan kanssa. Jos joskus muutettaisiin molemmat Suomeen, en varmaan saisi enää ikinä valittaa mistään!

Pienen ja tiiviin kyläyhteisön tunnelmaa

Nyt kun olen avautunut tässä näistä suurimmista asioista, jotka ovat vaikeuttaneet tänne sopeutumista, voidaan miettiä myös lopuksi positiivisia asioita, miksi kuitenkin kaikesta huolimatta edelleen viihdyn täällä. Totuus on se, että ne hyvät asiat päihittävät huonot puolet ihan kertaheitolla 6-0. Kirjoittelin jo aiemmin muutaman muun ulkosuomalaisen matkabloggaajan yhteispostauksessa, mikä on parasta nykyisessä asuinkaupungissani, ja voisin jatkaa tätä ainutlaatuisen, verkkaisen kylämäisen elämäntyylin oodia vielä sellaisilla asioilla kuten pitkä ja lämmin (lue: kuuma) kesä, Lidon leppoisa rantaelämä, meren läheisyys, autottomuus, hiljaisten kanaalien maaginen tunnelma etenkin iltaisin, suussasulava ja tarvittaessa terveellinen ruokakulttuuri, erinomaiset ja EDULLISET kahvit, (1 €) proseccot ja Spritzit (2-3 €)… Okei, ehkä tähän väliin yksi pieni kuva #hattaramaailma:

Venetsia Marimente

Näin ollen Venetsiassa asuminen jollain lailla myös hemmottelee ihmisen piloille, ja tästä kuplasta olisi jokseenkin hankala palata takaisin elämään normaalissa kaupungissa.

Ja on vaan yksinkertaisesti ihan eri asia herätä suurimman osan ajan vuodesta auringonvaloon kuin pimeään, loskaan ja räntäsateeseen.

Jos joku jaksoi lukea tänne loppuun asti, niin kiitän ja niiaan! Palaan myöhemmin erikseen ajatuksiin kotimaabingosta ja mietteisiin pian loppua lähenevästä vuodesta.

Millaisia haasteita te olette kohdanneet ulkomaille muuton myötä?

Seuraa Marimentea Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Soutamassa gondolityyliin Venetsianlaguunilla

Mistä on ikimuistoinen lauantaipäivä tehty?

Venetsia

Aurinkoisen raikkaasta kelistä, tyynehköstä Venetsianlaguunista ja sopivan sekalaisesta seurakunnasta vieraineen aina Chilestä asti.

Soutamassa Venetsian laguunilla

Venezia

Moottoriveneen sijaan päädyimme tällä kertaa vaihteeksi puiseen soutuveneeseen. Seisaaltaan suoritettava venetsialainen soutaminen on edelleen täällä hyvissä voimissa elävä ja perinteinen harrastus, joskin erikoinen soutamistekniikka näyttää paljon helpommalta mitä käytännössä onkaan. Oma suurin ongelmani soutuveneiden kanssa on, että en mielellään nouse edes seisomaan sellaisessa, joten voitte kuvitella kuinka hyvin itse gondolityylinen soutaminen voi silloin sujua (terkkuja tässä välissä iskälle, Tervajärven sulavalle soutumestarille!). Onneksi meiltä löytyi täällä omasta takaa tarmokas ja kokenut soutaja, joka kesti myös meidän ummikkojen kokeilut ja sähläilyt keskellä kauneinta merimaisemaa.

Venetsia

Venetsia Marimente

Venetsia Italia

Venetsian laguuni

Aikamme soudettuamme ja huovattuamme sidoimme veneen kiinni piskuisen pienen Campalto-nimisen saaren kuluneen puiseen laituriin ja patikoimme tiemme kohti rauhallista piknik-paikkaa, laukussamme salamia, patonkia ja irtoproseccoa. Olkoonkin, että paikka oli syksyisten ampiaisten valtaama, eikä tilannetta varsinaisesti helpottanut, että sattumoisin erään meistä päivän asuvalinta oli vähintäänkin kuin itse KING BEE! :D

Venetsia

Salame picnic

Venezia Campalto

Ihan uskomatonta, että lokakuun lopussa voi olla vielä tällaisia kelejä Pohjois-Italian suunnalla!

Venetsia

P.S. To all the single ladies: paidaton soutaja söpöine koirineen on sinkku! ;)

Lisää arjen välähdyksiä Venetsiasta Marimenten Facebookissa ja Instagramissa