Pallontallaajat.net
Valikko

Talvimyrskyn taikaa – Helsingin uudistuva Sokos Hotel Presidentti

Talvimyrskyn taikaa

Lumituisku. Lumipyry. Puuterilumi.

Kuinka monta lumen eri olomuotoja kuvaavaa sanaa Suomen kielestä löytyykään!

Talvinen lumiteema kuvastaa kauniilla tavalla suomalaista perinnemaisemaa, ja suomalaisten lisäksi Pohjoisen talvi kiinnostaa arktisella eksoottisuudellaan myös ulkomailta saapuvia matkailijoita.

Mutta mitä tekemistä suomalaisilla perinnemaisemilla on tarinankerronnan – tai nykypäivän matkailuelinkeinon kanssa?

Tämän päivän hotellit haluavat tarjota yhä persoonallisempia ja yksilöllisempiä elämyksiä sekä kertoa vierailleen ainutlaatuisia tarinoita. Tällaiseen kysyntään vastaa Helsingissä Original Sokos Hotel Presidentti, jossa pääsin joulukuisella Suomen matkallani yöpymään uudenuutukaisessa, Paola Suhosen ja Ivana Helsingin suunnittelemassa tarinallisessa teemahuoneessa.

Huonevarauksen tein Finnair Plus-pisteitä hyödyntäen ja etukäteen otin yhteyttä hotelliin nätisti tiedustellen, voisinko mahdollisuuksien ja saatavuuden mukaan päästä testaamaan uusia Ivana Helsinki-teemahuoneita. Vastaanoton henkilökunta oli suureksi ilokseni ottanut toiveeni huomioon, ja sain valita satumetsän ja talvisen myrskyn inspiroimien huoneiden välillä. Muissa teemoissa ollaan muun muassa juhannustunnelmissa sekä suomalaisen sisun ja hiljaisuuden äärellä, ja uudistettuja huoneita valmistuu vähitellen vieraiden käyttöön. Talvimyrsky sopi ajankohtaan ja ulkosuomalaisen lumen ihannointiin parhaiten, joten pian löysin itseni neljännen kerroksen huoneesta…

Ja että millaisesta?

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Talvimyrsky kertoo selkeästi Pohjois-Suomen luonnon tarinaa. Huone on tilava, mutta silti kuin kotoisan pesämäinen onkalo, jonka yleinen värimaailma puikkelehtii tummanharmaan ja valkoisen tyylikkäässä yhdistelmässä. Sängyn takana olevan seinän vaalean ja harmaan eri sävyt elehtivät kuin sankan lumituiskun tuoksinnassa. Toista seinää hallitsee uniikki ja pehmeä pororyijy, ja koristetyynyistä löytyy ladulla huhkiva murtomaahiihtäjä.

Ikkunan eteen on aseteltu mielenkiintoisen näköinen, valkea pilvimäinen Frank O. Gehryn ’Cloud’-valaisin, joka on toisaalta kaukaa katsottuna kuin jättimäinen, sopivasti epämuodostunut lumipallo.

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Sohvapöydän terävät abstraktit kuviot ja kylmät pastellisävyt välkkyvät kuin tusinat lumikiteet.

Sokos Hotel Presidentti

Jopa suihkuammeen suojasta löytyy pieniä valkoisia lumihiutaleita.

Tunnen ihailevani varsinaista talven ja lumen ihmemaata keskellä Helsingin lumetonta ydinkeskustaa!

Kaikki tämä visuaalisuus on niin voimaannuttava kokemus juuri Italiasta Suomeen jouluksi palanneelle, entiselle Kainuun kasvatille, että tunnen hotellihuoneen oven avattuani olevani jo henkisesti täällä – kotona.

Sokos Hotel Presidentti

Pujahdan lämpöiseen appelsiinintuoksuiseen vaahtokylpyyn ja hengähdän syvään. Ihana olla jälleen Suomessa ja vieläpä näin osuvalla ja lämpimällä vastaanotolla!

Kylvyn jälkeen simahdan kuin saunatonttu suloiseen uneen ja aamulla suuntaan hyvin levänneenä kohti Presidenttisalin muhkeaa buffet-aamiaista.

Sokos Hotel Presidentti

Riisipiirakoita munavoilla, ihanaa! Ja voi kuinka lehteviä joulutorttuja!

Sokos Hotel Presidentti

Sokos Hotel Presidentti

Tarkkailen pöydästäni verkkaisesti heräilevää Helsingin Eteläistä Rautatiekatua ja silmäilen, kuinka muut hotellivieraat nauttivat tummapaahteisen Presidentti-aamukahvinsa Helsingin Sanomia aamusilmillään tihrustaen.

Ähäkutti, onpa edelleenkin hyvä fiilis olla pääkaupungissamme, jonka katuja tallailin itsekin neljän vuoden ajan.

Sokos Hotel Presidentti

Lämmin kiitos Sokos Hotel Presidentin ammattitaitoiselle ja vieraanvaraiselle henkilökunnalle myötätuulisen mainiosta majoituskokemuksesta!

Oletteko te jo kokeilleet näitä hienoja, tarinallisia teemahuoneita? Mikä niistä kiinnostaa eniten?

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Mitä musiikkia Italiassa kuunnellaan? Marimenten levyraati kertoo

Mitä musiikkia Italiassa kuunnellaan

Okei, yhden joskin puolueettoman naisen levyraati, mutta ei se mitään :)

Jokin aikaa sitte naputtelin blogiin pienen katsauksen siitä, mistä Italian uutisissa kyseisellä viikolla puhuttiin. Koska musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, halusin nyt vuorostaan koota tähän postaukseen Radio Italian albumilistaa vapaamuotoisesti mukaillen ja soveltaen, mitä Italiassa kuunnellaan juuri nyt ja menneen syyskauden aikana.

Listasin tähän vain italialaisten artistien italiankieliset kappaleet, vaikka toki täällä kuunnellaan paljon myös muunkielistä musiikkia.

1. Marco Mengoni: Sai che

Tämän hetken ja viime vuosien albumilistojen ykkönen Marco Mengoni nauttii suuresta kansan suosiosta, eikä mielestäni lainkaan suotta! Toinen oma suosikkibiisini on Ti ho volute bene veramente.

2. Tiziano Ferro – Potremmo ritornare

Tämä kansainvälisestikin tunnettu heppu on ollut pinnalla jo vuodesta 2001 hitillään Perdono. Jos Marimenten toimitukselta kysytään, niin ei jatkoon, mutta Italiassa Tiziano on kova sana!

3. Alessandra Amoroso – Sul ciglio senza fare rumore

Alessandra kävi viime syksynä Venetsiassa kuvaamassa tämän videon, joten jos laulu itsessään ei miellytä, niin ainakin voi katsella kauniin henkeviä kanaalinäkymiä veneen kyydistä kuvattuna.

4. Georgia – Oro nero

Kauniisti alkava kappale, joka voimistuu kertosäkeeseen päästessä ja kappaleen nimi tarkoittaa suomeksi ’mustaa kultaa’. Tämä soi aina myös meidän lähiruokakaupassa :)

5. J-Ax & Fedez – Assenzio

Pitkän linjan muusikko J-Ax lyöttäytyi yhteen Fedezin kanssa ja tässä on lopputulos, jolla on marraskuun julkaisun jälkeen lähes 22 miljoonaa katsontakertaa. Molemmilla on mielestäni tätä parempia biisejä sekä yhdessä että erikseen, esimerkiksi Intro.

6. Alessio Bernabei – Noi siamo infinito

Vähän vauhdikkaampaa menoa ja suorastaan tarttuva melodia. Saattaisin kuunnella tätä vaikkapa ajomatkamusiikkina, jos Venetsiassa olisi autoja :)

7. Fabio Rovazzi – Tutto molto interessante

Etenkin nuorison bilebiisi, jota ennustaisin tulevana kesänä renkutettavan Venetsiassakin viikonloppuiltaisin tuunattujen veneiden bassokaiuttimista. Vaatii ehkä pari Spritziä alle, että tämän voi kuunnella kokonaan, mutta osittain ihan hauskakin!

8. Calcutta – Oroscopo

Tämä soi viime kesän ajan joka tuutista, joten laitoin sen tähän näillä Italialle harvinaisilla pakkaskeleillä heinäkuun  ihan tuhannen kuumia  lämpimiä päiviä muistellen.

9. Lorenzo Fragola – D’improvviso

”Jussi Mansikka”, Italian lahjakas nuori kyky <3

ELI LYHYENÄ YHTEENVETONA: Italian listojen kärjessä viihtyvät enimmäkseen hyvin perinteiset hitaat ja suuria tunteita tulkitsevat balladit.

Mitäs tykkäilette italialaisten suosikkibiiseistä? Oliko tuttuja tai jäikö jokin erityissuosikki pois listalta?

Seuraa Marimenten havaintoja Italiasta ja Venetsiasta Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Tältä näyttää Malta talvella

Malta talvella

Maltan pitäisi olla Euroopan joulupääkaupunki…tai siis maa!

Vaikka pikkuruinen saarivaltio sijaitsee hyvin etelässä Välimerellä, Sisilian alapuolella ja Tunisian tasalla, hieman yllättäin Maltalla näytetään ottavan talven juhlavat fiilistelyt ihan tosissaan. Joka kaupungin katujen ylle oli viritelty näyttäviä talvivalaistuksia ja muita joulukoristuksia ja kaduilla kaikuivat vienosti ’Oi jouluyö’ ja muut hillitymmät joululaulut tyylikkästi toteuttaen. Tämähän tietysti passasi Marimenten joulumieliselle toimitukselle paremmin kuin hyvin joulukuun puolivälissä juuri ennen juhlapyhien h-hetkiä.

Malta talvella

Malta talvella

Malta talvella

Sää joulukuussa

Maltalla oli kohtuullisen lämmintä, +15 päivisin ja kevyellä syystakilla pärjäsi riittävän hyvin. Mutta HUOM! Pienellä Välimeren saarella käy talvikuukausina erittäin kova tuuli, joka nostattaa suuren suuria aaltoja lyömään vettä lähellä sijaitseville kaduille asti. Meidän epäonneksemme joka päivä satoi tuulen lisäksi, eikä mitenkään pikkuhiputtelua vaan suoraan sanottuna kissoja ja koiria taivaan täydeltä! Vesisateessa ja tuulessa pitelimme lähinnä toisistamme kiinni, ettemme lennä tukan mukana tuulen viemänä vallan muille maille! Kelithän vaihtelee vuosittain, mutta saattaa olla hyvä idea harkita Maltaa matkakohteena esimerkiksi hieman keväämmällä. Tai vaihtoehtoisesti varustautua reissuun vähintäänkin laadukkaalla, tuulessa nurinpäin sinkoutumattomalla sateenvarjolla ja muhkealla, suojaavalla kaulahuivilla. #grannytips

Malta talvella Marimente

Malta talvella

Malta talvella

Malta Valletta

Malta talvella

Malta talvella

Minne pakenimme tuulta ja…tuiskua?

Tunnelmallisen hämyisiin ja lämpimiin kuppiloihin ja ravintoloihin tietysti! Palloilimme enimmäkseen Pacevillen alueella, joka on tunnettu vilkkaasta yöelämästään, sekä teimme yhden täsmäiskun alkuillasta myös pääkaupungista Vallettasta vahingossa löytyneeseen kohteeseen.

Valletta

StrEat Whisky Bar & Bistro. Laskeudu portaat alas maan alle maltalaisesta hunajankeltaisesta kalkkikivestä rakennettuun luolamaiseen onkaloon, jonka erikoisuutena ovat viskipohjaiset drinkit. Etenkin talviaikaan sopivia yhdistelmiä löytyy kattavalta cocktail-listalta useita ja baarin henkilökunta tietää mitä tekee.

Malta talvella

Paceville

Crow’s Nest. Hyvin jouluhenkinen pubi, jossa soi kivat nykypäivän hitit mutta ei liian häiritsevän kovalla, sopivasti porukkaa muttei silti liian meluista, ainakin torstai- ja perjantai-iltoina. Ulkosuomalaisen innostukseksi paikasta löytyi ruotsalaista makeaa Älska-siideriä mauilla mansikka-lime, persikka sekä pohjoismaiset marjat, ja jos hintatasosta puhutaan niin 0,5 litran siideri ja kaksi isoa olutta maksoivat yhteensä 10 euroa!

Malta talvella

Gululu. Maltalaista ruokaa: kania perunoilla ja vihanneksilla sekä perinteistä tuhtia ftira-pizzaa, jonka oli jopa Marimenten mausteita rakastavalle toimitukselle ihan liian tulinen, mutta muuten aivan ihana, paksu taikinamainen maltalainen pizza.

Gululu Malta

Scotsman. Nimestäkin voi jo päätellä, että kyseessä on rempseä skottipubi, jonka bravuurina on muhkeat fish & chips-annokset eli jättimäinen uppopaistettu kala ranskalaisilla, currykastikkeella ja hernemuhennoksella.

Hugo’s lounge. Bilealueen rauhallisempi cocktail-paikka, jossa maistuu vaikkapa makeat persikka- ja omenamojitot. Musiikki soi pehmeästi taustalla, pöydissä palavat kynttilät ja istumatila on sijoiteltu niin että on yksityisyyttä. Tänne tulisin etenkin romanttisille treffeille.

Malta Hugo's lounge

Dubliner. Kotoisa irkkupubi (milloin irkkupubi ei olisi kotoisa?), perjantai-illan tullen täpötäynnä, ja viereisestä pöydästä löytyi myös yllättäin pari suomalaisleidiä :)

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä vinkkinä on pakko mainita maltalaiset suolaiset katuruokaherkut eli pastizzi, joita myyviä pikkukojuja on ripoteltu ympäri maata. Eli muutamalla sanalla kuvailtuna lehtitaikinan tyylisen suolaisen leivonnaisen sisään laitetaan esimerkiksi maukkaasti maustettua kanaa, tai kuten omassa suosikissani muussattua mausteista herneseosta. Oi vitsit, niitä ”hernetulivuoria” on vieläkin ikävä!

P.S. Ja jos oikein kova kaatosade yllättää kuten meillä teki, voi sitä paeta myös Pacevillessa sijaitsevaan Dick’s Bariin ja naureskella edullisen olusen verran kuppilan nimelle.

Seuraa Marimenten matkoja Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Ajatuksia ja tilintekoa vuodesta 2016

Vuosi 2016 alkaa olla pian paketoituna ja uusi vuosi häämöttää horisontissa. Jos vuosi 2015 oli kaikkien aikojen reissuvuosi, tänä vuonna puolestaan reissasin vähemmän kuin moneen viime vuoteen.

Miksi näin?

Viime vuonna olin lähes joka kuukausi menossa tukka putkella jonnekin, reissuja reissujen perään, ja jossain välissä yhdistettynä alkuvuoden muuttoon Italiaan tämä kaikki alkoi tuntua hieman ylitsepursuilevalta. Reissaaminen tavallaan menetti merkityksensä, kun tulevia matkoja ei ehtinyt kunnolla odottaa, suunnitella ja kieriskellä juuri siinä odottamisen kutkuttavassa fiilistelyssä, joka joidenkin tutkimusten mukaan on jopa itse reissun päällä oloa  tyytyväisempi olotila. Mieli ikään kuin turtui olemaan koko ajan jossain tien päällä, vaikka uudessa asuinympäristössäkin olisi ollut jo ihan tarpeeksi tutkimista, totuttelemista ja sopeutumista. Venetsia ja ylipäätään Italia ei ole suomalaiselle se kaikista helpoin uusi maa, kuten näistä italiansuomalaisten vinkeistä kävi aiemmin ilmi. Mutta enhän minä helpompaa elämää lähtenyt Saapasmaasta hakemaankaan, vaan kokonaisvaltaista elämäntyylin muutosta siihen suuntaan, miten haluan omaa elämääni elää. Sopeutumisestani Venetsiaan kirjoittelinkin aiemmin täällä.

Yhtä kaikki, näistä syistä tämä vuosi on mennyt huomattavasti pienemmällä vaihteella kuin edeltävä vuosi, ja hyvä niin.

Tämän vuoden reissuja olivat Mr. Chilen ekan helmikuisen Suomen vierailun lisäksi Kroatian Pula heinäkuussa, Rimini Italian ja yhden Euroopan suurimman matkailualan konferenssin merkeissä lokakuussa sekä Malta nyt joulukuussa, Suomen joulun vieton lisäksi.

Pula, Croatia

Kirkasvetinen Adrianmeri Kroatian Pulassa

Malta Marimente

Talvisen tuulinen Malta

Viime keväänä tein myös päätöksen, että perustan oman toiminimen, joten oman yrityksen alkutaipaleen aikana olen halunnut olla enemmän paikoillani ja keskittää aikani ja energiani reissaamisen sijaan muihin asioihin. Tämä on näkynyt myös blogin puolella yhä useamman postauksen ollessa reissuraapustusten sijaan ulkosuomalaisen kokemuksia ja fiilistelyjä. Nähtävästi tämä ei ole kuitenkaan sen suuremmin haitannut teitä lukijoita, sillä useammat ovat edelleen pysyneet kelkassa mukana ja uusia seuraajia on tullut mukaan mukavan tasaiseen tahtiin. Suurkiitos teille kaikille, niin vanhoille kuin uusille lukijoille – juuri teidän vuoksenne minä jaksan vuodesta toiseen kirjoitella Marimenten hajatelmia! :)

Kajaani Finland

Helmikuussa Suomen reissumme aikaan pohdimme ihan tosissamme Mr. Chilen kanssa, miltä ajatus Suomeen pitemmäksi aikaa muuttamisesta tuntuisi. Esimerkiksi Helsinki ei silloin kuitenkaan tuntunut kutsuvalta vaihtoehdolta minulle, vaikka ihana kaupunki onkin ja vaikka seuraan kaupungin innovatiivisia kehitysprojekteja kuten keskustakirjastoa, Kampin Korttelia, Löylyä ja majoitusmatkailun uudistuksia suurella mielenkiinnolla. Helsinki tuntui pitkän ajan jälkeen hieman kuin edelliseltä elämältä, johon en ehkäpä pysyvästi haluaisi takaisin asumaan, vaikka nautinkin siellä käymisestä. Mr. Chile puolestaan luonnollisesti kauhisteli pääkaupunkiseudun kalleutta muun muassa asuntojen ja ravintoloiden hintojen suhteen, enkä usko, että voisimme Helsingissä asuessa käydä niin usein ulkona kuin esimerkiksi Venetsiassa asuessamme. Lisäksi suurimpana järkisyynä Venetsiassa toistaiseksi pysymiselle on poikaystäväni vakituinen työpaikka, joka on Italiassa kuin tarkkaan varjeltu kansallisaarre ja suomalaisittainkin aika lailla saimaannorppaan verrattava harvinaisuus. Ja taitaa olla nykyään myös monessa muussakin maassa.

Pohjois-Suomea sen sijaan ikävöin aika ajoin, mutta onneksi sinne pääsee muutamassa tunnissa lentäen kavereita ja vanhempia moikkaamaan. Mietimmekin, että jos joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaisimme Suomeen, mieluinen asuinkaupunki saattaisi olla Oulu tai Kuopio, joissa elämä on rauhallisen leppoista ja jotka kehittyvät koko ajan, hintatason silti pysyessä edelleen kohtuullisen järkevissä sfääreissä verrattuna pääkaupunkiseutuun. Suomen kieltä taitamattomalla, mutta sen sijaan neljää muuta kieltä puhuvalla Mr. Chilellä tosin saattaisi olla ongelmia löytää pohjoisesta työpaikka, mutta tämä ei ole tällä hetkellä ajankohtaistakaan, joten askel kerrallaan.

Kainuu region, Finland

Jos en itse ole liikkunut Venetsia-kuplan ulkopuolelle tänä vuonna kovinkaan paljoa, olen puolestani saanut tavata täällä uusia ja vanhoja tuttuja etenkin kesäkuukausien aikaan. Uusia tuttavuuksia ovat olleet pari blogin kautta minut paikantanutta reissaajaa, ja ”vanhoja” tuttuja taas esimerkiksi Pingviinimatkat– ja Travellover -blogien ihanat Milla ja Annika, joiden kanssa sain istuskella iltaa ja miettiä elämän tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita viinien ja mojitojen äärellä. Myös hyvä ystäväni sekä pari sukulaista osasivat eksyä tänä vuonna Venetsiaan ja yhtenä huipennuksena omat hyvin harvoin ulkomaille reissaavat vanhempanikin saapuivat ensimmäistä kertaa ihmettelemään kanaalien kaupungin merkillistä elämänmenoa! Puhumattakaan poikakaverini isästä, joka viihtyi Venetsiassa peräti viikon verran yli kuukauden mittaisella Euroopan reissullaan Chilestä.

Ystävistä puheenollen, koen olevani hyvin onnekas, että lähimmät ja tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat säilyneet tästä välimatkasta ja ajasta huolimatta, vaikkei nähtäisikään kuin pari kertaa vuodessa. Parhaita ystäviä tavatessa tuntuu joka kerta kuin jatkettaisiin suoraan siitä, mihin ollaan viimeksi nähdessä jääty.

Tässä vuoden vaihtumisen kynnyksellä en ole enää pitkään aikaan tehnyt minkään sortin lupauksia. Sen sijaan listaan tähän muutaman toiveen ja tavoitteen vuodelle 2017:

Haluan tulla paremmaksi kirjoittajaksi

Luen enemmän suomenkielistä kirjallisuutta

Kehitän omaa pientä bisnestäni

Opin lisää italian kieltä, joka päivä edes vähäsen

Pidän huolta itsestäni niin fyysisesti kuin henkisestikin

Näihin ajatuksiin on hyvä päättää tämän vuoden viimeinen blogipostaus.

Marimenten toimitus toivottaa kaikille oikein onnellista Uutta Vuotta 2017!

Uusi Vuosi Fragolina Marimente

Pysy mukana Marimenten matkassa Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Joulunajan mietteitä ja suunnitelmia

Joulunajan mietteitä ja suunnitelmia

Joulutunnelmissa Maltalla

Oletteko huomanneet, että joulun alla ihmiset jakaantuvat enimmäkseen kahteen veneeseen? Niihin, jotka fiilistelevät joulua joka käänteessä ja niihin, joita kaikki se kouhotus enimmäkseen ketuttaa.

Poikaystäväni ei ole jokseenkaan lainkaan jouluihminen. Ihan mieletön urotyö oli, että eräänä marraskuisena iltana, kun en saanut unta hän viritteli SUOMALAISIA JOULULAULUJA taustalle soimaan. Ajatteli varmaan, että tämä jouluhirmu nukahtaisi tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap:in rauhaisiin sointuihin :D Väittäisin kuitenkin, että tätä myöten Mr. Chilen käännyttäminen jouluihmiseksi on ihan hyvällä alullaan, hehe.

Chilessä joulupyhät tarkoittavat lähinnä grillailua takapihalla auringon paahtaessa – joulukuun loppupuolella siellä päin maailmaa alkaa olla jo täysi kesä ja biitsikausi ovella. Suomalaiselle joululle tyypillisen hiljentymisen sijaan Chilessä lähinnä viilennytään vesimelonien kera ja ”surumielisten ja melankolisten” joululaulujen sijaan kuunnellaan trooppissävytteistä cumbiaa ja muita kevyitä kesäbiisejä. Jouluperinteiden näin räikeä eroavaisuus on yhtään liioittelematta yksi järisyttävimpiä kulttuurieroja tässä Italia-Chile-Suomi-arjen keskellä! Nähtäväksi jää, pääsenkö joku vuosi kokemaan chileläisen vesimelonijoulun :)

Jos sen sijaan puhutaan Marimenten toimituksesta, myönnettäköön, että kuuntelin tänä(kin) vuonna ekat joululaulut jo lokakuun puolella, puhumattakaan pehmeältä suklaalta tuoksuvien kynttilöiden sytyttelystä. Suomalaiset joululaulut muuten toimivat myös hyvänä kostona naapurin nuorisolle, joka potee pikkutunneille jatkuneen riekkumisen ja älämölön jälkeen sunnuntaiaamuna krapulaa. Petteri Punakuono vaan täysillä raikaamaan seinän viereen tai vaihtoehtoisesti Raskasta joulua-versio Nisse-Polkasta, ja kaikilla on ilo ylimmillään, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Tai minulla ainakin.

Venetsia joulukuu

Viimeistään marraskuun loppupuolella mieleni kävi jo välillä hyvinkin joulutunnelmissa, sillä täälläkin alkoi olla ilmassa Pohjois-Italian talven merkkejä. Oman naapurustomme hämyisässä viinibaarissa tuoksui kanelitanko, Padovan joulumarkkinoilla paksu, italialainen kuuma kaakao, sekä Venetsian historiallisen keskustan Strada Nuova-ostoskadulla paahdetut kastanjat.

Venetsian talven sankkoihin sumuihin ei ole näillä näkymin odotettavissa valkoista joulua, vaikka joskus harvoin täälläkin saattaa tulla taivaalta jotain lumenkaltaista. Tänne en kuitenkaan lunta kaipaakaan, sillä Pohjois-Suomessa siitä saa toivottavasti nauttia ihan riittämiin.

Venetsia joulukuu

Aikuisiän myötä joulu merkitsee minulle rauhoittumista ja kiireetöntä yhdessäoloa minulle rakkaiden ihmisten kanssa.

Isän itse metsästä hakeman kuuseen koristelua ja tuoretta tuoksua sekä äidin ympäri taloa sytyttelemien kynttilöiden lämpöä, valoa ja rauhaisaa tunnelmaa.

Joulusaunassa kylpemistä pakasteeseen kesällä jemmatun vastan kera.

Aikaista jouluaattopäivällistä, jonka jälkeen jaetaan muutama oikeasti toivottu ja/tai ajatuksella hankittu lahja, ja joulusuklaiden ja Vihreiden kuulien maistelu myöhään jouluyöhön.

Joulu Marimente

Lapsuudestani lähtien olemme menneet suunnilleenkin tuolla samalla, vuosien varrella hyväksi havaitulla kaavalla, joka vallitsee kuin kirjoittamattomana lakina perheenjäsenten mielessä.

Tänäkin vuonna suuntaan juuri Maltan reissulta palanneena parin pysähdyksen taktiikalla Helsingin ja Pudasjärven kautta Kajaaniin kotiin joulunviettoon. Mr. Chile on harmikseni töissä joulupyhät, mutta sen sijaan Uuden Vuoden saamme viettää yhdessä Venetsiassa – hänelle kun Uusi Vuosi on joulua huomattavasti tärkeämpi tapahtuma. Ja nyt heräsi muuten epäilys, etten luultavasti ole monista kelpoyrityksistä huolimatta onnistunut markkinoimaan hänelle suomalaista joulua tarpeeksi hyvin! Ainoa asia mistä nimittäin EN pidä joulussa on jouluruoat (jos ei konvehteja ja pipareita lasketa), joten minulle jokavuotinen jouluaterian bravuuri on äitin tekemä JAUHELIHAMUREKE! :D Ketsupin kanssa tietty. Onkos muita, jotka ei lämpene laatikoille sun muille lipeäkaloille?

Palaillaan vielä myöhemmin ennen vuoden vaihtumista ajatuksiin vuodesta 2016 kokonaisuudessaan, sekä sen jälkeen Maltan matkan tunnelmiin, kunhan saan ajatuksia ja kuvia kokoon mielenkiintoisen reissun jäljiltä.

Mutta sitä ennen: oikein rauhallista ja lämminhenkistä joulua teille kaikille!

Ja tämän kunniaksi liitän tähän Venetsian mannermaalla kuvatun (anti)jouluhenkisen ja venetsian murteella sanaillun musiikkivideon, jossa muuten mainitaan myös Suomi kohdassa 1:38 :)

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Loppuviikoksi Maltalle!

Malta

Aurinkoa, merta, nuorten kielikursseja ja Euroopan Unionin pienin maa…

Siinä siintävät Marimenten toimituksen päällimmäiset mielikuvat Välimerellä, Sisilian alapuolella ja Pohjois-Afrikan tasalla sijaitsevasta, virallisesti kaksikielisestä Maltasta.

Tarkempaa tutkimustyötä tehtyäni selvisi myös, että matkakohteen kulttuuri tasapainoilee italialais-arabialais-englantilaisvivahteissa ja myös ehkäpä hieman yllättävä tieto: Maltalla asuu HS:n artikkelin mukaan pysyvästi jopa satoja suomalaisia!

Malta

Malta

Varasimme vuoden viimeisen ulkomaan reissun reilu kuukausi sitten ja lähtöpäivä on tämän viikon torstaina. Ryanairin suorat meno-paluulennot Venetsiasta maksoivat 115 euroa kahdelta hengeltä laukun kera, joten tilaisuuteen oli tartuttava häikäilemättä mitä pikimmiten!

Perillä meillä on kolme yön verran aikaa ihmetellä kellertävästä kivestä rakennettua historiallista saarta, joka on meille molemmille ennestään tuntematon ja joka näin talviaikaan tuntuisi hieman rauhallisemmalta kesäkauden kielikurssilaisten palattua takaisin kotimaihinsa.

Suurella mielenkiinnolla siispä odotan, millaisissa tunnelmissa saarella ollaan näin joulukuun puolivälissä!

Millaisia kokemuksia tai mielikuvia teillä on Maltasta?

Pysy Marimenten matkassa Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä

Kuvat: Pixabay.com

Älä tee tätä Venetsiassa x 5

Älä tee tätä Venetsiassa

Kuinka välttää pahimmat turistikömmähdykset Venetsian vierailulla?

Useimmiten pitäydyn positiivisissa, can do-asenteella varustelluissa postauksissa, mutta olkoon tämä pieni poikkeus.

Kirjoituksen innoittajana toimi japanilainen turisti, joka muutama päivää sitten hyppäsi Canal Granden ylittävältä sillalta suoraan kanaaliin sup-laudan kera, ja pienen pulahduksensa jälkeen lähti melomaan muina miehinä eteenpäin. Tapaus päätyi ymmärrettävästi myös lehtiin ja videolle.

Suomalaiset onneksi harvemmin intoutuvat pulikoimaan likaisissa kanaaleissa tai muutenkaan hyppimään silloilta veteen. Sen sijaan olen huomannut pientä nenän nyrpistelyä Pohjolan puolelta Venetsian ”kalliista hintatasosta ja huonosta ruoasta”. Nämä seikat ovat kuitenkin matkailijan omista valinnoista ja kohteen etukäteisestä tutkimustyöstä kiinni, joten ei syytä huoleen.

Tämän postauksen päällimmäisenä tarkoituksena ei ole julistaa ’väärin matkustettu’-mentaliteettia tai morkata kenenkään mieltymyksiä. Näiden sijaan tavoitteena on vinkata suuntaa antaen, millä keinoin Venetsian matka voi sujua mahdollisimman mutkattomasti ja ehkäpä lompakollekin kevyemmin.

1. Älä ruoki puluja San Marcon aukiolla

…tai sen koommin missään muuallakaan. Jostain syystä turistien suuri hupi on saada kuva pulu(parvi) a.k.a. lentävä rotta käsissään, päässään tai jonkin muun ruumiinosansa pitelemänä. YÄH?

2. Älä hörppää kahveja San Marcon aukiolla

…ellei kymmenen euron hintaiset kupposet ole reissubudjetillesi ihan ok. Suunnilleenkin kaikki matkaoppaat mitä Venetsiasta on koskaan kirjoitettu kehoittavat kävelemään kuuluisaan Caffè Florianiin, enkä varsinaisesti ymmärrä miksi. Toinen oppaiden vakiosuosikki näyttää olevan Harry’s Bar, johon tiensä löytävät ainoastaan kalliita Bellini-drinkkejä metsästävät turistit. Jokaisella toki on makunsa, mutta nämä molemmat ovat elämykseen nähden mielestäni reippaasti ylihinnoiteltuja – parempaa laatua edullisimmilla hinnoilla saa muualta.

Kahvia Venetsiassa

3. Älä osta krääsää

Venetsiassa käsityöperinteet ovat hyvissä voimissaan ja kaupungista löytyy lukuisia pieniä paikallisten käsityöläisten aitoja taideteoksia – perinteisistä naamioista tauluihin, vaatteisiin, kenkiin ja koruihin. Muutamia täsmävinkkejä löytyy esimerkiksi täältä.

4. Älä pysähdy keskelle kapeaa katua

On selvää, että joskus on pakko tehdä suunnittelemattomia stoppeja ottaakseen kuvia komeista kappeleista, eikä suinkaan vähiten, kun ollaan Venetsian kuvankauniissa kanaalikaupungissa. Ota kuitenkin huomioon muut ihmiset, jotka pahimmassa tapauksessa kävelevät päälle, jos teet äkkipysähdyksen keskellä ruuhkaista ja kapeampaakin kapeampaa kävelykatua ja tukit samalla töihin kiirehtivien asukkaiden reitin. Jos mahdollista, niin väistä aina ensin oikealle ja sitten anna kameran laulaa.

Venetsian kapeat kadut

5. Älä kuvittele, että olet nähnyt Venetsian päivässä

Tekemistä ja näkemistä (ja syömistä!) riittää niin paljon, että vähintään suosittelisin kolmea tai neljää kokonaista päivää kohteessa. Ja yöaikaan Venetsia on ehkäpä parhaimmillaan, joten pelkällä päivävisiitillä jää kaupungin toinen maaginen puoli kokonaan näkemättä.

Loppuun todettakoon, että Marimenten toimitus on itse tehnyt suurimman osan listalta löytyvistä lipsahduksista, joten ei hätää, samassa veneessä…tai gondolissa ollaan.

Muita Venetsian matkavinkkejä ja usein kysyttyjä kysymyksiä löytyy blogin Venetsia FAQ-osiosta!

Marimente Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä