Pallontallaajat.net
Valikko

Astetta henkilökohtaisempaa

Venetsia cannaregio

Facebookissa kiersi jokin aika sitten tällainen lista, jossa sai luetella itsestään pikaisesti pieniä nippelitietoja.

Tässä hellettä paossa, vesimeloonin kanssa sisällä tuulettimen ääressä napottaessa päätin näpytellä muutaman matkavinkkejä henkilökohtaisemman faktan Marimenten toimituksen elämästä:

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
1. Kajaani
2. Leeuwarden, Hollanti
3. Genova, Italia
4. Helsinki

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt:
1. Kajaanin kaupunki
2. RTG Sales
3. Gemalto
4. HostelsClub

Neljä ohjelmaa, joita seuraan  TV:stä  läppäriltä:
1. Anthony Bourdain: Parts Unknown
2. Hotel Hell
3. How I Met Your Mother
4. Two And A Half Men (Miehen puolikkaat)

Neljä paikkaa, joissa olen vieraillut:
1. Foz do Iguacu, Brasilia
2. Bariloche, Argentiina
3. Lyon, Ranska
4. Sodankylä

Neljä paikkaa, joissa haluaisin käydä:
1. Berliini, Saksa
2. Valencia, Espanja
3. Peru
4. Kuuba

Neljä ruokaa, joista pidän:
1. salamipizza
2. intialainen Butter chicken
3. nepalilaiset momot
4. meksikonpata

Neljä juomaa, joista pidän:
1. kahvi
2. prosecco
3. Guarana Antarctica
4. appelsiinimehu

BREAKING NEWS! Komeampi puoliskoni palasi juuri töistä kotia ja käski lisätä listaan:

Neljä ajatusta kesken työpäivän

1. Kuinka listiä p.o.m.o.
2. Kuinka listiä asiakkaat
3. Miltä tuntuisi jos sattuisi maanjäristys
4. Miten välttää ikävät velvollisuudet

Kuulostaako jollekin tutuilta ajatuksilta? Kaikesta päätellen oli ilmeisesti astetta haastavampi työvuoro :D

Näin pohjustaen, kiinnostaisiko teitä Venetsian hotellityöntekijän  haastattelu  paljastukset, eli millaista on olla vaikuttamassa tuhansien matkailijoiden reissukokemukseen yhdessä maailman suosituimmista matkakohteista?

Olen värkännyt kysymyslistaa, mutta jos teillä tulee mieleen jotain erityistä mitä haluaisitte tietää niin laittakaahan kommenttia!

Lisää Marimenten turinoita tuoreeltaan Venetsiasta Facebookissa

Kesäinen drinkkivinkki: persikkainen Bellini

drinkkivinkki Bellini

Keskiviikkoehtoota kaverit!

Tämän ja edessä häämöttävän juhannusviikonlopun kunniaksi halusin jakaa täällä blogin puolella hiljattain maukkaaksi kesäjuomaksi havaitsemani, helpon drinkin ohjeen, jota aiemmin väläyttelin Marimenten Facebook-sivun puolella.

Kyseessä on sen pitemmittä esittelyittä perivenetsialainen BELLINI!

Alunperin Venetsian kuuluisassa Harry’s Bar-kuppilassa 1930-luvulla baarimestari Giuseppe Ciprianin taiteilema Bellini sopii hedelmäisen raikkaan makunsa sekä vienosti kuplivan koostumuksensa vuoksi kesään – satoi, paistoi…tai tulvi. Edellä mainitussa baarissa tästä makukimarasta saa pulittaa hulppeat 15 euroa, mutta koska ainesosat ovat varsin simppelit ja helposti saatavilla, on paree neuvo rakentaa tämä herkkucocktail IHAN ITE!

Tässä siis harvinaisen selkeä ja yksinkertainen ohje:

Iltapäivä-Bellinit kahdelle

Tarvitset:

2 valkopersikkaa
1 pullo italialaista proseccoa
Sauvasekoitin tai tehosekoitinkin käy
2 viinilasia

Lisäksi:

Musiikkia oman maun mukkaan
Paljon rakkautta drinkin valmistamiseen <3

1. Jäähdytä valkopersikat hetkisen aikaa muttei jäisiksi asti pakastimessa.

2. Testaa tällä välin jo valmiiksi hyvin kylmennetty prosecco (esim. onko kuplat tallella; Marimenten toimituksen tietoisuuteen on eksynyt pari epäonnistunutta kertaa kuplatonta proseccoa). Eli laatutestaus ennen kaikkea!

3. Virittele tilanteeseen sopivat musiikit taustalle.

4. Ota persikat pakasteesta, soseuta ne sauvasekoittimella ja kaada sosetta noin puoleenväliin viinilasia. Mitä hedelmäisempää ja makeampaa haluat, sitä enemmän tätä herkkua lasiin. Alkuperäisen ohjeen mukaan persikan osuus on 1/4, mutta mielestäni kokeilemalla löytyy itselle paras suhde.

5. Kaada hyväksi testattua proseccoa hitaasti ja varovasti lasiin persikkasoseen päälle. Varovasti siksi, koska seos kuohahtaa hyvin herkästi yli lasin eikä hattuun. Sekoita hieman lusikalla.

6. Nauti hyvässä seurassa tai vaihtoehtoisesti omassa ylhäisessä seurassa.

Cin cin, salute ja kuplivan raikasta keskikesän juhlaa!

Drinkkivinkki Bellini

Kirjoittaessa soi Ráfaga – Una cerveza

Yksin matkalla Venetsiassa

Venetsia Italia

Vaaleanpunaisen auringonlaskun tuijottelu Venetsianlaguunilla, gondoliajelu turkoosinsinisellä kanaalilla sekä romanttinen illallinen Canal Granden äärellä…

Venetsia mielletään usein romantiikannälkäisten pariskuntien kuhertelukohteeksi eivätkä hääparitkaan täällä täysissä juhlavetimissä ole mitenkään harvinainen näky. Lisäksi polttareiden vietto Venetsiassa näyttää myös saaneen yhä suuremman suosion parin viime vuoden aikana ja tämän vuoksi osa pienimmistä paikallisista illanviettopaikoista pyytää, että äänekkäät juhlijat siirtyisivät muihin tiloihin viemästä tilaa ja valtaamasta pöytiä.

Mutta entäs jos olet taittamassa matkaa yksin? Vaikka Venetsiassa näkee usein pariskuntia ja ryhmiä, ei mikään estä kokemasta ainutlaatuista kanaalikaupunkia myös omiin nimiin yksinreissaavana mimminä tai mattina.

Oletuksena tässä postauksessa on, että yksin reissussa oleva ei kuitenkaan suunnittele olevansa joka hetki yksin vaan avoimen asenteen ja kohtaamisten myötä kommunikoi myös muiden reissaajien ja/tai paikallisten kanssa. Ja luonnollisesti näitä seuraavia seikkoja voi myös soveltaa, vaikka olisit kaverin kanssa, pariskuntana tai porukallakin liikenteessä.

Tässä siis muutama vinkki yleisön toiveesta, mitä Venetsiassa kannattaa tehdä ja kokea, jos olet liikenteessä yksin:

Yksin matkalla Venetsiassa

1. Kävele ja pysähdy (ja eksy) ajan kanssa

Koska sinulla ei toivon mukaan ole itsesi kanssa kiire minnekään, ota tavoitteeksesi vaellella Venetsian pienillä ja mysteerisillä kujilla ilman aikatauluja tai kovin tarkkoja suunnitelmia. San Marcon (Pyhän Markuksen) aukio Campanile-torneineen ja Dogen palatseineen on toki mahtipontinen nähtävyys, mutta parhaaseen Venetsia-fiilikseen pääsee mielestäni syrjäisillä, pienillä kanaalin reunustamilla kaduilla paikallisissa naapurustoissa kuten Cannaregio. Rialton silta on monelle must-nähtävyys, mutta kyseinen historiallinen silta on ollut remontissa yli vuoden ajan ja tällä hetkellä sen molemmat julkisivut ovat suljettuja, joten ikoniset Canal Grande-kuvat kannattaa näpsäistä vaikkapa Accademian sillalta. Jos tykkäät kirjoittaa, piirtää tai vaikkapa lukea, tarjoavat Venetsian lukuisat laiturit tai porrasrakennelmat inspiroivia paikkoja pysähtyä ja istahtaa alas kaikessa rauhassa.

2. Pala pizzaa Campo Santa Margheritalla nautittuna

Yksin syöminen on minulla itselläni se suurin kompastuskivi reissussa. Etenkin Italiassa, jossa kukaan ei syö yksin, jos ei ole aivan pakko. Ruokailu on Italiassa yleisesti ottaen sosiaalinen tapahtuma ja ateriointi tapahtuu hitaasti nautiskellen ja   syömisen ohessa jutellen   juttelun ohessa syöden. Olen myös kuullut tapauksista, joissa Italiassa ravintolassa kaksi toistaan tuntematonta yksin aterioivaa on istutettu puoliväkisin samaan pöytään, jotta kenenkään ei suinkaan tarvisi syödä yksin! Mahtavana porsaanreikänä ovat tässä pizza al taglio-paikat, joissa myydään pizzaa reilunkokoisina paloina, jotka napsitaan suuhun joko paikan päällä tai otetaan mukaan. Yksi Marimenten toimituksen suosikeista on Al Volo-pizzeria Campo Santa Margheritalla, josta voi napata pizzan palan nimensämukaisesti ’lennossa’ ja siirtyä nauttimaan sitä aukion penkille muiden ihmisten seurassa. Mainiona vaihtoehtona pizzalle toimivat venetsialaiset suolaiset baarinaposteltavat eli cicchettit, joita löytyy joka makuun salamilla päällystetyistä leipäsistä mozzarellatäytteisiin, uppopaistettuihin riisipalloihin (arancini) sekä monenlaisiin kalaruokiin ja äyriäisiin.

Venetian cicchetti

3. Janoon take-away Spritz auringonlaskua katsellessa

Juomisten suhteen on hieman sama kuin syöminkien – yksin terassilla tai baarissa istuvia näkee Venetsiassa hyvin harvoin. Miehillä tämä voi ehkä toimiakin, mutta nainen yksin baarissa Italiassa voi johtaa useimmiten periksiantamattomiin iskuyrityksiin. Jos jano kuitenkin yllättää ja lomamieltä hivelee ajatus Venetsian perinteisestä punaisesta Spritz-drinkistä, ei mitään hätää! Näitä saa usein etenkin näin kesäaikaan myös take-away-versioina muovimukeissa, joten tämän kesäpäivän viilentäjän kanssa voi huoletta suunnata katsomaan auringonlaskua esimerkiksi pienelle laiturille Fondamenta di San Giobbe-kadun päähän.

4. Kokeile Airbnb-majoitusta paikallisessa naapurustossa

Majoitus etenkin Venetsian pääsaarella aiheuttaa päänvaivaa hintavuutensa ja valitettavan yleisen huonon tasonsa vuoksi. Siispä kannattaa selailla, mitä Airbnb:llä on tarjottavanaan Venetsiassa – muutamien ystävieni kokemusten perusteella oman huoneen voi saada yksinmatkustavalle jo ihan kohtuullisin hinnoin esimerkiksi Giudeccan saarelta tai Cannaregion rauhallisesta naapurustosta.

Venice, Italy by night

5. Opastetut kävelykierrokset

Kierroksille on helppo mennä yksin, ja vaikka kaikki muut olisivatkin jonkun kanssa, ei se haittaa mitään. Voit kaikessa rauhassa ottaa kuvia ja kysellä oppaalta kysymyksiä – ja halutessasi ehkä jutella jonkun muunkin kanssa, joka tuli kierrokselle ilman seuraa? Kävin juurikin hiljattain TripAdvisorin ja Lonely Planetin mukaan suositulla Secret Itineraries -kierroksella Dogen palatsin salaisessa siivessä, ja koska palatsit eivät lukeudu poikakaverini mielenkiinnon kohteisiin, päädyin kierrokselle hyvillä mielin itsekseni. Voitte arvata, kuinka paljon kamera sai laulaa, kun matkabloggaaja pääsee kuvaamiseen makuun!

6. Italian kielen kurssi

Jos sinulla on enemmän aikaa Venetsiassa, vaikkapa viikko tai pari, tai muuten suunnittelet kielikurssia Italiassa, sellaiselle on helppo mennä yksinään tuntematta aluksi ketään. Kurssilla tapaat joka tapauksessa ihmisiä, joilla on ainakin yksi sama kiinnostuksen kohde: ihana italian kieli! Omista kielikurssikokemuksistani Istituto Veneziassa viime lokakuussa raportoin aiemmin tässä postauksessa, ja vielä vinkki vitonen! Kuulin hiljattain, että Italiano a Venezia-niminen, pieni kielikoulu järjestää rentoja italian kielen oppitunteja, joissa osa opiskelusta tapahtuu VENEISSÄ!

Lisää Venetsia-vinkkejä ja tunnelmia kanaalien kaupungista Marimenten Facebookissa

Kirjoittaessa soi Caparezza – Vieni a ballare in Puglia

 

Venetsia Dogen palatsi ja Secret Itineraries Tour

Venetsia Dogen palatsi

Mitä: 1h 15min mittainen kävelykierros ryhmässä oppaan johdolla
Missä: Venetsian San Marcon aukiolla sijaitsevan Dogen palatsin ”salaisessa siivessä”
Milloin: kierroksia järjestetään ympäri vuoden ja ne on varattava etukäteen
Kenelle: Venetsian tasavallan aikaisesta historiasta ja Giacomo Casanovan tarinasta kiinnostuneille
Mitä maksoi: 20,50 euroa sisältäen opaskierroksen lisäksi pääsyn palatsin muihin julkisiin tiloihin sekä Huokausten sillalle

Arvatkaa kuinka monta palatsia Venetsiasta löytyy noin suunnilleen?

Vastaus: yli 200.

Ja arvatkaa monessako olin käynyt sisällä ennen tätä vierailua?

Vastaus: pyöreä 0.

Olen tässä ehkäpä viimeisen vuoden verran sanonut tuon tuosta, että jos saan aikaiseksi hivuttautua edes yhden palatsin sisätiloihin täällä asuessani, sen on parasta olla Palazzo Ducale eli suomeksi Dogen palatsi. Miksi juuri tämä lukaali? Koska sen hämäävän hempeän vaaleanpunaisen ulkokuoren sisältä käsin Venetsian ylhäinen tasavalta katseli ja hallitsi uljasta merimahtiaan liki vuosituhannen ajan. Dogen palatsi toimi sekä raatihuoneena että tuomioistuimena ja Huokausten silta yhdistää sen vankilarakennukseen. Ei siis mikään turha pystytys uppoavalle suomaalle.

Venetsia Dogen palatsi

Venetsia Italia

Pienenä puolustuksena sanottakoon, että en ole reissuillani juurikaan nähtävyyksien perään vaan tykkään esimerkiksi syödä hyvin, jutella paikallisen ihmisten kanssa ja muuten yleisesti istahtaa alas katselemaan ja fiilistelemään uusien kohteiden meininkiä. Useimmiten kahvikupponen tai viinilasillinen kädessäni. Venetsiassakin tätä on tullut harrastettua kerran jos toisenkin, mutta puolentoista vuoden asumisen ajalle saattoi tässä vaiheessa ajoittaa myös yhden palatsivierailunkin #yleissivistys.  Ja itsessään palatsia enemmän minua kiehtoi suosittu Secret Itineraries Tour, jossa oppaan johdolla perehdytään palatsialueen salaisimpiin osiin, jotka eivät ole avoinna muille kuin tämän kierroksen varanneille.

Venetsia Dogen palatsi

Torstaina oli sopivan sateinen keli viettää aikaa palatsin uumenissa, joten saavuin lippuluukulle hyvissä ajoin vaihtamaan mobiiliviivakoodikuittini oikeaan pahviseen läpyskään ja vilauttamaan sitä päästäkseni palatsin sisäpihalle, josta kierros alkoi. Minun lisäkseni paikalla oli noin kymmenkunta muuta englanninkielisen kierroksen varannutta turistia lähinnä Jenkeistä, Japanista ja Saksasta. Aamupäivän aikana järjestettäviä kierroksia vedetään myös italiaksi sekä ranskaksi, ja oppaamme selosti melkoisen vahvalla italialaisaksentilla, että ne ovat lähes aina täysiä – etenkin kesäaikaan.

Aloitimme salattujen paikkojen kierroksen kulkemalla läpi kiven sisään rakennetun käytävän, jonka varrella sijaitsi muutamia hyvin pelkistettyjä sellihuoneita. Nämä olivat kurjimpia vankilatuomioita varten ja yhdessä pienessä sellissä saattoi pahimmillaan majailla viisikin lurjusta.

Venice Secret Itineraries Tour

Tämän lisäksi kierroksen kohteisiin kuuluvat salaiset toimistot, jotka muistuttavat 1500-luvun tutkimusmatkailijoiden merilaivojen kapteenien hyttitiloja sekä kidutushuone, jossa vangeille annettiin viimeinen mahdollisuus myöntää syyllisyytensä fyysisiä ja henkisiä menetelmiä käyttäen. Kierroksella tulevat myös tutuksi Giacomo Casanovan kuuluisat vankilasellit, joista jälkimmäisestä tämä hurmurimaineen saanut, liki kaksimetrinen kirjailija ja lakimies onnistui kaikkien suureksi hämmästykseksi pakenemaan. Pakotarinoita kerrotaan monessa muodossa, myös Casanovan itsensä kirjoittamana, ja kuulijan omasta uskosta riippuu, mitä niistä haluaa pitää oikeana sepustuksena.

Yksi salaisista toimistohuoneista

Secret Itineraries Tour Venice Doge's Palace

Vankien kidutushuone

Casanova

En halua paljastaa ja spoilata tässä postauksessa liikaa kierroksen saloja, sillä jos Venetsian tasavallan aikainen historia kiinnostaa, kannattaa nämä tilat nähdä ja tarinat kuulla itse täällä paikan päällä! Itsessään palatsin hulppeista tiloista varsinaisen kierroksen jälkeen en saanut mitään sen suurempaa irti, vaikka ovathan ne mahtipontiset. Ja palatsista vankilaan kulkevan Huokausten sillan ylitys tuntui aika maagiselta – huolimatta monen muun minun kaltaiseni huokailijan jonotuksesta ja läsnäolosta.

Doge's Palace in Venice Italy

Doge's Palace Venice

Doge's Palace Venice

Doge's Palace Venice

Inside Bridge of Sighs

Huokausten sillan sisällä

Inside the Bridge of Sighs

Muutama matkailija kuvaamassa Huokausten siltaa

Oletteko te käyneet reissuillanne opastetuilla kierroksilla ja ovatko ne olleet hintansa väärtejä?

Lisää Marimenten turinoita Venetsiasta Facebookissa

Viinin viemää – Veneton viinitilat

 Veneton viinitilat Castello di Roncade

Italialaiset ja siinä sivuten myös Veneton viinitilat olivat minulle täysin tuntemattomia ennen viime viikonloppua.

Chilen reissulla viime marraskuussa pistäydyimme Santiagon kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla hulppealla viinitilalla maistelemassa ja kuulemassa tarinaa viinien valmistuksesta, joten vastaava kokemus kiinnosti luonnollisesti myös Italian luvatussa viinimaassa.

En ole koskaan oppinut juomaan (tai ainakaan nauttimaan) punaviiniä, mutta etenkin Veneton alueelta lähtöisin olevat proseccot ovat tulleet sangen tutuiksi ja passaavat pirskahtelevalla suutuntumallaan kauniiseen kesäiltaan…tai no, iltaan kuin iltaan :) Suomessakin proseccon suosio on lukemani mukaan noussut parin viime vuoden aikana ihan uusiin sfääreihin, ja miksipä ei – keveän kupliva juoma sopii monenlaiseen tilanteeseen ja on usein shampanjoita edullisempi vaihtoehto, laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Tässä kesän korvalla monet venetolaiset viinitilat järjestävät viikonloppuisin avoimien tilojen päiviä, joiden perimmäinen tarkoitus on kaiketi promota viinitilojen tuotteita, mutta myös koota ihmisiä yhteen nauttimaan hyvästä seurasta, viinistä ja sen kyytipojista sekä hyvällä tuurilla myös aurinkoisista keleistä.

Castello di Roncade

Viimeksi mainittujen suhteen meillä oli sekä onni että pieni epäonni matkassa, sillä muuten aurinkoisen viikon päätteeksi sunnuntaina alkoi satelemaan heti kun pääsin kotiovesta ulos. Pahin rankkasade ennätti kuitenkin väistyä automatkan varrella Trevisossa sijaitsevalle Castello di Roncaden viinitilalle, joka oli reissumme ensimmäinen etappi. Kyllähän yhteen päivään saadaan helposti mahtumaan useampi viinitilavierailu!

Castello di Roncade

Viiden euron hintaan sisältyi omaksi saatava, tilan logolla kaiverretu viinilasi kaulapussukan kera, maistiaisia puna- valko- ja kuohuviineistä sekä  puolen tunnin  uteliaiden kyselijöiden vuoksi tunteroiseksi venähtänyt opaskierros renesanssiarkkitehtuuria edustavien linnamaisten tilojen kartanossa, pienessä kirkossa sekä itse viinikellarissa.

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Castello di Roncade

Reissumme seuraava etappi oli Terre di San Roccon viinitila muutaman minuutin automatkan päässä ensimmäisestä. Täällä homma toimi muuten samalla periaatteella viiden euron viinilasipääsymaksuineen, tosin ilman opaskierrosta, ja tunnelma oli enemmänkin kuin rennoilla festareilla viini- ja ruokakojuja kierrellessä ja italialaisten jazz-muusikoiden taituroidessa taustalla. Itse tilojen alueelta löytyi lisäksi kalkkunoita, vuohia sekä aaseja laitumillaan käyskentelemässä, vehreiden ja Etelä-Euroopalle ikonisten appelsiinipuiden reunustaessa pihatietä.

Veneton viinitilat: Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Terre di San Rocco

Erään viinikojun isännöitsijä bongasi meidät, kaksi pohjoismaalaista vaalealettiä ja kiirehti kättelemään ja tarjoilemaan mitä parhaimpia pöytänsä antimia. Innoissaan herra viserteli viineistään ummet ja lammet ja lopulta istutti meidät samaan piknikpöytään koko suuren perhepiirinsä kanssa jutustelemaan. Meille ja ystäväni italialaiselle miehelle tarjoiltiin rapeaksi paistettuja, suolaisia parsan paloja #parastaparsaa sekä leipäsiä, joiden väliin oli paahdettu pekonia. Ai jai, eihän siinä voinut olla hymyilemättä moisesta vieraanvaraisuudesta suomalaisittain lähes häkeltyen! :)

Terre di San Rocco

Viininystäville soveltuvia vinkkejä löytyy lisää Marimenten Facebookista

Kirjoittaessa soi Jovanotti – A te

Veneretki Venetsian laguunilla

Venetsia Italia

Näin viikonlopun kunniaksi halusin kirjoitella vaihteeksi ihan vaan hyvän mielen fiilistelypostauksen viime sunnuntaisesta veneretkestämme Venetsian laguunilla ja saaristossa.

Edellisistä veneilyistä minulla oli jo vuoden päivät ja viime vuoden samankaltaisesta seilistä kirjoittelin aiemmin täällä.

Menneellä viikolla kerkesi sadella useampaan kertaan, joten venemestarillamme oli täysi työ äyskäröidä veneeseen suojasta huolimatta päässyttä vettä ja saada paattiamme muutenkin ajokuntoon. Mutta mikäs siinä, meillähän ei ollut kiire minnekään ja aurinkokin näytti killottelevan kauttaaltaan siniseltä taivaalta siihen malliin, ettei huonosta kelistä ollut tietoakaan.

Venezia Cannaregio, Italia

Venezia Italia

Lähdemme liikkeelle Cannaregion pieneltä kanaalilta ja koukkaamme mukaamme vielä yhden kaverin joukkoon hilpeään. Veneiden tankkiaseman kautta suoraan viilentävälle laguunille, moottori hurisee tasaisesti ja vesitaksit sekä muut isommat paatit saavat aikaan sen verran pärskähteleviä laineita, että meren pisarat pääsevat aika ajoin vilvoittamaan auringossa paahtuvia kasvoja ja käsivarsia.

Venezia Laguna

Venezia Italia

Sunnuntai on oiva päivä myös purjehdukseen ja matkan varrella ohitamme monia, toinen toistaan värikylläisempiä purjealusviritelmiä. Näiden lisäksi näkökenttään lipuu Muranon ”lasisaaren” kaunis ja ylväs, tyypilliseen venetsialaiseen tapaan Instrian kivestä rakennettu majakka, joka on edelleen toiminnassa.

Lighthouse in Venice Murano

Venezia laguna

Venetian Lagoon

Pikkunälän ja janon iskiessä parkkeeraamme pienelle Torcellon saarelle ja istahdamme paikan luultavasti ainoan kuppilan varjoon nauttimaan paistettuja äyriäisiä. Pojat ehtivät käydä jaetun annoksen kimppuun niin apinanraivolla, että ruokakuvat jäävät tällä kertaa ihan suosiolla ottamatta :D

Jos teillä on useampi päivä aikaa tutkia Venetsiaa, niin Torcellon saarelle pääsee San Marcon aukiolta myös vesibussilla nro 4.2 Muranon kautta, jossa vaihdetaan Torcellolle menevään vesibussiin nro 12.

Venice Torcello

Venice Torcello

Hyvin ravittuina matkamme jatkuu läpi soisen syvänteen, lipuen lukuisten pienten saarten ohi, joista yhdellä parveilee solkenaan kissoja. Takaisin laguunille päästessämme ohitamme myös piskuisen saaren, jota hallitsee merkillisen näköinen, ilmeisen hylätty rakennus.

Venice Italy

Venice Italy

Venetian Lagoon

Tuuli yltyy hieman ja saamme jokainen päällemme aimoannoksen turkoosinväristä merivettä, jolloin venemestarit vetävät kiireenvilkkaa säänkestävät takit niskaansa. Mutta se on vain vettä? Eihän meitä ole tehty sokerista, sanoisi ehkäpä jämy suomalainen kasvot kohti aaltojen pauhua suunnaten.

Laguunilta poikkeamme jälleen tyynemmälle sivukanaalille ja kiipeämme kyydistä pois Fondamenta di Misericordian katutaipaleella, kun venemestari käy sitomassa paattinsa kiinni paikoilleen.

Nyt on aika hehkuvaa iltapäiväauringon paahdetta viilentävälle proseccolasilliselle.

Salute ja mukavaa viikonloppua!

Lisää Marimenten turinoita Venetsiasta ja muualta Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä

Kirjoittaessa soi Mauro Valdemi – Fill Your Life

Kannattaako Santiago de Chileen matkustaa?

Santiago de Chile

Chilen pääkaupungin Santiagon taivaanrantaa ja horisonttia hallitsevat joka suunnassa sekä mahtava Andien vuoristo että muut pienemmät vuoristot.

Kaupunkia halkoo lisäksi valitettavan pahoin saastunut Mapocho-joki. Tyynenmeren rantaan pääsee autolla vajaassa tunnissa – kuin myös lumihuippuisille vuorille.

Tämä kontrastien kaupunki on yllättävän eurooppalaisen oloinen: keskusta-alue on moderni ostoskeskuksineen ja useine yliopistoineen, ja opiskelijat näkyvät myös värikkäässä katukuvassa.

Santiago de Chile

Santiago de Chile

Monille 15 miljoonan asukkaan Santiago de Chile on läpikulkuväylä muihin Chilen suurkaupunkeihin, kuten Valparaisoon, tai etelän Patagonian tulivuorten ja järvien valtakuntaan. Meidän syy jäädä noin viikon päiviksi Santiagoon viime marraskuisella reissullamme oli Anoppilassa vierailun lisäksi paperihommat, jotka poikaystäväni piti hoitaa kuntoon vanhaksi menneen ajokortin uusimista varten. Muutaman arkipäivän kuluessa kaikki saatiinkin kuntoon alkavaa parin viikon Chilen ja Argentiinan road tripia varten.

Chile on hyvin altis maanjäristyksille ja meidänkin reissun aikana sellainen osui heti toisen reissupäivän iltaan – tosin noin 500 kilometrin päähän pääkaupungista, joten itse en ainakaan tuntenut minkään sortin mannerlaattojen värähtelyä. Tässä vaiheessa toki helpottaa myös tieto siitä, että Chile on hyvin varautunut suurempiinkin maanjäristyksiin eikä kaupunkien pitäisi luuhistua maan tasalle kovemmassakaan tärinässä.

Luonnonkatastrofeista puheen ollen, Santiagoa koettelivat muutama viikko sitten myös mittavat tulvat, joiden aikana osa kaupungista oli kauttaaltaan veden alla ja neljä miljoonaa asukasta ilman juomakelpoista vettä. Onneksi tilanne on tätä kirjoittaessani jo palautunut normaaliksi ja kaupungissa pääsee liikkumaan ongelmitta.

Love locks in Santiago de Chile

Pääkaupunkina Santiago on Chilen eteläisempiä kaupunkeja kalliimpi kohde, mutta esimerkiksi ruokatarjonta on siellä hyvin monipuolista. Meidän ekana päivänämme suunnistimme paikallisten suosimaan, perinteistä chileläistä ruokaa tarjoilevaan Dominóon syömään tuhdit lomito-leivät tomaatilla, majoneesilla ja avokadolla höystettynä. Avokadoa myydään ja tarjoillaan Chilessä aivan joka nurkan takana, ja paikallisten ruokapaikkojen menut vilisevät sanaa palta, joka tarkoittaa Chilen espanjaksi avokadoa. Näitä saa edullisesti ruokakaupoista aina moottoriteiden varrella sijaitseviin pikkukioskeihin asti, ja kauppa näyttää myös käyvän, sillä chileläiset ovat aivan hulluina avokadoihin (kuka ei?!). Meidän talous ei ole myöskään poikkeus säännöstä, vaan kotikaapeista löytyy Venetsiassakin jatkuvasti avokado jos toinenkin – harmi vaan, että täällä niiden hinnat ovat Suomen tavoin korkealla; pari avokaadoa maksaa jo viisi euroa.

Dominos Santiago de Chile

Ave palta chilena

Niin, syömisen lisäksi Santiagossa kannattaa harrastaa esimerkiksi shoppailua. Etelä-Amerikan korkein rakennus Gran Torre Santiago kohoaa 300 metriin 64-kerroksiseksi pilvenpiirtäjäksi ja pitää sisällään Costanera-ostoskeskuksen. Rakennuksen huipulle pääsee muutamalla eurolla myös pällistelemään Santiagon taivaanrantaa lintuperspektiivistä, mutta meidän visiitin ajaksi sattui sumuinen keli, joten näkyvyys oli mitä oli. Tästä masentumatta suuntasimme katseet ja vatsat kohti ruokailukerroksen perulaista Tanta-ravintolaa, jossa söin ehkäpä koko elämäni Top 5-kärkeen ulottuvia herkkuja:

Peruvian food

Chicharrones de pollo con rocoto eli paistettua chilikanaa kaikilla maailman herkullisilla höysteillä

Peruvian desserts

Choco lucuma ja suspiro limeño eli suklaa- ja toffee-herkkuja

Kun on syöty ja valinnaisesti shoppailtu hyvin (ja nautittu illan viimeiset pisco sourit), kannattaa Marimenten toimituksen mielestä nukkua yö hyvin ja suunnata seuraavana päivänä Chilen muihin maisemiin.

Santiago de Chile

Pisco sour peruano

PAITSI jos olette sukuloimassa kuten me!

Eli entäs se vierailu Anoppilassa?

Santiago de Chile

Chilean food

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka arvaa mitä poikakaverini vanhempien valmistamia ruokia näissä kuvissa syödään!

Chilean food

Niin, vierailu Anoppilassa sujui kaikin puolin maukkaasti mainion huipussa seurassa! Kieliongelmat selättyivät pienellä tulkkausavulla, englannilla ja espanjan kielen muistelulla ja toivon, että vielä palaamme takaisin Santiagoon jossain lähitulevaisuudessa.

Ajatuksenjuoksu karkasi väkisillä ruokajuttuihin tässäkin postauksessa, joten ehkä parempi mennä tekemään joku avokadoleipänen :D

Oletteko käyneet Santiago de Chilessä tai millaisia mielikuvia kaupunki herättää?

Kirjoittaessa soi Alvaro Soler – El mismo sol feat. Jennifer Lopez