Pallontallaajat.net
Valikko

Postikortti Milanolle

 Milano

Muistatko minut, Milano?

Tervehdin sinua ensimmäisen kerran keväällä 2009, ja sen jälkeen olemme saaneet kohdata parin lyhyen hetken verran. Viimeksi näimme viime vuoden viimeisenä päivänä, ja tämänkertainenkin kohtaamisemme kesti vain pienen tovin.

Milano

Milano

Mutta ei se mitään, sillä joka kerta kohdatessamme on jotenkin hyvä fiilis, jota on vaikea kuvailla sanoin.

Tiedän, että monet pitävät sinua vaikeasti lähestyttävänä, teollisena ja kyynisenä suurkaupunkina, jolla ei ole oikeaa italialaista sielua.

Mutta minä näen sinut kansainvälisenä kulttuurien sekoituksena, monien mahdollisuuksien mekkana ja kiehtovan kiihkeänä kaupunkina.

Pysy juuri sellaisena kuin olet.

Hyvää alkavaa syksyä sinulle ja toivottavasti kohtaamme jälleen pian!

Un bacio,

Mari

Milano

Ehdin pyrähtää Milanon keskustassa tuokion verran keskiviikkoiltana, kun saattelin rakkaita vanhempiani Malpensan lentokentälle heidän Venetsian matkansa jälkeen.

Millaisia mielikuvia teillä on Milanosta?

Italialaisista vuodenajoista

Italialaisista vuodenajoista

Tänä aamuna pistäessäni nenäni ikkunasta pihalle tunsin sen.

Aivan selkeän syksyn tuulahduksen, ihanan viileähkön ilmavirran ja haalean syyskuun sumun leijailun takapihan puutarhan kasvuston ympärillä.

Lukemani mukaan Italiassa on näin loppukesästä meneillään niin sanottu viides vuodenaika – hieman kuuminta kesäkautta maltillisempi loppukesä. Olkoonkin, että mittari on kivunnut Venetsiassa tälläkin viikolla kolmeenkymmeneen ja puolille öin asti on edelleen t-paitakelit. Varsinainen syksy alkaa italialaisen kalenterin mukaan virallisesti vasta lokakuussa, jolloin tehdään cambio di stagione eli vaihdetaan vaatekaapin varustus kesäkamppeista talvisempiin tamineisiin.

Näin suomalaisen näkökulmasta ajatellen Italiassa tai ainakin Venetsian alueen leveysasteilla on enimmäkseen olemassa tasan kaksi vuodenaikaa: pitkä, kuuma kesä sekä kostea, yllättävän kolea talvi. Viime vuoden puolella muistelen hyppäyksen kesähelteistä suoraan talven hyytäviin tuuliin ja sumuisen koleisiin iltoihin olleen erittäin minimaaliset lyhyt.

Mies on jo vähintään viimeisen kuukauden verran tuskaillut aina vaan jatkuvia helteitä, ja suorastaan haikaillen vartoo viileämpää talvikautta. ”Mutta sähän olet Chilestä, siellähän on myös kuumat kesät” kuulostaa hänen korvaansa varmaan samalta kuin minun saamani kommentit ”eikös Suomessa ole aina tuhannen kylmä?”, kun tuskailen luihin ja ytimiin asti tuntuvaa italialaisen talven kostean kylmää keliä niin ulkona kuin sisätiloissakin.

Niinpä niin, pessimisti voisi jopa sanoa, että Italiassa on aina joko  h*lvetin kuuma tai ihan v*tun kylmä.

Onneksi sellaisia ihmisiä ei kuitenkaan löydy tästä lähipiiristä, ja sääkeskustelutkaan (lue: valitukset) eivät ole kovin tyypillisiä Italiassa. Jos on kuuma niin etsitään varjoinen tai tuulinen paalupaikka ja kylmän iskiessä alkaakin sopivasti kuuma kaakaokausi.

Puhumattakaan marras-joulukuussa siintävästä panettone-kaudesta!

Mitäs teidän syyskuuhun kuuluu?

Marimenten toimituksen arjen havaintoja suoraan Venetsiasta käsin Facebookissa

Elämää kolmen kulttuurin välillä

Suomineito muuttaa Italiaan ja kohtaa siellä asuvan Chilen maanmiehen. Mitä tästä kolmen erilaisen kulttuurin sopasta voi seurata?

Elämää kolmen kulttuurin välillä

Uskon aina, että jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen yksilönsä eikä kukaan ole sataprosenttisesti oman kulttuurinsa absoluuttinen tuote. Jotkin tavat, piirteet ja tottumukset säilyvät, vaikka ihminen muuttaisi toiselle puolelle maapalloa, jotkut taas muokkautuvat ja sopeutuvat uuteen ympäristöön.

Näin saadaan aikaiseksi hyvin moniulotteinen ja kaikkiruokainen kulttuurien sekametelisoppa, joka takaa, että yhteinen arki vaatii kärsivällisyyttä ja kompromisseja – niin kuin jokaisessa parisuhteessa, vaikka oltaisiin lähtöisin saman pikkukylän perukoilta.

Tässä muutamia usein kysyttyjä kysymyksiä meidän Italia-Chile-Suomi-arjesta:

Elämää kolmen kulttuurin välillä

Mitä kieltä puhutte keskenään?

Olemme alusta lähtien kommunikoineet englanniksi, ja luulen että tulemme puhumaan sitä jatkossakin, vaikka minun italian (tai espanjan) kielen taidot kehittyisivät jossain vaiheessa niin sujuviksi, että voisin täysin luontevasti ilmaista itseäni. Olen opettanut Mr. Chilelle myös muutamia suomen kielen sanoja, ja etenkin y-kirjaimen, ääkkösten ja kaksoiskonsonanttien lausuminen aiheuttaa sekä hilpeyttä että hankaluuksia. Miettikää nyt joku ’hyvää yötä’, kuinka sulavasti sen pitäisi taipua suomea osaamattoman suussa? JEP. Ja hy-vÄÄ pÄÄ-si-Äis-tÄ vaan teillekin :D

Mitä teillä syödään?

No nyt päästiin asian ytimeen! Aloitetaan aamupalasta. Meillä syödään suhteellisen suomalaistyylinen aamiainen, ja tästä tykkään pitää kiinni. Yleensä siihen kuuluu moni- tai täysviljaleipää, juustoa, voita tai avokadosta itse muussattua levitettä, silloin tällöin leikkeleitä ja aina jogurttia ja banaania sinne pilkottuna. Avokadot on terveysbuumien sijaan THE BIG THING Chilessä ja monissa muissa Lattarimaissa, joten niitä kulutetaan meidän taloudessa hyvin usein silloin kun kaupasta tai torilta löytyy kypsiä herkkuyksilöitä. Kahvi hoituu Bialettin mokka-pannulla, enkä ole kaivannut suodatinkahvia sen jälkeen kun muutin Venetsiaan. Suomessa käydessä se toki menee edelleen napisematta kurkusta alas. Kahvin lisäksi aamiaispöydässä pitää olla sokeritonta appelsiinimehua, ja se on siinä!

Peri-italialainen aamupala eli vaikkapa hillolla täytetty voisarvi tai muu makea suupala ei oikein mene minulla aamutuimaan alas, vaan tarvin ensin jotain suolaista. Toka (!) aamiainen voi sitten olla joku leipomosta napattu croissant kahvin kera, jos myöhemmin tekee vielä mieli jotain. Ennen kuin muutimme yhteen asumaan Mr. Chile saattoi kuulemma helposti skipata koko aamupalarepertuaarin, mutta koska minulle on äiti aina opettanut, että aamupala on päivän tärkein ateria, ei tulisi kuuloonkaan jättää sitä koskaan väliin.

Aamiainen on yleensä minun vastuulla, ja hyvin usein vapaapäivinä lounaan/päivällisen loihtii Mr. Chile. Syömme aika paljon riisipohjaisia aterioita vihannesten, kanan tai kalkkunan kera. Tomaattia ja basilikaa löytyy melkein joka annoksesta ja lisukkeena salaatteja jogurttipohjaisilla itse maustetuilla kastikkeilla. Ja ennen varsinaista ateriaa meillä on monesti alkupaloiksi juustoja, suolakeksejä, salamia, jalapenoja… Jos minä tykkään aamiaisperinteestä niin miehelle alkupalat ennen ruokaa ovat kaikki kaikessa! Pastaa kokkaamme itse asiassa nykyään myös yhä enenevissä määrin, etenkin silloin kun ihan oikeasti tekee mieli jotain tuhtia pennepastaa ihan simppelillä tomaattikastikkeella, aglio olio e peperoncinolla ja parmesaanijuustohöysteellä. Ja pasta ei saa olla miehen mukaan sekuntiakaan ylikeitettyä vaan täsmällisen al dentea.

pasta

salumi

Alkupaloja ennen ateriaa

Suurin eroavaisuus meidän kokkailuissa on, että mies tykkää italialaiseen tapaan ruoan omista aromeista ja käyttää hyvin vähän kastikkeita tai mausteita. Minä puolestaan laittaisin Sriracha-kastiketta ja garam masala-mausteseosta lähes joka ruokaan. Olen kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei ainesosien omia makuja kuuluisi ylenpalttisesti peittää mausteisilla kastikkeilla, vaan pikemminkin korostaa niitä.

Käymme aika harvoin ulkona syömässä, lähinnä merkkipäivinä tai jos olemme saaneet vaikkapa kavereita kylään tänne. Venetsian historiallisen keskustan ruokakaupoista löytyy onneksi ihan kelpo valikoima jokapäiväiseen elämiseen, ja yleinen hintataso on liha- ja kanatuotteita lukuunottamatta Suomen hintoja edullisempi.

Ja yksi on varmaa, mitä meidän jääkaapista löytyy aina: lime! Mainitsin jossain aiemmassa postauksessa, että jopa Kroatiaan reissatessa meillä oli omat limet mukana, vrt. suomalaisten muinainen hinku pakata omat näkkärit tai ruisleivät joukkoon. Limeä tosiaan lorautellaan etenkin komeamman puoliskon toimesta suunnilleen joka paikkaan, olipa kyseessä sitten ruoka tai juoma. Perinteitä vaalivalla italialaisella menisi varmaan kuplivat väärään kurkkuun, jos tietäisi että proseccolasiinkin sitä on joskus lorautettu ja päällystetty myös lasin reunatkin limen mehulla :D

iced latte

Ja juomisista puheen ollen, Mr. Chile on tässä huushollissa se, joka tykkää rakennella toinen toistaan herkullisempia drinkkejä! Makutestissä on olleet niin kotitekoiset mojito ja caipirinha kuin perivenetsialainen Bellinikin sekä kuuman kesän virkistävät jääkahvit, rommilla ja ilman. Oman hovibaarimestarin vastapainona minä puolestaan huolehdin makeasta leivontapuolesta, ja bravuurilempparini on muun muassa suussasulavaksi kehuttu banaanikakku, jonka ohjeen olen luntannut täältä.

Entäs kodin työt?

Molemmat siivotaan ja minä hoidan yleensä pyykit. Mies silittää omat kauluspaitansa eikä ilmeisesti antaisi minun muutenkaan koskea niihin :D Minä taas en silitä mitään, koska en näe sitä tarpeelliseksi. Mutta kuulemani mukaan Italiassa noin yleisesti ottaen silitysrauta laulaa hyvin paljon ja usein. Ehkäpä tässä on osasyy siihen, miksi italialaiset näyttävät usein niin tyylikkäiltä silkkisen sileissä vaatteissaan.

Aikakäsitykset?

Olen siellä 20 minuutin päästä” tarkoittaa joissain tapauksissa lähemmäs tunteroista, eli tässä vaiheessa ei kannata vielä hötkyillä itse mihinkään suuntaan. Toisaalta, kun minä soitan ja ilmoitan että astuin juuri ovesta ulos, mies tiedustelee, että ihanko oikeasti vai sanotko vaan :D Ja ulos lähtiessämme minun laittautuminen toki voi kestää, mutta jos mies alkaa vasta laittaa tukkaansa sen sijaan että hänellä olisi jo kengät jalassa siinä vaiheessa kun minä olen viimein valmis, niin..!

Ja teillä soi kotona tai reissun päällä…?

Tykkäämme molemmat kuunnella musiikkia ja jossain määrin jopa suht samanlaista. Kaikki vähänkään cumbia-, reggaeton- tai muu lattarivoittoinen menee molemmilla, esimerkiksi hulvaton chileläinen Chico Trujillo. Lattarimusiikin ulkopuolinen yhteinen suosikki taas on ¡MAYDAY!, joka soi lähes puolet meidän viime marraskuisesta 3800 kilometrin road tripistä Chilessä ja Argentiinassa.

Siihen se yhteinen musiikkimaku sitten jääkin. Minä en jaksa kuunnella minkään sortin örrimörriä ja minun suomimusiikit kuulemma puolestaan kuulostavat joko vakavamielisiltä, melankolisilta tai suorastaan masentavilta (Vesala, Jenni Vartiainen yms.) :D Italialaisen musiikin kuuntelu on myös vain minun heiniäni (J-Ax, Caparezza, Baby K, Emis Killa…), myös kielitaidon ylläpidon vuoksi. Olen kuitenkin aina haltioissani, kun mies kaivaa akustisen kitaran esiin ja alkaa tapailla Don Omarin tai Eric Claptonin sointuja #miesjakitara<3.

Loppuhajatelmia

Useimmiten en erikseen ajattele, onko joku juttu mitä tehdään peräisin Suomesta, Chilestä, Italiasta vaiko ihan jostain muualta. Tätä postausta varten piti hieman harrastaa tarkempaa tutkiskelua ja tunnistamista, mutta yleisesti ottaen sanoisin, että meidän arki on aika rento sekoitus näitä kaikkia kolmea. Olemme molemmat melko joustavia emmekä mitenkään äärimmäisen isänmaallisia – kun kerran asumme maassa, joka ei edusta kummankaan meidän omaa kulttuuriamme. Toki molemmilla on omat kulttuurilliset ylpeytensä (Fazerin suklaata voittanutta ei ole ja mistään ei saa niin mehevää salamia kuin Chilestä!), ja näitä on välillä mukava puida keskenään, sillä ne eivät ole suuria, vakavia asioita.

Uskon, että välillä meidän tapauksessa jopa helpottaa, ettei kumpikaan tule Italiasta vaan näemme molemmat nykyisen asuinmaamme kulttuurin ja tavat ulkomaalaisen silmin, kumpikin omasta vinkkelistämme. Toisin kuin monet Italiassa kolmekymppisiksi kotona vanhempiensa luona asuvat ”nuoret”, olemme molemmat muuttaneet kotoa omillemme päälle parikymppisinä, toinen meistä toiseen maanosaan, ja osaamme toimia itsenäisesti emmekä oleta, että jompi kumpi hoitaisi esimerkiksi kaikki kotityöt. Chileläinen mentaliteetti tuntuu myös usein olevan hyvin lähellä suomalaista maanläheistä ja maalaisjärki päässä suhtautumista arjen asioihin.

Tai kuten alussa todettiin – ehkä se on enemmänkin yksilö- kuin kansallisuuskysymys.

Mites teidän huushollissa? Kuka kokkaa ja kuka silittää paidat? :)

Lisää välähdyksiä Venetsian arjesta Marimenten Facebook-sivulla

Venetsian ihmiset: haastattelussa matkabloggaaja Elisa Pasqualetto

Vapaudentunnetta Pariisissa, bloggaajaelämän kääntöpuolia ja ajatuksia turistivirtojen valtaamasta Venetsiasta…

Travelling with Liz Elisa Pasqualetto

Haastattelin vuodesta 2012 matkablogiaan Travelling with Liz kirjoittanutta 29-vuotiasta, paljasjalkaista venetsialaista Elisa Pasqualettoa. Elisa taittaa mieluiten matkansa jalan ja vastaili Marimenten toimituksen uteluihin reissaamisesta, bloggaamisesta ja arkielämästä Venetsian auringon alla.

1. Mikä on aikoinaan koukuttanut sinut reissaamiseen?

– Jos ollaan aivan rehellisiä, en muista täysin tarkkaa ajankohtaa. Muistan kuitenkin, että ollessani 13 vuoden ikäinen suurin haaveeni oli Amerikkaan matkustaminen ja siellä asuvan enoni luona vierailu. Kun 18-vuotiaana sain käytyä lukion loppuun, minulla oli vihdoin matkakassa koossa tätä suurta reissua varten. Sen jälkeen loppua matkailulle ei ole näkynyt!

2. Entä bloggaamiseen?

– Bloggaamisesta tuli osa elämääni asuttuani hetken aikaa Australiassa ja reissattuani Uudessa Seelannissa, Fijillä sekä Samoan saarella. Näiden kokemusten jälkeen päätin avata oman blogin kirjoittaakseni matkakokemuksistani. Aluksi bloggasin vain harrastuksena omaksi ilokseni, mutta sittemmin siitä tuli suuri intohimoni, joten aloin työstää blogia ammattimaisemmin.

3. Millainen matkustustyyli sinulla on?

– Yleensä reissaan poikaystäväni kanssa, mutta tätä ennen vietin myös sinkkuvuoden, jolloin reissasin Pariisissa ja Berliinissä yksin. Kuvailen itseäni ennen kaikkea budjettireissaajaksi; yövyn usein hostelleissa ja muissa edullisissa majoituspaikoissa, harvemmin hotelleissa. Ja olen todella koukussa halpojen lentojen metsästämiseen – voisin viettää useita tunteja etsien Skyscannerista edullisimpia lentohintoja!

4. Mistä nautit eniten matkoillasi?

– Ruoasta! Erilaisten paikallisten ruokalajien maistelu on suuri osa matkustustapaani, ja tämän vuoksi kirjoitan usein artikkeleita, joissa on vinkkejä missä syödä hyvin. Tämän lisäksi etsin erityisiä kohteita tai paikkoja, joilla on yhteys esimerkiksi lempikirjailijoihini tai –artisteihini. Rakastan tutkia matkakohteita kävellen, koska mielestäni siten löytyvät parhaimmat, muutoin piilossa olevat paikat. Olenhan venetsialainen, joten käveleminen joka paikkaan on minulla verissä ja luonnollinen tapa tutkia maapalloa!

Venetsia Italia

5. Mikä on ollut kaikista mieleenpainuvin reissusi tähän mennessä?

– Jokainen kohde, jossa olen käynyt on jollain tapaa jättänyt jälkensä minuun, mutta jos täytyy valita vain yksi, olisi se Pariisissa vietetty viikonloppu. Pariisissa olin ensimmäistä kertaa ikinä reissussa yksin, ja siellä onnistuin todistamaan itselleni, että osaan käyttää metroa panikoimatta ja voin viettää aikaa yksin silti tuntematta itseäni yksinäiseksi. Pariisissa tunsin myös ensimmäistä kertaa vapauden todellisen merkityksen.

6. Oletko tavannut muita italialaisia matkabloggaajia? Millainen ilmapiiri Italiassa on matkabloggaajien kesken?

– Olen tavannut muita italialaisia matkabloggaajia monissa eri tilaisuuksissa, ja täytyy myöntää, että bloggaajaelämän ulospäin idyllinen imago on todellisuudessa hyvin toisenlaista. Bloggaajien on välillä vaikea ymmärtää, että toisten tukeminen on positiivinen asia ja että yhdessä verkostoitumalla oltaisiin enemmän ja hyödyllisempiä myös lukijoille. Bloggaajien välinen kilpailu on edelleen etusijalla ja tässä voisimme ottaa oppia ulkomaiden bloggaajakolleegoilta. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, ja huomattuani bloggaajapiirien todellisen luonteen olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä näistä kuvioista.

7. Olet syntynyt ja kasvanut Venetsiassa. Millaista on jokapäiväinen arki kanaalien kaupungissa?

– Elämä on näinä päivinä täällä toisinaan vaikeaa. Olen syntymästäni lähtien asunut Venetsiassa ja lapsena vietin kaikki kesäni isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Nykyään historiallisen keskustan vuokrahinnat ovat liian kalliita normaalille perheelle, joten muutimme mannermaalle Mestreen, jossa on hiljaisempaa ja elämänlaatu on parempaa kuin keskustassa. Viime vuosien aikana Venetsian ongelmat matkailun suhteen ovat lisääntyneet: kaupunkiin saapuu joka päivä aivan liikaa turisteja ja suurin osa asunnoista on vuokrattuna paikallisten sijaan matkailijoille, mikä on surullista.

Venetsia Italia

– Muistan edelleen millainen oli lapsuuteni Venetsia: hiljainen ja turvallinen, ja olen hyvin pahoillani nähdessäni, millainen kaupungista on nykyään tullut. Näistä seikoista huolimatta rakastan kaupunkiani, autottomien kanaalien reunoilla kävelemistä ja veneillä liikkumista, mitkä tekevät kaupungista epätavallisen, ainutlaatuisen ja unohtumattoman kokemuksen. Venetsia on taianomainen, etenkin yöaikaan, kun suurin osa turisteista on käynyt nukkumaan ja kaduilla voi kävellä rauhassa, nauttien hiljaisuudesta ja ympäröivän veden äänistä.

8. Mitä mieltä olet venetsialaisena mutta myös itse reissaajana vuosi vuodelta kasvavista matkailijamääristä?

– Edelliseen vastaukseeni viitaten tämä on todellinen ongelma, johon Venetsian kaupungin täytyy puuttua mahdollisimman pian, kuten myös risteilyaluksiin, jotka tuhoavat kaupunkia päivä päivältä.

9. Uskotko Venetsian mahdolliseen uppoamiseen tulevaisuudessa?

– En, tai en ainakaan halua uskoa, että kaupunki, jossa olen syntynyt voisi joskus upota. Tiedän, että Venetsian tilanne on pysyvästi hallinnassa, vaikka esimerkiksi suuret risteilyalukset aiheuttavat aalloillaan suurta värähtelyä, joka voi viedä kaupungin tuhoon.

10. Oma paras vinkkisi Venetsiaan saapuville matkailijoille?

– Ensinnäkin: jätä korkokengät kotiin! Ole kärsivällinen, sillä kaduilla kävely voi käydä hermoille etenkin ruuhkaisimmalla matkailukaudella. Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä vinkkinä: älä arkaile venetsialaisen ruoan suhteen! Mene baarikierrokselle, tai kuten täällä sanotaan ’bacaro tour’, mikä on varsin tyypillinen illanviettotapa. Venetsialaiset rakastavat nauttia lasin viiniä ja syödä leipäsen baccalà mantecatolla (toim. huom. kuivatusta turskasta valmistettu kermainen levite, venetsialaisten suuri herkku) kun aurinko hapuilee taivaanrantaa.

Elisan matkavinkkejä voi lukea italiaksi Travelling with Liz-blogista ja hänen reissujaan ja pilkahduksia elämästä Venetsiassa voi seurata blogin Facebook-sivulla.

Lisää henkilöhaastatteluita on tulossa Marimente-blogiin syksyn aikana, parhaiten pysyt menossa mukana tykkäilemällä täällä!

Vinkkejä italian kielen opiskeluun ilmaiseksi

Onko teilläkin haaveena saavuttaa joskus jokseenkin sujuva italian kielen taito?

Vinkkejä italian kielen opiskeluun

Jos näin, niin hienoa!

Ja olette oikeassa paikassa, sillä se on tässä allekirjoittaneellakin ollut ja on edelleen ikuisena projektina enemmän tai vähemmän useamman viime vuoden ajan.

Keskityn tässä postauksessa perinteisten kielikurssien ulkopuoliseen opiskeluun ja vaihtoehtoisiin/ilmaisiin menetelmiin, ja painotus on enimmäkseen teille, joilla on jonkinlainen alustava pohja italian kielen kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut blogiini myös kielikurssikokemuksestani Venetsiassa viime lokakuulta.

Tässä siis muutama vinkki, miten italian kieltä voi opiskella ja ylläpitää ilmaiseksi:

Duolingo-mobiilisovellus

Treenaa italian kieltä missä ja milloin vain – bussimatkalla, lounastauolla, illalla ennen nukahtamista… Tämän ilmaisen sovelluksen voi aloittaa myös aivan alkeista kuten itse tein, ja omaa tahtia edetä eteenpäin. Duolingo kehittää luetun- ja kuullunymmärtämistä sekä kirjoittamista yksittäisin sanoin ja lausein monipuolisten tehtävien avulla. Jatkuva harjoittelu on kuitenkin tärkeää, sillä oma edistymisesi ottaa takapakkia, jos jätät muutaman päivänkin väliin ja näin joudut kertaamaan jo opittua yhä uudelleen ja uudelleen. Kertaaminenhan on toki hyväksi, mutta kun käyt läpi kodin sanastoa 50:ttä kertaa, alkaa spazzolino ja asciugamani jo pikku hiljaa tulla korvista! Eipä siinä, itse olen edennyt hyvn hitaasti silloin tällöin tämän sovelluksen parissa ja tällä hetkellä sen mukaan puhun italiaa 41-prosenttisesti :)

Youtube-videot tekstityksillä

Mitä Youtubesta EI nykyään löytyisi? Hauskojen kissavideoiden sijaan voi välillä tehdä jotain kehittävääkin (vaikka rakastan itsekin kissoja!) ja hyödyntää luppoaika opettelemalla vierasta kieltä. Ennen Italiaan muuttoa löysin Italiano Automatico-kanavan, jossa hyväntuulinen Alberto-niminen kielimestari vannoo myös kertaamisen ja keskittymisen nimiin. Videoita löytyy monentasoisille oppijoille ja aiheita laidasta laitaan. Tässä esimerkkinä video italialaisten elekielen käytöstä:

Varsinaisten kielenopiskeluvideoiden lisäksi tykkään kuunnella (ja katsoa) italiankielisiä biisejä sanojen kera, joko italian- tai englanninkielisellä tekstityksellä:

Lisään tähän väliin erään kivan biisin alkuperäinen videon englanninkielisellä tekstityksellä, jonka lisäksi tykkään ihailla noita Pohjois-Italian valloittavia vuoristomaisemia. Kuka sanoi, että kielen oppimisen pitäisi olla tylsää? :)

Ja tähän vielä kevennyksenä näyte Venetsian omasta murteesta, joka on itse asiassa oma kielensä. Video on kuvattu Venetsiassa ja sanat löytyvät videon alta erillisen välilehden avatessa – huomaatteko kuinka tämä poikkeaa standardi-italiasta?

Jos musiikki ei vastaa teidän tyyliänne niin tähän löytyy varmasti erilaisia vaihtoehtoja – mutta ymmärsitte pointin, eikö niin? :)

Nettiradiot

Tämä on ollut minulla aina se perinteisin tapa opetella kieltä ja keskeisiä, usein käytettyjä sanontoja, olipa kyse sitten espanjan tai italian kielestä.

Radio 24 tarjoaa uutisia ja tapahtumia selkeällä italian kielellä ja ainoastaan puheen muodossa. Musiikkia kevennyksenä kaipaavalle esimerkiksi Radio DJ, ja liitin tähän myös pitkän listan monista muista italialaisista radiokanavista.

Kielikaveri

Niin MIKÄ oli? Nyt ei ole kyse Tinderin tai muiden seuranhakupalveluiden käytöstä. Parhaiten vierasta kieltä oppii puhumalla ja hyödyntämällä sitä käytännössä mahdollisimman paljon. Esimerkiksi monissa Suomen korkeakouluissa opiskelee joka vuosi italialaisia vaihto-opiskelijoita. Vaikka et itse olisikaan opiskelija, mutta kaipaat italiankielistä juttuseuraa, niin laitapa esimerkiksi vanhanaikaisesti paperille rustattu ilmoitus yliopiston ilmoitustaululle, että kaipaat kielikylpyä ja voit tarjota vaihdossa vaikkapa Suomen kielen alkeita tai englannin preppaamista. Facebookista voi hakemalla löytyä myös tähän tarkoitukseen sopivia kielikaveriryhmiä, tai esimerkiksi InterNations-verkostojen kautta löytyä samanhenkinen kaveri. Olen itse sopinut treenaavani italiaa täällä paikallisen kaverin kanssa, joka vuorostaan haluaa oppia englantia.

Ja niin, toimiiko nämä vinkit aivan vuorenvarmasti?

Omien kokemusteni syvällä rintaäänellä voin vaan todeta, että oppia ikä kaikki, eikä koskaan voi tietää liikaa vieraan kielen koukeroista. Ainoastaan ajan ja kärsivällisyyden kanssa sekä oikeasti asialle omistautumalla voi saavuttaa lupsakoita lopputuloksia!

Toim. huom. Jos satutte jostain syystä jo valmiiksi asumaan Italiassa, niin pelkkä ikkunoiden avaaminenkin tuo korviinne aimoannoksen napakkaa kielikylpyä naapurien saippuaoopperadraamoja puoliväkisin kuunnellessa!

Oletteko te kokeilleet esim. Duolingoa ja löytyykö teiltä muita hyviä kielenopiskeluvinkkejä?

Kuulumisia ihanasta Italiasta ja Venetsiasta tuoreeltaan Marimenten Facebookissa

Kuinka Venetsian lentokentältä pääsee keskustaan?

Venetsian lentokentältä keskustaan

Otsikko on sarjassamme Usein Kysyttyjä Kysymyksiä, joihin moni Venetsiaan matkansa suuntaava kaipaa vastausta ja jota Marimenten toimitukselta kysellään silloin tällöin.

Näin ollen oma postaus aiheesta näyttäisi olevan paikallaan – toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä!

Venetsian läheisyydestä mannermaalta löytyy kuin löytyykin jopa kaksi lentoasemaa: Marco Polon päälentokenttä, jonne suomalaiset lennot pääasiallisesti kulkevat sekä pienempi Trevison lentokenttä, jonne lentää esimerkiksi muutama eurooppalainen halpalentoyhtiö kuten Ryanair ja Wizz Air. Tässä postauksessa keskityn Marco Polon kenttään, sillä tästä on tullut luonnollisesti eniten kyselyitä.

Marco Polon lentoasema sijaitsee noin 14 kilometrin päässä Venetsian Piazzale Romalta eli historiallisen keskustan viimeisestä etapista, jonne saa ajaa autolla.

Kulkuvälinevaihtoehdot

Venezia Alilaguna

Marco Polon lentoasemalta keskustaan ja takaisin kulkuun on tarjolla useampia vaihtoehtoja:

Alilagunan vesibussi

Tämä on minun ykkösvaihtoehtoni, jota tykkään ehdottomasti suosia eniten. Miksikö? Koska sillä pääsee lentokentältä useimmiten suoraan lähelle kohdemajoitusta. Alilagunan vesibusseihin voi ostaa lipun suoraan lentokentän tiskiltä (15 euroa) ja säästää euron, kun et osta lippua vasta vesibussiin astuessa. Lentokentältä on muutaman minuutin kävely opasteineen vesibussilaitureille ja määränpäästä ja kelistä riippuen kyyti kestää noin puolesta tunnista tunteroiseen. Alilagunalla on kolme eri linjaa (blu, arancia ja rossa), joiden pysäkit ja aikataulut voi tarkistaa Alilagunan omilta nettisivuilta.

Bussi Piazzale Romalle

Jos vesibussikyyti ei houkuta, on vaihtoehtona myös perinteinen bussi suoraan lentoaseman aulan ulkopuolelta Piazzale Romalle. Tämä maksaa noin kuusi euroa, mutta huom! Bussilla ei pääse Piazzale Romaa pitemmälle, joten jos majoituksesi sijaitsee esimerkiksi San Marcon tai Rialton lähellä, on päätepysäkiltä käveltävä jokusen matkaa kookkaan Calatravan sillan ylityksineen ja hankittava erillinen lippu vesibussiin (7,50 euroa).

GoOptin minibussikyyti

Kirjoittelin hyväksi havaitusta GoOptin kuljetuspalvelusta aiemmin tässä postauksessa, kun matkasimme Venetsiasta Kroatian Pulaan ja takaisin. Yritys tekee muun muassa Italian kaupunkien ja Istrian rannikon maiden välisten reittien lisäksi myös lentokenttäkuljetuksia Marco Pololta Piazzale Romalle ja takaisin. Hinnat ovat kohtuullisen edullisia ja minibussit nykyaikaisia ja ilmastoituja. Varaukset voi tehdä ja maksaa suoraan netissä ja kyydin täsmällinen lähtöaika ilmoitetaan tekstiviestillä noin vuorokautta ennen lähtöä. Lisätietoja ja hintoja voi tarkastella GoOptin sivuilta.

Vesitaksi

Tämä kyyti kustantaa lentoasemalta keskustaan 120 euroa, joten sitä kannattaa harkita, jos olette isomman seurueen kanssa liikenteessä ja voitte jakaa kulut.

Muita olennaisia vinkkejä:

Venetsia Italia

– Jos majoitut kaukana Piazzale Romalta tai esimerkiksi Lidon tai Giudeccan saarella, muista varata riittävästi aikaa vesibussikyytiin! Vaporettot liikkuvat välillä yllättävän hitaasti ja ovat etenkin kesän sesonkiaikaan täpötäysiä.

– Kiireessä auttaa, jos olette voineet tehdä lähtöselvityksen lennolle etukäteen Internetin kautta.

– Jos lento laskeutuu Trevison kentälle iltakymmeneltä ja majoitus sijaitsee Lidon saarella, on hyvin todennäköistä, että saavutte kohteeseen reippaasti puolen yön jälkeen.

Marco Polon kentällä on maksullinen langaton nettiyhteys. Lentokentän omia nettisivuja voi selailla maksutta.

Lisätietoja kuljetuksista Marco Polon lentokentän ja Venetsian historiallisen keskustan välillä löytyy englanniksi lentoaseman omilta sivuilta.

Matkailuinfoa ja kuulumisia Venetsiasta tuoreeltaan Marimenten Facebook-sivulla

Ferragosto, Italian keskikesän juhla

Ferragosto keskikesän juhla

Blogit ja muu sosiaalinen media Suomessa ovat viime päivinä täyttyneet orastavista kesänhaikailuviesteistä.

Mikä on tämä homma kun puista tippuu lehdet?”, ihmetteli kaverini Oulusta Facebook-päivityksessään ja ”Mihin se kesä oikein meni?” kyseli Lily.fi:n lifestylebloggaaja.

Venetsiassa olen myös pistänyt merkille heinäkuuta hämärämmät aamut sekä iltojen viilenemisen elokuun myötä. Italiassa tämä ei kuitenkaan tarkoita kesän loppumista, vaan pikemminkin sen puoliväliä. Ferragosto, jota virallisesti vietetään maanantaina 15. elokuuta on Italian tärkeimpiä juhlapyhiä aina joulun ja pääsiäisen jälkeen. Elokuu on Italiassa perinteinen lomakuukausi, jolloin kaupungeista paetaan joko pohjoisen virkistäville vuorille tai etelän viilentäville rannoille – tai vaihtoehtoisesti grillataan keskikesän hengessä omalla takapihalla. Myös hyvin moni ravintola sekä kuppila on lätkäissyt lomalapun pytinkinsä oveen muutamasta päivästä kuukauden mittaiselle ajalle Ferrogoston ympärille.

Lomakaudesta huolimatta Venetsia ei suinkaan pysähdy tai hiljene kokonaan. Cannaregion verkkaisessa naapurustossa lähiravintolamme pitää ovensa auki koko päivän ilman iltapäivän siestaa, hyödyntäen naapuriravintolan koko elokuun kiinnioloajan ja lähistöllä palloilevat, pizzannälkäiset tallaajat. Lähikioski on kiinni, mutta lakritsipainotteiset perjantaikarkkini sain haettua Santa Lucian juna-aseman Tiger-kaupasta.

Viime vuonna en ollut edes kuullut koko Ferragostosta eikä siitä siunaantunut ylimääräistä vapaapäivääkään pyhän sattuessa lauantaille. Tykkään kuitenkin kovasti perinteistä ja näin Italian kulttuuria ja tapoja opetellessa päätinkin tänä vuonna hyvissä ajoin leipaista tämän hedelmäisen, keskikesän juhlaan sopivan pienen kakkusen.

Ferragosto cake

Olen aina ollut sitä mieltä, että elokuun tummenevissa öissä on jotain erityistä, samettisen pehmeää ja kutsuvaa tunnelmaa. Perjantaiyönä istuin viinilasi kädessäni bongailemassa tähdenlentoja reilunkokoisen puolikuun valaisemaa taivasta vasten, ja saatoinpa ehkä tehdä pienen pienen toiveenkin.

Ferragosto Venezia

Facebookissa lisää Marimenten arjen mietteitä suoraan Venetsiasta käsin